Eronneet, joilla lapset vuoroviikoin, miten koette "yksinäisen" viikon?

miettikääpä sitä, miten jos jommalla kummalla on uusi puoliso, pitääkö hänenkin ravata sen kahden kodin välillä että lapsella on sama koti. ei taitasi toimia sekään.

Minä en haluaisi asua ex-mieheni kanssa samassa kodissa vuoroviikoin.



Me tiedämmme mikä on parasta lapsillemme, parasta on se että molemmat vanhemmat rakastavat lapsia vaikkakin eri kodeissa. Onko se lasten etua, jos jää huonoon parisuhteeseen vaan että lapsilla on yksi koti. Eikö ne lapset kärsi siitä jatkuvasta kireyden tunteesta, hermostumisista, huonoista väleistä ja siitä kun isä ja äiti ei mahdu enää samaan huoneeseen toista halveksimatta???

vai että isän ja äidin suhde on parempi eri kotien ja välimatkan ansiosta.



Miettikää nyt vähän. Kumpiko on lapsen etu?

Sitten kun olette tuossa tilanteessa, tulkaa sanomaan mulle mikä on lapselle parasta, siihen saakka olkaa hiljaa asiasta josta ette oikesti tiedä yhtään mitään.

aika rauhallista sillon on kun on isällään. saa nukkua ja tehdä kaksin jotain uuden miehen kaa. Kun on 7v niin jää mulle, siis kun aloittaa koulun. Heinäkuussa pitäs syntyä vauva nykyisen miehen kaa.

Meillä poika nyt 4,5 vuotta. Vuoroviikko systeemi ollut käytössä noin 1½ vuotta. Toimii kohtuullisen hyvin ja meidän tilanteessa en oikein muutakaan parempana nää. Minä kyllä pitäisin pojan vaikka kokonaan itselläni, mutta myös isä haluaa olla lapsensa kanssa ja toisin päin. Te, jotka kritisoitte, mikä olisi lapselle parempi ratkaisu? Täydellistähän ei olekaan.



Yksinäinen viikko oli aluksi sitä hienoa omaa aikaa. Nyt siihen on jo tottunut, vaikka ikävä onkin kamala. Yritän hoitaa kaikki mahdolliset asiat silloin, jotta olisi mahdollisimman paljon aikaa sitten pojalle.



Nyt olen naimisissa eli uudessa parisuhteessa, mutta ennen kyllä kutsuin itseäni yh-äidiksi. Poika asuu viralliseti minun luonani (tänne on siis hänen osoitteensa) ja olen viime kädessä vastuussa pojastani, myös silloin kun hän on isällään. Voihan olla että myös isää kutsuu itseään yh-isäksi. Vai mikähän se sitten olisi oikea termi?



Vielä on vaikea kysyä tuon ikäiseltä pojalta hänen omaa mielipidettään asiasta, se kun vaihtelee päivittäin. Ikävöi, sen tiedän, mutta muutoin, ainakin täällä ollessaan, on onnellinen ja tasapainoinen lapsi.

Sitähän ei kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joskus on tehtävä vaikeita ratkaisuja, eikä voi aina olla varma, mikä on paras.

samassa päiväkodissa kuitenkin joka päivä. isä viikolla lapsi on 13 päivää isällä ja sitten mummolla ja papalla kun isä on yövuorossa.

lapsi tykkää olla tosi paljon mummolassa, pappa on hänelle tosi tärkeä ihminen.

ja joka toinen viikko, perjantaista perjantaihin on mulla.

aina innoissaan lähtee sieltä tänne ja toisin päin.

Molemmissa on omat lelut, suurinpiirtein omat säännöt.

ihan kivasti viikkovuorottelu. Poika on nyt 6-vuotias ja n. 2 vuotta sitten erottiin ja alkoi vuorottelu. Olemme alusta alkaen olleet tarkkoja siitä, että puhutaan 'meidän' ja 'teidän' tai 'pojan ja isin' ja 'pojan ja äidin' kodeista, ei äidin kodista ja isin kodista. Asumme aika lähekkäin ja tavaroita saa kuljetella edes takaisin, vaikka periaatteessa onkin meidän kodin tavarat ja teidän kodin tavarat. Harvoin poika mitään kuljetteleekaan, mutta välillä on joku lelu juuri niin in, että se pitää olla mukana molemmissa kodeissa. Rutiinit ja säännöt ovat samat sekä minulla että isillä, joten niistä ei tule ongelmaan. Isi on ehkä vähän tiukempi, mutta ei ole tullut mitään ongelmia sen suhteen. Poika sopeutui parissa kuukaudessa järjestelyyn ja aina iloisena ja reippaana lähtee toiseen kotiinsa ja taas palaa meidän kotiin.

Kun poika on pojan ja isin kodissa, on minulla häntä tietenkinikävä, mutta käytän sen viikon aina hyödykseni. Teen tarvittaessa ylityöt silloin, urheilen, tapaan ystäviä ja teen isot siivoukset. Minun ja pojan viikoilla keskitys poikaan ja meidän touhuihin.

miettikääpä sitä, miten jos jommalla kummalla on uusi puoliso, pitääkö hänenkin ravata sen kahden kodin välillä että lapsella on sama koti. ei taitasi toimia sekään.

Minä en haluaisi asua ex-mieheni kanssa samassa kodissa vuoroviikoin.

Me tiedämmme mikä on parasta lapsillemme, parasta on se että molemmat vanhemmat rakastavat lapsia vaikkakin eri kodeissa. Onko se lasten etua, jos jää huonoon parisuhteeseen vaan että lapsilla on yksi koti. Eikö ne lapset kärsi siitä jatkuvasta kireyden tunteesta, hermostumisista, huonoista väleistä ja siitä kun isä ja äiti ei mahdu enää samaan huoneeseen toista halveksimatta???

vai että isän ja äidin suhde on parempi eri kotien ja välimatkan ansiosta.

Miettikää nyt vähän. Kumpiko on lapsen etu?

Sitten kun olette tuossa tilanteessa, tulkaa sanomaan mulle mikä on lapselle parasta, siihen saakka olkaa hiljaa asiasta josta ette oikesti tiedä yhtään mitään.

Katsokaas, lähes kaikki positiivisesti vastanneet ovat ne ketkä elävät tätä elämää ja neg. ne ketkä eivät... eivätköhän jokainen tiedä itse parhaiten, miltä oma ja oman lapsen elämä tuntuu...

Siis 6 vuotta takana, ja ei siihen täysin vieläkään ole tottunut.

Tai tietenkin rutiinit, haut ja viennit on tuttua, mutta ainahan se ikävä vähän kalvaa. Lapsemme oli vuoden kun tämä vuoroviikottelu alkoi.



Meillä on uuden mieheni kanssa 2 lasta syntynyt myös, joten ei tässä edes kyllä ihan hirveästi kerkeä ikävöimään vuoroviikoin poissaolevaa lasta.

Tosin asumme kyllä lähekkäin exäni kanssa, joten saatamme törmätä lähikaupassa, neuvolassa tai kirjastossa koska vaan.

Meillä kyllä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.



Joten vastaus kysymykseen: sillä viikolla kun lapsi on poissa, ei arkemme muutu mitenkään, paitsi että yksi lapsi vähemmän ruokittavana ja leikitettävänä :)



Ja vielä, en ole sairas, lapseni ei ole sairas, kukaan meistä ei ole sairas, niinkuin meidät kerran täällä tuomittiin :)

Me emme ole tuossa viikko ja viikko -kuviossa, mutta vähän samaan tapaan muutama päivä kerrallaan. Lapset ovat kuitenkin enemmän alkuperäisessä kodissa minun kanssani.

Alkuun oli 6-vuotiaalla totuttelua ja aina siirtymisen jälkeen oli levottomuutta, kiukuttelua ym . Nyt jo vuoden jälkeen sujuu. Mutta ihan pienten kanssa en lähtisi tähän. Enkä nytkään haluaisi sitä, mitä isä haluaa, eli siirtymistä viikko- ja viikko-systeemiin. Isä hokee, että hänellä on oikeus saada lapsista 50 prosenttia. Lasten etu on oikeasti se tärkein. Mutta mikä se lasten etu on?