Eronneet, joilla lapset vuoroviikoin, miten koette "yksinäisen" viikon?
Onko se hyvää aikaa, aikaa hoitaa asioita ja itseään, sekä lepoa?
Vai kaipuuta ja yksinäisyyttä muun tekemisen ohessa?
Koetteko vapaaviikon positiivisena vai negatiivisena? Mikä on nimike tälle systeemille, kun ei ole yh, onko siis vain eronnut?
Kommentit (29)
nautin omista viikoistani täysillä ja odotan aina lapsiviikolla, että tulisi taas vapaa viikko.
kun sunnuntaina on vaihto, ensimmäiset pari tuntia on iso ikävä, mutta koko loppuviikko menee levon ja tekemättömien hommien sekä akkujen lataamiseen.Ikävä on tietysti olemassa koko ajan, mutta sitä on turha jäädä märehtimään, vaikka tietäisikin, että lapsi olisi mieluiten meillä kuin isällään.Pakko vain kovettaa itsensä, kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin kaikilla.Ja systeemi on toiminut hyvin jo vuoden, lapsi nyt 8v.
Tiedän, että silloin lapsella on isänsä luona kaikki hyvin ja puuhastelevat kaikkea mukavaa. Minä saan sen viikon "vapaata" jolloin en tosin osaa tehä mitään järkevää :) Soitan joka ilta lapselle hyvänyön halit ja pusut ja keskustellaan päivän tapahtumista. Meillä tämä järjestely toimii oikein hyvin.
vaikka karmea ikävä vaivaakin. Saa olla vaan ja nauttia siitä. Käyn jumpissa iltaisin, lenkkeilen ja tapaan ystäviäni. Ja etsin töitä aktiivisesti. Syön milloin huvittaa ja nukun pitkään ja nautin kun saan nukkua omassa sängyssäni yksin.
Joka ilta soitan lapsilleni hyvät yöt, soittelen kyllä päivälläkin jos sille tuntuu.
minä kyllä kutsun itseäni yh-äidiksi.
että ramppaa kahden kodin välissä?
Tuntuisi aika tylyltä olla viikko siellä, toinen täällä. Jo ajatuksenakin tosi kauhea.
"Lapsiviikkoina" pyhitän illat ja viikonloput täysin lasten kanssa olemiseen eli en tee töitä kotona. Kun lapset ovat isällään, niin teen töitä aamusta yömyöhään. Jos lapset eivät olisi joka toinen viikko isällään, niin olisin tosi pulassa töiden vuoksi.
Olen kysynyt lapsilta monta kertaa, että haluavatko asua vuoroviikoin vai haluavatko asua jomman kumman luona enemmän. Lapset sanovat, että haluavat jatkaa näin. Itse ottaisin heidät mielelläni vaikka kokonaan itselleni, mutta en halua ruveta tappelemaan, kun lapsetkin ovat tyytyväisiä nykysysteemiin. Mun lapset ovat 8- ja 7-vuotiaita ja kodit ovat 1 km päässä toisistaan.
Ihan yh-äiti olen siinä missä nekin eronneet, joiden lapset tapaavat isäänsä vain joka toinen viikonloppu tai harvemmin. Itse en ole baareissa käynyt kuin about 4 kertaa vuodessa (nekin työjuttuja) tai edes harrastanut mitään erityistä.
voi olla yksinhuoltaja, jos lapsen/lasten toinen vanhempi huoltaa lapsia 50% ajasta?
Olenko mäkin sitten yksinhuoltaja, kun oon kaikki päivät yksin lasteni kanssa, mies on vaan iltaisin kotona?
Meillä lapset just 2v. ja 4,5v., eikä tosiaankaan toimi! Lapset kärsii tästä niin paljon, eihän niillä ole kotia! (joo, niillä on kaksi kotia, mutta asupa itse niin että joka toinen viikko vaihdat kotia, molemmissa kodeissa omat säännöt, rutiinit ja tavarat.) Eli ei toimi meillä kyllä yhtään. toivon ja odotan juuri sossun päätöstä, miten tästä eteen päin. Meillä perjantaisin päiväkotipäivän jälkeen vaihto, että viikonloppu olisi aikaa tottua, mutta ei se mitään auta. Esimerkiksi nyt kun eletään tiistaita, niin lapset reagoivat edelleen todella voimakkaasti perjantain vaihtoon. Ei se ole reilua, että lapset asuvat vuoroviikoin, jotta vanhemmat saisivat molemmat olla heidän kanssa yhtä paljon. Se on kyllä lapsen etu, jonka tulee olla ykkösenä!
ja kuulisinkin mielelläni muiden pienten lasten kokemuksia
lapset menevät isälleen ihan mielellään ja tulevat tänne ihan mielellään. Meillä kasvatus menee ihan samalla systeemillä, samoin rytmit ja muutkin jutut. Paitsi mun viikolla lapset ovat päiväkodissa, koska olen työssä. Lapset ovat tällä hetkellä 3 v ja 2 v. Me olemme nyt puoli vuotta tehneet näin. Lapset sanovat molempia koteja kodeiksi, toinen isin ja toinen äidin.
Minä myös kutsun yh-äidiksi, minä omalla viikolla teen omia juttujani, lataan akkuja ja nautin olostani. Ikävä tietty vaivaa, mutta soitan lapsilleni useasti ja voin mennä käymään jos sille tuntuu tai lapset tulla isän kanssa tänne.
isin koti ja äidin koti. Missä lapsen koti?
Enpä pystyisi itse moiseen, että olisin lapsista erossa viikon.
isin koti ja äidin koti. Missä lapsen koti?
Enpä pystyisi itse moiseen, että olisin lapsista erossa viikon.
vaikka ne olis erillään.
molemmilla vanhemmilla on oikeus lapseen ja lapsella oikeus molempiin vanhempiin vaikka eri kodeissa.
Ei se ole reilua, että lapset asuvat vuoroviikoin, jotta vanhemmat saisivat molemmat olla heidän kanssa yhtä paljon. Se on kyllä lapsen etu, jonka tulee olla ykkösenä!
tuntuu olevan se että saa sitä "omaa aikaa"...... Viis siitä vaikka lapsia riepotetaan paikasta toiseen viikon välein.
En ymmärrä viikkosysteemin ideaa muuten kuin että se on vanhempien etu. Miksei lapset voi asua yhdessä kodissa ja viettää toisen vanhemman luona vaikka pidennettyjä viikonloppuja?
käsittämätöntä riepotella lapsia koko ajan kodista toiseen, itsekästä suorastaan. Miksei aikuiset voi vaihdella sitä kotia mieluummin, olisi LASTEN koti eikä vain isin koti ja äidin koti?
tietämättä yhtään mitään ja haluaa kertoa sen muillekin.
Vaikka kuinka vanhemmat molemmat haluaisivat olla lapsen kanssa, niin tollanen viikko-viikko ei ole lapsen edun mukaista! Lapsi tarvitsee pysyvän kodin - ja joo, molemmat vanhemmat on myös tärkeää, mutta jos tulee ero, niin molemmat vanhemmat vain ei voi koko ajan olla lapsen kanssa.
Sillon mulla on aikaa tehdä niitä asioita mitä haluan.Saan koota voimia seuraavaan viikkoon...lastani on tietysti ikävä mutta kyllä sen kestää.Meillä loppuu tää järjestely nyt syksyllä kun eskari alkaa...on niin pitkä välimatka....sitten lapsi jää minulle.