Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä näistä "Rakkaudenhuumassa" & jätetään perhe-ihmisista??
28.02.2009 |
Mulla lähipiirissä ollut useampikin jutt: Ollaan oltu kauan naimisissa, on lapset ja asiat kunnossa päällisin puolin. Sitten toinen puolisoista yllättäen rakastuu aivan päätäpahkaa - usein vielä varattuun perheeliseen osapuoleen. Soppa on valmis.. huumassa eletään, lapset ollaan valmiita jättämään saman tien, edetään uudessa suhteessa nopeasti.. kaikki kärsii - paitsi nämä kaksi toisiinsa rakastunutta.
Kommentit (28)
Kuvauksesi oli sen tyyppinen, että ainoa "oikea vastaus" on paheksua näitä rakastuneita ja pahimmillaan odottaa, milloin pilkka osuus omaan nilkkaan.
Yksi särö kuvauksessasi on: "asiat kunnossa päällisin puolin". Kun ei ole röntgenkatsessa, on paha mennä arvioimaan, mitkä asiat ratkaisuun ovat vaikuttaneet. On varmasti itsekkyyttä ja huikentelevaisuutta ja elämättömän elämän paikkaamist, mutta myös hyvin peiteltyä sisäistä pahaaoloa, jossa muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Eihän avioliiton ja perheen hajoamisessa mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa ole, mutta joskus niin tapahtuu ja toisinaan siitä jopa ajan kanssa seuraa jotain hyvää kaikille osapuolille - ja tämän suon mielelläni kaikille, jotka tällaisen prässin läpi joutuvat kulkemaan, ovat sitten missä tahansa roolissa "sopassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni ollaan tuollainen pari ja 10 vuotta takana. Sekuntiakaan ei ole varmasti tätä kaduttu, koska kumpikin pikemminkin ihmettelee vieläkin, miten sitä sellaisten "ääliöiden" kanssa tuli edes koskaan pariuduttua.:) Kyllä sen tietää, kun kolahtaa ja sitten elämä on vaan yksinkertaisesti mahdotonta sen entisen puolison kanssa. Sitä paitsi se uusi rakkaus tulee juuri sen takia, että vanha on vaan jo ohi. Mieheni joskus sanoi, että vuodet haaveili erosta ja olisi mielummin kuollut kuin ollut eksänsä kanssa loppuelämänsä.
että pitäisi taistella parisuhteen ja perheen puolesta ja käydä terapiat yksin, kaksin ja koko perheen voimin. Nyt alkaa olla jo sen verran kilometrejä mittarissa, ettei jaksa olla niin fanaattinen, varsinkaan ulkoapäin viisastelussa. Ystävistä on moni eronnut niin kipeän tien kautta, ettei vierestä voi kuin pidättää hengitystään, ettei tölväise lisää jo ennestään heikoilla olevaa.
Ja olen itse ensimmäisessä avioliitossa ja tässä olisi tarkoitus vanheta yhdessä...
miten asiat hoitaa. Vaikka ois millainen perhehelvetti, niin asiat voi silti hoitaa joko hyvin tai huonosti, ainakin lasten kannalta. Tällaiset tapaukset, mistä ap. kirjoittaa on yleensä niitä, jotka on hoidettu tosi huonosti lasten kannalta.
Enkä mä ainakaan keksi millaisesta perhehelvetistä voi olla kysymys, kun tuttu mies, joka siihen asti oli aina ylistänyt vaimoaan, rakastuukin työpaikan kesäapulaiseen, ja jättää vaimonsa 3-vuotiaan ja syntymättömän vauvan kanssa selviytymään ihan issesseen. Ja silloin kun vaimon pitäisi synnyttää, selittää innoissaan, kuinka on lähdössä moottoripyörilemään eurooppaan... mutta joo, av:n mukaan kysymyksessä on varmasti ollut todellinen perhehelvetti, ja tota miestä pitäisi edelleen arvostaa kovinkin korkealle....
Mutta itse eronneena tiedän että kaikki erot ei ole ns. kevyin perustein päätetty. Minä vatvoin kolme vuotta päätöstä, kävin terapiassa jälkikäteen ja olin yli vuoden aivan raato. Pettymys, suru ja viha olivat tuttuja tunteita. Nyt vasta alkaa aurinko hiukan paistaa. Et silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin tuttavapiirissä paljon tällaisia tapauksia.
Mulle on ihan sama, mitä joku nainen tai mies tekee. Mutta kun siinä on ÄITI ja ISÄ kyseessä, niin lasten etu tulisi aina mennä omien itsekkäiden tarpeiden edelle.
En sano, etteikö saisi erota tai rakastua toiseen, mutta lapsille pahin mahdollinen vaihtoehto on se, että hän ei kerkeä edes tajuta vanhempiensa eroa ennenkuin kuvuoissa on jo uus isäpuoli, äitipuoli tai ehkä kumpikin. Plus tietty mahdolliset sisko- ja velipuolet.
Sitten vielä kaikenhuippu on se, että kaikki tuttavat vielä haukkuvat lapsille heidän isäänsä, osa äitiään ja sitten tappelevat keskenään kuka milloinkin saa/joutuu ottaa lapset.
IDIOOTTIMAISTA!
Jos ongelmia on niin ne joko selvitetään ja jatketaan yhdessä tai sitten jos muu ei onnistu niin erotaan. Toisen mukaan lähtemistä rakkaudenhuumassa en hyväksy enkä oikein jaksa uskoa huuman kestävyyteen. "Puhtaalta pöydältä" on parempi aloittaa uusi parisuhde eli hoidetaan asiat kuntoon ennenkuin uutta suhdetta aloitetaan. En ole koskaan missään asiassa hyväksynyt kahdesta kuormasta syömistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelmia on niin ne joko selvitetään ja jatketaan yhdessä tai sitten jos muu ei onnistu niin erotaan. Toisen mukaan lähtemistä rakkaudenhuumassa en hyväksy enkä oikein jaksa uskoa huuman kestävyyteen. "Puhtaalta pöydältä" on parempi aloittaa uusi parisuhde eli hoidetaan asiat kuntoon ennenkuin uutta suhdetta aloitetaan. En ole koskaan missään asiassa hyväksynyt kahdesta kuormasta syömistä
Silkkaa itsekkyyttä. Jos suhteessa menee huonosti, ratkaisu ei ole se, että syöksytään toisen syliin. Sen perussuhteeen ongelmat on ensin ratkottava tavalla tai toisella. Omaa kumppaniaan voi kunnioittaa sen verran, vaikka rakkaus olisi kuollutta.
mutta mutta. Elämä ei ole näin mustavalkoista.
Ja uusi rakkaus on usein vain se viimeinen i-pilkku jo muutenkin rikkoutuneessa suhteessa.
En tuomitse ketään, joka lähtee suuren rakkautensa matkaan; on lapsillekin parempi, jos äiti ja isä ovat onnellisia. Ja tästä seuraa tietenkin se, että lapsia ei missään tapauksessa saa unohtaa rakkauden huumassa.
Muuten, oletteko tulleet ajatelleeksi, että lähtemällä "pahoinvoivasta" liitosta annetaan jätetyllekin uusi mahdollisuus onneen. Vaikka jätetty ei asiaa jättöhetkellä varmaankaan tällaisena koe, vaan kokee itsensä hylätyksi ja loukatuksi.
Mutta haavoista toivuttuaan myös jätetyllä on mahdollisuus löytää itselleen puoliso, jonka kanssa elää onnellisena.
Ja hei - nyt en puhu vaimoista/miehistä, jotka kerta toisensa jälkeen hurmaantuvat milloin kehenkin eivätkä pysty sitoutumaan yhtään kehenkään. Vaikka: lapsille ja jäävälle puolisolle tällaisen puolison lähteminen voisi eritoten olla hyvä asia!
Jos ongelmia on niin ne joko selvitetään ja jatketaan yhdessä tai sitten jos muu ei onnistu niin erotaan. Toisen mukaan lähtemistä rakkaudenhuumassa en hyväksy enkä oikein jaksa uskoa huuman kestävyyteen. "Puhtaalta pöydältä" on parempi aloittaa uusi parisuhde eli hoidetaan asiat kuntoon ennenkuin uutta suhdetta aloitetaan. En ole koskaan missään asiassa hyväksynyt kahdesta kuormasta syömistä
Silkkaa itsekkyyttä. Jos suhteessa menee huonosti, ratkaisu ei ole se, että syöksytään toisen syliin. Sen perussuhteeen ongelmat on ensin ratkottava tavalla tai toisella. Omaa kumppaniaan voi kunnioittaa sen verran, vaikka rakkaus olisi kuollutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelmia on niin ne joko selvitetään ja jatketaan yhdessä tai sitten jos muu ei onnistu niin erotaan. Toisen mukaan lähtemistä rakkaudenhuumassa en hyväksy enkä oikein jaksa uskoa huuman kestävyyteen. "Puhtaalta pöydältä" on parempi aloittaa uusi parisuhde eli hoidetaan asiat kuntoon ennenkuin uutta suhdetta aloitetaan. En ole koskaan missään asiassa hyväksynyt kahdesta kuormasta syömistä
Mä oon nähnyt lähipiirissä liian monta "rakkauden"huumaa. On erottu pettämisen tultua ilmi ja siihen se suuri "rakkauskin" lopahtaa. Kiva, kiva. Muutaman kuukauden huuman vuoksi hajotettu taas yksi perhe.
Nää petturit rupee sitten yleensä heikolla menestyksellä lähestymään sitä ex-puolisoa ja kohta on uusi "rakkaus" kainalossa, kun ex ei jostain kumman syystä lämmennytkään.
Näin se menee, kun keskenkasvuisena ruvetaan perhettä perustamaan. Ja tuolla keskenkasvuisuudella en tarkoita ikää, vaan ihmesen kypsyyttä. Osa on penikoita koko elämänsä ja jahtaa vain sitä sateenkaaren toista päätä. :(
perheensä hajoamisesta? Vai onko lapsilla edes väliä?
Minä ja mieheni ollaan tuollainen pari ja 10 vuotta takana. Sekuntiakaan ei ole varmasti tätä kaduttu, koska kumpikin pikemminkin ihmettelee vieläkin, miten sitä sellaisten "ääliöiden" kanssa tuli edes koskaan pariuduttua.:) Kyllä sen tietää, kun kolahtaa ja sitten elämä on vaan yksinkertaisesti mahdotonta sen entisen puolison kanssa. Sitä paitsi se uusi rakkaus tulee juuri sen takia, että vanha on vaan jo ohi. Mieheni joskus sanoi, että vuodet haaveili erosta ja olisi mielummin kuollut kuin ollut eksänsä kanssa loppuelämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kuitenkaan esimerkiksi itse koe, että olisin toiminut väärin vaikka väistämättä lapset erosta kärsivät. Erosin 11v sitten lasten isästä, lapset silloin 6 ja 3 vuotiaat. Olimme olleet yhdessä 8v. Lasten isä petti minua koko ajan, joi, käytti huumeita yms. Aloin sitten suhteeseen tutun miehen kanssa, ja pääsin pois vanhasta. Eli nyt 11 yhteistä vuotta uuden kanssa takana. Lasten isä menehtyi päihteisiin alle vuosi sitten, ja koville sekin ottaa, kaikesta huolimatta.
vaikka kaikki tiesivät miehen tekemisistä, niin lopullisen eron jälkeen osa lähipiirinkin ihmisistä syyllisti minua kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kuitenkaan esimerkiksi itse koe, että olisin toiminut väärin vaikka väistämättä lapset erosta kärsivät. Erosin 11v sitten lasten isästä, lapset silloin 6 ja 3 vuotiaat. Olimme olleet yhdessä 8v. Lasten isä petti minua koko ajan, joi, käytti huumeita yms. Aloin sitten suhteeseen tutun miehen kanssa, ja pääsin pois vanhasta. Eli nyt 11 yhteistä vuotta uuden kanssa takana. Lasten isä menehtyi päihteisiin alle vuosi sitten, ja koville sekin ottaa, kaikesta huolimatta.
Silloin joutuu kyseenalaistamaan omaa liittoansa ja arvojaan ja joutuu ikäänkuin perustelemaan itselleen miksi ei ikinä itse päätyisi samaan ratkaisuun.
Ja monissa eroissa ei tosiaan ole kyse pelkästä tylsistymisestä ja uudesta rakkaudesta vaan liitoissa on myös paljon pimeitä puolia mistä tutut eivät välttämättä tiedä yhtään mitään. Voi olla esim. alistamista, henkistä väkivaltaa, päihteiden käyttöä, uskottomuutta jne. jne,...
Asenne on niin kovin tavallinen nykyään. Vain itsellä on merkitystä ja sillä että (kaikkien) elämä pyörii itsensä ympärillä.
En oikein jaksa näitä, onneksi mun tuttavapiirissä heitä on vain muutama.
Yhden miehen tiedän oman mieheni kautta, joka on jättänyt perheensä uuden rakkauden takia. Nuoren naisen otti vanhan tilalle, saivat lapsen ja luulis että olisivat onnellisia. Ei vaan kuulema ole. Välillä tää mies nukkuu työpaikallaan, kotiin ei ole menemistä ja vanhakaan eukko ei enää takas ota.
En voi olla miettimättä että, kaduttaako sitä miestä kun rakkauden huumassa jätti entisen ja nyt on sitten ongelmia niin exän kun nykyisenkin kanssa?
Yhden sellaisen tunnen, jossa nainen lähti pian lapsen syntymän jälkeen ja itse asiassa myös meni varsin pian uusiin naimisiin. Syynä ei kuitenkaan todellakaan ollut mikään hullaantuminen, vaan se että ensimmäinen avioliitto oli yksinkertaisesti virhe. Nainen kuvitteli jo seurusteluaikana tulleiden ongelmien paranevan sitten kun ollaan naimisissa ja on lapsia, mutta ne vain pahenivat. Miestä ei näkynyt kotona enää juuri ollenkaan, pakeni töihinsä ja harrastuksiinsa ja jätti kaverini käytännössä yksinhuoltajaksi. Silti kaverillani ei olisi saanut olla mitään muuta elämää kuin lapsenhoito, ei esim. miespuolisia kavereita ja hädintuskin naispuolisiakaan.
Ei mikään täydellinen tilanne, mutta ei myöskään ap:n kuvaileman kaltainen tilanne - paitsi ehkä jos tilannetta seuraisi sivusta, tietämättä oikeasti mistä on kyse.
Alue: Aihe vapaa
ei todellakaan tarkoita että asiat oikeasti olisivat kunnossa.