te, joilla aina herkkuja kaapissa

Miten se toimii isompien lasten kanssa? Meillä on aina suklaata ja keksejä ja säilyviä mehuja kaapissa, ja pakkasessa jätskiä ja pullaa. Lapset (1-7 v) saavat suklaata, leivonnaisia ja jätskiä monta kertaa viikossa, mutta vain vähän kerrallaan, ja yleensä jälkkäriksi. (joskus päiväkahvilla voi olla pelkkää herkkua, mutta yleensä välipalallakin suurin osa ateriasta on terveellisempää). Annos voi olla tosi pieni, esim arkipäivällisen jälkkäri voi olla 2 palaa suklaalevystä. Joskus tietty saa enemmänkin kerralla.

Homma on toiminut hyvin. Syövät herkut aina pöydän ääressä eivätkä mangu lisää eivätkä kaivele kaappeja. Kylässä osaavat olla yleensä kohtuullisia herkkujen syönnissä, tai jos eivät itse osaa, tottelevat heti, jos vähän neuvoo annoskoossa. Kotona toisaalta vetävät makeaa napaansa aina kaiken mitä annetaan. Lapset ovat hoikkia ja hyvähampaisia. Kaksi syövät kaikkea hyvin, yksi on nirsoilija kunnon ruokien kanssa.

Kysymys kuuluu: kun esikoinen on kohta siinä iässä, että pitäisi alkaa osata itsekin ottaa välipalaa kaapista välillä, niin pitääkö tätä herkkupolitiikkaa muuttaa? En oikein luota, että ottaisi ikinä ruisleipää, jos kaikki kaapien valikoimat on tarjolla. Toisaalta en haluaisi yhtäkkiä muuttaa asioita niinkään, että kaikki kaapit siivotaan herkuista. Miten muilla, joilla on ollut sama herkkupolitiikka pikkulasten kanssa, on homma toiminut sitten, kun lapset isompia?

Ei meillä ole koskaan ollut mitään ongelmaa tämän asian kanssa. 10-vuotiaalla taitaa olla vieläkin joulukarkkeja pöydällään, kun ei ole tullut niitä syöneeksi, vaikkei syömistä ole mitenkään rajoitettukaan.

11v ja 14v pojat kavereineen tyhjentävät aika hyvin hyllyt sekä ruuasta,että herkusta--joten en viitsi mitään kummempaa nykyään säilytellä

Herkut eivät polttele kaapissa.

Niillä on omissa huoneissaan laatikossa karkkia aina. Saavat näin perjantaisin karkkipussit ja syövät niitä pitkin viikkoa.

Näin pysyy jätskit pakkasessa ja keksit kaapeissa. Jogurit ynm. jaetaan ja saavat päättää itse millä aterilla syövät ne.



Muuten ei homma toimisi.

Niin ja söisivät karkit heti elleivät tietäisi, että lisää tulee vasta viikon päästä.

Niillä on omissa huoneissaan laatikossa karkkia aina. Saavat näin perjantaisin karkkipussit ja syövät niitä pitkin viikkoa.

Näin pysyy jätskit pakkasessa ja keksit kaapeissa. Jogurit ynm. jaetaan ja saavat päättää itse millä aterilla syövät ne.

Muuten ei homma toimisi.

Niin ja söisivät karkit heti elleivät tietäisi, että lisää tulee vasta viikon päästä.

Että ruoat pitää nimikoida. Mulla on vielä niin pienet lapset, ettei asia ole ajankohtainen. Onko teillä sitten nuorilla omat hyllyt vai nimet purkin kyljissä?

Muiden kanssa ehkä toimisi mutta esikoistytär 12 v syö pelkkiä herkkuja jos niitä kaapissa on tarjolla.

[Tuntuu hurjalta,

Että ruoat pitää nimikoida. Mulla on vielä niin pienet lapset, ettei asia ole ajankohtainen. Onko teillä sitten nuorilla omat hyllyt vai nimet purkin kyljissä?

Ei olis kovin reillua, että yksi nopein lapsi söisi kaikki jugurtit ja muut jäisi ilman. Tai hulluutta olisi myös tuoda kaupasta joka kerran 30 jugurttia ja yksi eläisi pelkällä jugurtilla.

Kyllä syömiseenkin on joskus tehtävä sääntöjä ihan samalla tavalla kuin on karkkipäiväkin. Ei lapset aina osaa syödä hyvin ja terveellisesti, jollei niitä vähän ohjaile.

Eikä tarvi nimiä purkin kylkiin laittaa. Kyllä tuon ikäiset ymmärtävät jo puhetta, kun sovitaan, että jokaiselle on yksi jugurtti. Ja osaavat myös laskea yhteen.

mutta jos on, niin kyllä ne säilyy. Lapsi uskoo, kun sanon, että nyt ei ole herkkupäivä. Ei mene ottamaan kaapista ilman lupaa herkkuja, vaan kysyy aina, saako ottaa. Vielä ei kyllä ole sen ikäinen että olisi yksin kotona kuten vaikkapa koululaiset iltapäivisin, en tiedä, miten homma sitten toimisi. Hän kyllä pystyy itsekin "säästämään", esim. hiljattain kävi niin, että sai karkkipäivänä karkkipussin. Söi siitä osan ja halusi itse säästää loput seuraavaan päivään, koska isi ei ollut kotona ja oli tulossa vasta seuraavana päivänä. Lapsi halusi tarjota karkkeja myös isille. Minusta tämä oli hirmu suloista!