Lue keskustelun säännöt.
Miksi jollekulle kylään kutsuminen on niin vaikeaa?
09.12.2008 |
Lapsuudenystäväni muutti pois kotipaikkakunnaltamme kaksikymmentä vuotta sitten. Kun hän vieraili vanhempiensa luona, hän sai aina myös kutsun tulla meille, keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa. Joka ainoa kerta tarjosin ruoan pidemmän kaavan kautta, sillä hänen vierailunsa kestivät monta tuntia. Muistimme toisiamme aina synttäreinä ja jouluna lahjoilla. Välit olivat hyvät, vaikkemme bestiksiä olekaan.
Viime kesänä ystäväni muutti takaisin maisemiin. Tapasimme sattumalta kaupassa ja vaihdoimme kuulumiset, jotka päättyivät hänen puoleltaan toteamukseen, että poikkea joskus kylässä. Olin todella odottanut, että hän pyytäisi heti kylään, sanoisi tietyn päivän ja ajan, ja toteaisi vielä, että nyt on minun vuoroni tarjota sinulle. (En ole koskaan syönyt ystäväni laittamaa ruokaa. Vierailin hänen luonaan toisella paikkakunnalla kutsuttuna vuosien saatossa vain 2 kertaa, ja silloin sain kahvia). Kesäisestä kohtaamisestamme on nyt kulunut tasan puoli vuotta, enkä ole saanut mitään yhteydenottoa. Nyt on joulu jo kovin lähellä ja minun sinne hänen oven taakseen on mentävä joulua toivottamaan. En kestä ajatusta, että hän poikkeaa taas meille. Uskon, etten vain millään pysty estämään hienoista kireyttä mielessäni, joten kaipaan apua.
Lähinnä haen jotakin selitystä, miksi ihmisen on vaikea kutsua luokseen, koska alan ajatella jo ilkeitä. Keksittekö mitään järkeenkäypää selitystä? Minulla alkaa jo ystävyys viilentyä, sillä tunnen oikeasti itseni täysin hyväksikäytetyksi.
Minun ykkösselitykseni ovat:
a) Nuukuus (ystäväni on todella nuuka)
b) Itsekeskeisyys
Kerron lisäksi, että ystäväni on hyvintoimeentuleva kotirouva, jolla on yksi kouluikäinen lapsi ja talo on uusi. Eli ei tal.ongelmia, remonttia kesken, työväsymystä tai lastenhoitojuttuja.
Kommentit (35)
samasta syystä en kyllä mene kyläänkään kovin helposti vaan keksin tekosyitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tosi huono kyläilijä. Tykkään kuitenkin leipoa ja tehdä ruokaa ja tarjota sitä kavereille/vieraille (joskus jopa tuntemattomille).
... jotka ovat mukavia ihmisiä, mutta äärettömän tietoisia kaikenlaisista rakentamis- ja materiaaliasioista. Toisen pariskunnan mies nikkaroi itse kauniita huonekaluja arvokkaista puumateriaaleista. Kun kävimme heidän uudessa kodissaan, hän naureskeli, mitä materiaaleja mihinkin olisi tullut jos hän ei olisi vaikuttanut asiaan. Toisella pariskunnalla taas on mittava kokemus erilaisista kosteusvaurioista ja rakentamisvirheistä, ja niistä viisastuneina he ovat rakentaneet hypertäydellisen omakotitalon perheelleen.
Meillä taas ei ole mitään tällaisia piirteitä, taitoja, tai miksi niitä nyt nimittäisikin. Olemme tyytyväisiä kotiimme, mutta ikinä en uskaltaisi kutsua meille kumpaakaan näistä pariskunnista. Siis tässä kämpässähän olisi varmasti vaikka kuinka paljon täysin pöyristyttäviä rakennusvirheitä, huonoja materiaalivalintoja ja ties mitä kauheuksia, mitä me emme ikinä tulisi ajatelleeksikaan. Kumpikaan pariskunta ei ole mitenkään ilkeitä eivätkä varmaan sanoisi meille suoraan mitään hirveää kodistamme, mutta heidät tuntien olisin kyllä kiusaantunut siitä huolimatta.
Itselläni kylään kutsumattomuus noudattelee tällaisia kaavoja:
1. Ystävä, joka on niin tuttu, ettei vierailu sinänsä stressaa: En halua kutsua, koska olen loukkaantunut pitkällä ajalla monista hänen sanoistaan ja teoistaan.
2. Tuttavat, jotka eivät ole kovin läheisiä: En halua kutsua, koska koko prosedyyri tuntuu vaativalta; en ole puhelias tai muutenkaan hirveän vieraanvarainen tyyppi.
nk. ystäväsi muuten pitänyt sinuun yhteyttä tämän puolen vuoden aikana? Jos ei niin ilmeisesti et ole hänelle mikään hyvä ystävä, kun tuntuu, ettei häntä kiinnosta ystävyyden ylläpitäminen. Heitä moinen ystävä romukoppaan ja iloitse muista ystävistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänen kanssaan siinä toivossa että pääsisit joskus illalliselle? Vai siksi että teillä oli kivaa kun hän tuli käymään?
Minun mielestäni kannattaisi unohtaa tarjoiluiden laskeminen ja sen odottaminen että saisi takaisin. Jos kutsuu ystäviä kylään niin se on tehtävä hyvästä tahdostaan ja yhdessäolon ilosta ; ei siinä toivossa että saa samanarvoista ruokaa takaisin. Pakkoko yhteydenpidon on olla aina jonkun tarjoilun merkeissä. Jos sinä et halua tarjota ruokaa pitkän kaavan mukaan ystävällesi jonka olet kutsunut kylään, älä kutsu äläkä tarjoa. Voittehan te tehdä jotain muutakin, vaikka mennä leffaan niin että kumpikin maksaa oman lippunsa
Tai: Aika aikaansa kutakin, ehkä aika on ajanut ystävyytenne ohi eikä teillä ole enää yhteistä eikä aitoa halua pitää yhteyttä samaan malliin kuin lapsena. Ainakin kirjoituksestasi kuulostaa että sinun puoleltasi on näin ja ehkä hänenkin jos hän ei kerran soittele.
Ehkä hän ei ole kotihengetär ja kokee rimakauhua kun pitäisi tarjota fonduet ja charlotat jotka maksaisi sinulle takaisin kaikki tarjoilut jotka hän on vuosien varrella saanut.
Toisaalta, jollette ole pitäneet aikoihin yhteyttä niin et sinä voi tietää mitä ongelmia hänen elämässään on tai ei ole. Jos tapaatte sattumalta kaupassa niin et ehkä ole se kelle hän ensimmäisenä kertoisi jos jotain olisi.
niin ei liene realistista odottaa että se enää muuttuisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne osoittavat minulle, etten ole ihan pielessä ajatusteni kanssa. Sen tiedän, etten koskaan ole loukannut ystävääni missään tilanteessa vaan päinvastoin ollut hänen tukenaan monissa asioissa. Hän ei ole pitänyt mitään yhteyttä nyt puolen vuoden aikana, mutta toisaalta en ole minäkään, kun olen odottanut sitä kutsua kerrankin vierailla hänen luonaan.
Ap.
Mä olen kanssa vähän tuollainen, huono pitämään yhteyttä. Tykkään kyllä että meillä käy vieraita mutta pelkään aina ettei kukaan tahdo tulla joten en uskalla suoraan esittää kutsuja tyyliin tulisitko silloin ja silloin. Sanon vaan että tulkaa joskus ja odotan että hlö itse ehdottaa jotain päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä nyt ei kai ollu kyseessä mikään lyhyen ajan juttu. Musta on oikeesti tosi epäreilua, jos itse aina saa olla kutsuja ja toinen ei kutsu KOSKAAN. Jos mulla olis käyty kylässä 20 vuoden aikana noin 60 kertaa ja mä vastavierailulla 2 kertaa, on siinä hieman suhdeluvuilla eroa!
Unohda koko ystävä ja pistä postilla meneen kortti!
pitää siivota, laittaa ruokaa ja muutenkin passata. Kaikki eivät siitä tykkää.
Toisaalta, ehkä sinun mielestäsi olette läheisempiä kuin ystäväsi mielestä. Hänelle riittää kun törmäätte kaupassa silloin tällöin.
Pallo jäi sinulle: Poikkea joskus kylässä. Ehkä ystäväsi ihmettelee, miksi et ole poikennut. Voisitko poiketa. Laittaa vaikka viestin etukäteen. Voitaisko poiketa kylässä vaikkapa ensi viikolla.
Me emme kutsu kylään, jos haluamme viettää iltaa perheen kesken rauhassa kotona. Kyläilijöitä vastaanotamme max 2:na iltana viikossa.
Toisaalta nuukuus ja itsekeskeisyys ovat varteenotettavia syitä nekin.
Mutta ennen kuin katkeroidut, poikkea ystävälläsi kylässä ja anna hänelle mahdollisuus. Jos osoittautuu itsekkääksi tai keksii tekosyitä, irtisano ystävyys, ja jatka toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lisäksi,meillä esim yks kaveripariskunta jolla ollaan käyty syömässä nyt 3x MUTTA en oo kehdannut pyytää niitä meille :( haluaisin,mutta en missään nimessä osaa tehdä ruokaa samoin kuin tän perheen äiti,en oikeastaan osaa tehdä ruokaa... :(
Ja leipoakkaan en osaa...
En siis vaan pysty pyytämään niitä syömään. Lisäksi olen huomannut et he on aivan hirmuisia syömään ja pelkään myös et jos he tulisivat niin se huonokin ruokani loppuisi kesken koska en osaa edes valmistaa ruokaa isolle porukalle :'(
koska meillä ei ole koti juuri koskaan siinä kunnossa, että tänne kehtaisi päästää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun tuttavapiirissäni on myös sellainen periaate vallalla, että kylään kutsutaan vuorotellen. Jokaista kertaa ei tietenkään lasketa, mutta keskimäärin edes. Ainakin kaikissa niissä tuttavaperheissämme, jotka ovat jollakin mittakaavalla tasa-arvoisia. Eikä tämä ole ollut mitenkään minun heille opettamani ajatus vaan kaikilla on aina ollut tuttavuuden alkuajoista lähtien selvää. Taitaa olla ihan yleismaailmallinen käytöstapa.
Minäkin olen taipuvainen ajattelemaan, että ap:n ystävä ei edes huomaa mitään vikaa tässä tilanteessa. Ehkä ihmettelee, kun häntä ei ole kutsuttu ap:lle. Ihminen on tottumustensa orja. Jos aina on tottunut tulemaan teille, tulee jatkossakin eikä huomaa mitään vikaa siinä.
valittanut ja tehnyt asialle mitään niin... Ei kai hänen olisi ollut mikään suoranainen PAKKO kutsua kaveria luokseen 3 kertaa vuodessa 20 vuoden ajan jos ei halunnut ja koki sen koko ajan kauhean epäreiluksi eikä itse saanut mitään iloa siitä että kutsui ja tarjosi?
3
tässä nyt ei kai ollu kyseessä mikään lyhyen ajan juttu. Musta on oikeesti tosi epäreilua, jos itse aina saa olla kutsuja ja toinen ei kutsu KOSKAAN. Jos mulla olis käyty kylässä 20 vuoden aikana noin 60 kertaa ja mä vastavierailulla 2 kertaa, on siinä hieman suhdeluvuilla eroa!
Unohda koko ystävä ja pistä postilla meneen kortti!
todella monet käyvät mieluummin kylässä kuin kutsuvat vieraita. Syitä voi olla monia, mutta itse arvelisin, että ihan laiskuus ja mukavuudenhalu vaikuttavat ja joillakin ehkä saituuskin. Siis on kivempi käydä, kun ei tarvitse itse valmistella mitään ja saa itse päättää, kuinka kauan vierailu kestää.
Minä mieluummin otan vieraita vastaan kuin lähden itse, käy hyvin minulle useimmiten niin päin.. Mutta ajan kanssa alkaa kieltämättä tympiä tai ainakin ihmetyttää, jos vastavuoroisuutta ei ole lainkaan. Ei kyse ole mistään tarkasta laskemisesta, vaan onhan vastavuoroisuus edes joskus kohteliasta. Vuoroin vieraissa - ei tuo sanonta tyhjästä ole tullut, vaan on vanha, hyvä muistutus.
Jos haluat pitää ystävääsi yhteyttä, ehdota jotain päivää? Itselläkin joskus tulee sanottua, että käy kylässä, ja tulee jäätyä odottamaan, että toinen ehdottaa aikaa. Yleensä tosin kyllä tulee sanottua jokin aika, "vaikka ensi viikolla", "ennen joulua" tms.
Näyttää kyllä vähän siltä, että ystävyytenne on melko lopussa, jos hän ei pidä mitään yhteyttä. Keskity muihin ystäviin?!
Asun kaukana useimmista ystävistäni. Eräs ystäväni on meillä pari kertaa vuodessa viikon tai kaksi lomailemassa ja on ollut muuten tosi mukavaa, mutta kieltämättä on ruvennut ärsyttämään, että hän ei pyynnöstäkään auta missään, esim. ruuanlaitossa, vaikka minulla on lapsetkin hoidettavana ja hän on lapseton sinkku. Ja ärsyynnyin kyllä syksyllä, kun huomasin, että hänestä ei ollutkaan niin kivaa ottaa meitä vastaan, kun kerroin, että olemme tulossa hänen kotipaikkakunnalleen ja tulisimme kahdeksi yöksi kylään (tilaongelmaa ei ole ja lapsenikin ovat rauhallisia..). Ystävälleni selvästi oli yllättävä, outo ajatus, että nyt näin päin. Nikotteli ensin ja selvästi näki, ettei olisi halunnut, mutta ei viitsinyt kieltäytyä ja olikin sitten tosi mukavaa ja oli vieraanvarainen.
On kauheaa, jos ystävyydessä koko ajan lasketaan, mutta yhtä tympeää on sekin, jos toinen vain käyttää toista hyväksi.
ja sitten kantaa heille kaunaa siitä että he ovat tulleet.
Lähipiirissäni on tapaus jossa kylään ei koskaan pyydetty eikä juuri muutenkan yhteyttä pidetty. Kuitenkin ystävä oli aina ilahtunut nähdessämme sattumalta jossain.
Viimein vuosien jälkeen paljastui että mies oli kotityranni, kukaan ei saanut käydä, kenellekään ei saanut viestittää (otti kännykänkin päiväksi töihin mukaansa) jne.
Nyt kun on päässyt miehestä eroon niin pidetään tiuhaan yhteyttä ja tavataan jomman kumman luona viikottain.
tottakai minusta oli hauskaa, että ystäväni kävi meillä kylässä kaikki 20 vuotta! Asia ei raivostuttanut, koska tilanne oli se mikä oli. Hän pääsi liikkumaan tännepäin helpommin kuin minä sinne. Mutta nyt kun minulla olisi kerrankin päästä hänen vieraakseen, kokea, että hänkin näkisi vaivaa minun vuokseni, ei näin tapahdu. Se on epäreilua minun mielestäni. Ja huomaan täältä tietyistä kommenteista, että tällainen epäreilu saakin olla. Ehkä minun ystävänikin ajattelee noin. Joten taidan laittaa vain kortin postissa, kuten joku osuvasti ehdotti.
Ap.
mistä tiedät, ettei hänellä ole esim. jotain ongelmaa, kuten masennus? Itselläni on masennus ja voisin toimia juuri kyseisellä tavalla. En viitsi kutsua ketään kylään, koska kotona on niin sotkuista. Pahimmassa tapauksessa niitä joutuu vielä kävelemään vastaan asemalle (2 km suuntaansa). Ei jaksa.
Tai jos hän ei vain ymmärrä sinua? Johan hän kutsui sinut kylään...