Pidätkö ihmisiä yleensä itseäsi tyhmempinä vai älykkäämpinä?

Minkä ikäinen olet? Oma mieleni alkoi muuttua vasta nelikymppisenä. Tätä nykyä tiedän vain pari itseäni selvästi tyhmempää, valitettavasti yksi heistä asuu meillä. Ikävää huomata, että omena putoaa niin kauas puusta.

Tosin älykkyyttä on monenlaista ja itse en ole esim. liikunnalisesti lahjakas, sen sijaan kädentaidot, sosiaalinen puoli ja ns. perinteinen älykkyys on enemmän minun alaa. Mutta joo, suurinta osa ihmisistä pidän tyhmempinä eikä asiaa auta se että kävin virallisessa älykkyystestissä (ei netti ;) ja tulos oli vähän vajaa 150. Toki pitää muistaa, että iso osa "tyhmyydestä" johtuu koulutuksen puutteesta eikä siitä että ihminen itse olisi varsinaisesti tyhmä.

Mulla on erittäin heikko itseluottamus. Koulussa menestyin hyvin (lukemalla suht paljon), mutta elämässä en ole päässyt kovinkaan pitkälle. Uralla en etene ym.

että tyhmempinä... No sehän aina riippuu..Onhan niitä asioita joissa pidän itseäni tyhmempänä..

Mä pidän osaa ihmisistä älykkäämpinä ja osaa tyhmempinä kuin minä. Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin osa-alueita, joissa ovat älykkäämpiä kuin minä ja osa-alueita, joissa tyhmempiä. Mä en myöskään arvosta omaa älykkyyttäni kovin korkealle, koska se on sellaista maalaisjärkeä ja käytännön älyä, jonka mun mielestä pitäis jokaisen hallita - vaikka niin ei taida ollakaan. Mä en kuitenkaan ole erityisen lahjakas millään erityisalalla, ja sellaisia ihmisiä taas ihailen

En minäkään tajua mitään syvällisempää esim tietokoneista, kieletkään eivät ole vahvuuteni.. Mutta yleisesti ottaen ihmisten tapa käsitellä asioita tai ratkaista ongelmia on mielestäni surkeaa. Korkeastikin koulutetut ihmiset saattavat olla ihan aivottomia. Oma mieheni on viisas ja alykäs, kuten myös isäni. Ja löytyyhän heitä, mutta harvassa. ap

Taitaa olla heikko itseluottamus pohjimmiltaan. Nuorena pidin itseäni keskivertona, tai hieman sitä älykkäämpänä. Kun rupesin etenemään urallani, sain tutustua, ja tehdä töitä ihmisten kanssa joista huomasi, että heillä leikkaa nopeasti ja hyvin. Mitä enemmän näitä ihmisiä olen tavannut, sitä tyhmemmäksi tunnen itseni.



Olen ahkera, tunnollinen ja minulla on paljon maalaisjärkeä. Tätä en kuitenkaan pidä minään, koska näitähän on kaikilla jos vaan niin asennoituu. Sen sijaan, kun monista faktoista pitää muodostaa kokonaisuus, huomaan että en ole ensimmäisten joukossa tekemässä oikeaa johtopäätöstä, vaikkakin lopulta olisin minäkin päätynyt siihen...



Onneksi huomaan, että työpaikassa on monenmoista porukkaa, ja sinne mahtuu myös monia minua hitaampia... :) tai niitä, jotka eivät ymmärrä koska kannattaa olla hiljaa...



Tosin ehkä tyhmyyden tunteeseen vaikuttaa rajoittunut tuttavapiiri, eipä enää ole kosketusta vanhoihin luokkakavereihin tai muihin puistotuttuihin, ja moni työkaveri on myös muuten ystävä. Joten viiteryhmä johon itseäni vertaan on aika suppea. ikää yli 40v ja toimihenkilö

aina ennen pidin itseäni huomattavasti älykkäämpänä kuin muita ihmisiä. Mutta nyt olen 40 v - enkä ole asiasta enää niin varma :-). En oikeastaan arvioi ihmisiä älykkyyden mukaan, vaan viisauden mukaan. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että olen keskivertoa viisaampi.

Koulumenetys aina priimaa ja koulutuksena huippuarvosanoin suoritettu haastavana pidetty akateeminen luonnontieteellinen tutkinto. Näiden eteen ei ole tarvinnut tehdä töitä, koska hoksaan asiat, käsitteet ja "suuret linjat" nippelitiedon lisäksi nopeasti.



Kirjallinen ja suullinen ilmaisu lisäksi erittäin sujuvaa, vahvat vuorovaikutustaidot ja stressinsietokyky töissä. Kaikesta edellä esitystä voittekin päätellä, että ura on edennyt jyrkästi nousujohteisena.



Keskimäärin ihmiset siis minua tyhmempiä - ystäviksi valikoitunut fiksuja ja hauskoja tyyppejä, joiden kanssa "sanansäilä" voi lentää samalla tasolla. Lisäksi arvostan ihmisessä "hyvyyttä"; rehellisyyttä ja aitoutta.

En tiedä olenko älykkäämpi, mutta olen itse hankkinut suuren tietomäärän. Ahkera koulunkäynti ja yliopistoluvut johtivat yleissivistävään akateemiseen loppututkintoon. Ammattini puolesta joudun seuraamaan uutisia ja asioita Suomessa ja maailmalla. Olen asunut ulkomailla ja oppinut ajattelemaan asioita muistakin vinkkeleistä kuin vain omasta. Olen ison katraan äiti, mikä on perehdyttänyt minut kasvatusasioihin ja lastenhoidollisiin tietoihin. En ole juuri koskaan törmännyt ihmiseen, jonka puhetta tai keskustelunaihetta en olisi ymmärtänyt vajaan sivistystasoni vuoksi. Minulta tulee pätevä kommentti lähes asiaan kuin asiaan. Ei kuitenkaan kvanttifysiikkaan.

Olen nuori, juu, mutta huomaan läpikäyneeni jo alle 20-vuotiaana samoja asioita joiden kanssa kohta 40-vuotiaat kaverini taistelevat tälläkin hetkellä. Tunneasioita enimmäkseen.

Mutta olen kyllä sitä mieltä, että minuakin fiksumpia ihmisiä on jonkin verran.

että he ovat vähemmän älykkäitä kuin itse olen, joidenkin seurassa taas huomaan heti, että nyt ovat puntit toisin päin.. Mutta yleensä ei tule ainakaan heti mieleen luokitella ihmisiä älyn perusteella.



On nautittavaa keskustella älykkään ihmisen kanssa! Tietenkin sosiaalinen kanssakäyminen vaatii muutakin, veemäiset älyköt eivät ole minusta kiinnostavia. Siis sellaiset, joilla ei ole sosiaalisia kykyjä ja jotka selvästi osoittavat pitävänsä muita tyhmempinä.



Yksi ystäväni kävi Mensan testeissä ja tulos oli reilusti yli 150. Tästä sitten seurasi se, että luulee tietävänsä kaiken maailmassa paremmin kuin esim. minä. Siis esim. minun ammatistani ja mieheni ammatista, metsätaloudesta, josta tosiasiassa ei tiedä yhtään mitään. Kiusallisia tilanteita keskusteluissa, kun hän nyrpistelee, miksemme tee yritystoiminnassamme noin tai näin, ja pitää sitten selitellä perusasioita. Emme juuri enää olekaan tekemisissä, ei kai siedä näin tyhmiä. :-)

niin kyllä näen nykyään useat "keskiverrot" ihmiset älykkäämpinä kuin itseni, enhän ole päässyt samaan kuin he (edes kohtuullisen hyviin töihin). Mutta on niitä kyllä paljon tyhmempiäkin. Minä sentään yritän töiden ohella pitää yllä edes jonkinlaista sivistystä ja opiskelen uusia asioita ihan mielenterveytenikin vuoksi. Äo:ni on vähän päälle 140 enkä todellakaan tunne oloani erityisen fiksuksi...

joka toista fiksumpana. Ja näin suurinpiirtein onkin, virallisen testin mukaan... (Nettitesti vakuutti minun olevan hyvinkin fiksu;)... )



Uskon kyllä että nämä "tyhmemmätkin" ovat joissain asioissa minua viisaampia, ainakin tietäväisempiä.

Minä taas omaan mielestäni tunne-älyä, mikä joiltain ihmisiltä tuntuu puuttuvan täysin...



Eli se on fifty-sixty.

ystävikseni on valikoitunut monia älykkäitä ihmisiä, joista osa on varmasti älykkäämpiä kuin minä.

Suurin osa luulee olevansa muita fiksumpi mutta vain parisen prosenttia on. Akateemisen tutkinnon pystyy suht helposti suorittamaan hyvin arvosanoin ihan keskivertosälli (joka on mielestään tietysti muita fiksumpi).



Minä olen pärjännyt aina koulussa, asiat jää helposti päähän enkä ole koskaan lukenut paljon. Silti olen huono joissain jutuissa. Sitä älyä kun ei mitata vaan koulumenestyksessä vaan varmasti monella tuhannella eri osa-alueella...



Minussa herättää yleensä huvittuneisuutta tämä itsensä älykkäämpänä pitämisen yleisyys.

Suurin osa luulee olevansa muita fiksumpi mutta vain parisen prosenttia on.

Toki suunnilleen 50 % ihmisistä on keskiarvoa älykkäämpiä ja n. 50 % vähemmän älykkäitä kuin se Keskiarvo-Keijo.

Jos siis ÄO on ihmisillä keskimäärin 100, niin suunnilleen puolet ihmisistä saa testissä tulokseksi huonomman ja puolet paremman tuloksen (niiden tasan siinä 100:ssa olevien lisäksi). Älykkyys, jos puhutaan siitä mitä älykkyystesteillä mitataan, on melko normaalisti jakautunut.

Suurin osa ihmisistä on keskivertoälykkäitä eli sanotaan nyt että 93 %. Sitten 3,5 %on dillejä ja 3,5 % älykköjä.



Tarkkoja lukuja en tunne, mutt olisko jotain korkeintaan 4 % luokkaa nämä oikeasti huomattavan fiksut (jollaisia suurin osa kansasta siis kuvittelee olevansa).

asettaa miehet riviin ja kysyy, oletko keskivertoa parempi vai huonompi ajamaan autolla? Kuka arvaa oikean vastauksen?