29, veit sanat suustani

Minulla on myös kaksi lasta, joista esikoinen on aivan ihanan helppo ruokailun suhteen. Kaikki kelpaa ja syöminen on kivaa. Jos kiukun aihe on nälkä, kiukku loppuu kun nälkä loppuu. Sitten tuo kuopus on ihan eri maata, vaikka meillä on samanlainen ruokapolitiikka ollut koko ajan perheessä. Lasten ikäerokin on vain 1v3kk, joten ei siinä ajassa paljon olisi ehtinyt muuttuakaan... Molempia on imetetty yhtä kauan, kiinteät on aloitettu samalla tavalla jne, että lähtökohdat ovat ihan prikulleen samanlaiset. Mutta silti kuopus on tajuttoman nirso, ja vaikka on nälkäinen ja kiukkuinen, niin EI SYÖ. Lusikkaa inhoaa, syöttämistä kammoaa, auttaa ei saa mitenkään. Lautanen lentää hyvin äkkiä lattialle, jos äiti tai isi tulee liian lähelle. Paras syömistulos saadaan sillä, että poika napsii itse sormilla, lusikalla tai haarukalla suuhunsa sen mitä haluaa. Lautaselle laitetaan aina tarjolle kaikkea mitä muutkin syövät, mutta se on sitten herran haltuun siitä eteenpäin. Kaikenlaiset houkuttelut, huomion kääntämiset ym on kokeiltu, joten rehellisesti sanoen en keksi enää muuta keinoa yrittää saada lapsi syömään/maistamaan ruokaa kuin se, että toinen vanhemmista pakottaisi lapsen leuat auki ja toinen laittaisi ruokaa suuhun ja sitten pidettäisiin leuat kiinni ettei lapsi voi sylkeä ruokaa ulos. Ja tähän emme tietenkään rupea! Joten älkää tulko sanomaan, että se lapsi pitää vain opettaa. :)