Lue keskustelun säännöt.
Ystavani soitti minulle asken ja sanoi suoraan etta lapseni tarvitsisi lapsipsykologia.
23.02.2009 |
Mun yksi kaverini otti ja vei tyttareni oman saman ikaisen tyttarensa kanssa yhteen lastentapahtumaan viime viikolla ja asken soitti ja sanoi etta ethan loukkaannu jos han sanoo ihan suoraan etta mun pitaisi vieda tytto lastenpsykologille.
Tuo mun kaveri oli siis ihan shokissa miten tyttareni oli kayttaytyinyt siella paikassa!
Tytto ei ollut osallistunut mihinkaan eika tietenkaan puhunut sanaakaan. Olen kertonut hanelle siita muttei kai tajunnut MITA se todellakin on, ja nyt sanoi etta ymmartaa mita olen koko ajan tarkoittanut.
Tyttarensakin ihmetteli etta miksi kaveri ei puhu mitaan hanen kanssaan, kun edellisena paivana se tytto oli meilla ja meidan oma lapsi oli kuin papupata. Mutta sellainen han on kotona.
Ma olen ehka turtunut ja tottunut tuohon tyttareni kaytokseen mutta kun han taas naki sen omakohtaisesti niin kuin ensimmaista kertaa kunnolla niin oli ihan ihmeissaan. Tytto oli niin kovin innoissaan menossa tuonne tapahtumaan, on kaynyt siella muutaman kerran ennenkin, mutta viime kerrasta on noin vuosi aikaa. Oli ollut siella ihan jahmettyneena, ei osallistunut mihinkaan, ei halunnut kasvomaalausta, ei leikki millaan, oli ihan hidasliikkeinen, kuin kohmettunut eika puhunut edes pienelle kaverilleen mitaan.
Kotona on taas VALTAVAN puhelias ja touhukas!
Kysyin lapselta oliko kivaa, niin oli kuulemma ollut, kertoili kaikkea. Kysyin miksi ei halunnut ottaa kasvomaalausta (kun sita etukateen niin odotti) tama vastasi etta oli miettinyt sita niin kauan, ottaako vai eiko ota, ettei saanut sanotuksi sitten mitaan ja oli liian myohaista....
Mieheni oli IHAN samanlainen pienena kuulemmma. Mita olette mielta, haenko apua vai annanko olla rauhassa? Tarhassa ovat olleet nyt ihan tyytyvaisia tyton edistykseen, vaikkei siellakaan puhu aikuisille kuin pakolliset, lasten kanssa on puhelias, mutta jos huomaa etta aikuiset kuuntelevat/katsovat, lapsi hiljenee heti. Neuvola on sanonut ettei syyta huoleen.
Kommentit (49)
helpottuu ja tasoittuu, ja poikasikin lämpenee enemmän seuralle.
on iso asia muutenkin olla ympäristössä joss ei vielä täysin hallitse kieltä.
meillä ainakin vuosi muutosta ja lapset uivat kuin kalat vedessä mukana siellä koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on todennäköisesti vain ujo, eikä ystäväsi välttämättä tätä ymmärrä. Tammikuussa Tuomas Enbusken ohjelmassa oli asiaa, kuunneltavissa Yle Areenalta :http://areena.yle.fi/toista?id=1783956
Olen aina ollut hiljainen ja "sivusta seuraaja", mutta nyt sillekin on sitten oikein diagnoosi! Jihuu, en olekaan ujo vaan mutisti! Päiväni pelastus ;)
Ei siinä mitään kallonkutistajaa tarvita. Vietä enemmän aikaa hänen kanssaan ihan kahden, vie rauhallisesti erilaisiin tilanteisiin siten, että sinä olet turvallisena aikuisena mukana. Puhu ja kerro paljon asioista, jaa mielipiteitäsi ja keskustele lapsen kanssa.
Ihmiset ovat erilaisia, pienestä pitäen. Otithan sinäkin miehesi puolisoksi huolimatta siitä millainen hän oli pienenä.
Myöhemmin tulet huomaamaan, että kuuntelutaitoista ja rauhallista tytärtäsi tullaan arvostamaan!
Huomasin nimittäin viime viikolla käyttäytyväni ryhmätilanteessa samoin kuin lapsena! Olin sukuloimassa heti aamutuimaan, ja porukka ympärillä oli ihan tuttua monen vuoden takaa, mutta en vaan jaksanut ottaa osaa keskusteluun. Näin käy usein aamulla, olen hidas käynnistämään päivän. Tyytyväisenä vain seurailin tilannetta.
Joku varmaan joskus pitää mua töykeänä ihmisenä, mutta varsinkin jos olen tutussa seurassa, en läheskään aina koe tarpeelliseksi olla äänessä. Vieraammassa seurassa näen enemmän vaivaa kohteliaisuuden vuoksi. :) Ujouden olen siis suurimmaksi osaksi voittanut, mutta temperamentti on pysynyt samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin on poikanikin.
Kannattaa vaan vaikka vähän pakottaa osallistumaan jos näkee, että haluaa, mutta ei uskalla. Meidän pojasta ainakin on sitten hauskaa kun vaan menee. Se päätöksen tekeminen on vaikeaa kun jännittää. Niiden olisi vaan pitänyt laittaa se kasvomaalaukseen, eikä kysellä haluaako.
Ei tuohon mitään lapsipsykologia tarvita. On vasta 4v. Saattaa ola hyvinkin reipas kouluiässä. Ei meidän pojalla ainakaan ole mitään ongelmia koulussa.
Vaikka 4v iässä ei oikein uskaltanut puhua muille kun omalle väelle.
Menkää vain rohkeasti eri tapahtumiin ja kannustakaan tyttöä osallistumaan. Älkää antako sen itse päättää silloin kun jännittää, koska ei uskalla mennä, vaikka haluaisi.
Ujo lapsi tarvitsee paljon myönteistä palautetta.
meilla kaydaan lapi. Ja niin monet jutut kuulostavat aivan meidan tytolta!
Mina itsekin olen varautuva, mutta kun tutustun johonkin ihmiseenvahan paremmin, ei puheesta tule loppua! Suomalaisten kanssa juttus yleensa riittaa heti ensi minuutista alkaen, paikallisten kanssa voin empia vahan pidempaan... En muista pienena ujostelleeni yhtaan aikuisia, ja olin aina menossa joka paikkaan, enka jannittanyt. Teinina ja vanhempana olin ujohko, mutta lahinna uusine kavereiden suhteen tai ryhmatilanteissa, kun olin huolissani etten nolaisi itseani sanomalla jotain tyhmaa... Ja vielakin en ole kylla se ensimmainen joka avaa suunsa ryhmatilenteissa!
Lapsi on ollut mielestani kielellisesti ihan hyvin parjaava pienesta pitaen. Han aloitteli puhumaan noin 13kk ikaisena, ja sitten nopeasti oppikin ja on sujuva kahdella kielella. S-kirjaimen on osannut ihan alusta saakka, R:n oppi 2,5-vuotiaana, ja puhe on ollut erittain selvaa. Yha suosii suomenkielta mutta hanella on myos ihan erinomainen brittiaksentti. Eli kielellisesti ei ole mitaan ongelmia siina puheentuottamisessa ;o) Ja ulosannissakin vain niissa tietyissa tilanteissa.
Lapseni on erittain taitava tarkkailemaan muita ihmisia ymparillaan. Tietaa monen vaatetukset aika tarkkaan, ja on hyvin perilla ilmeista ja eleista ja osaa lukea niita hyvin. Ja poimii aikuistenkin valisista keskusteluista jotain mista haluaa lisatarkennusta, ja tuota tapahtuu usein. Sitten pohtii kovastia asioita ja saattaa pitkankin ajan kuluttua tulla kertomaan minulle etta olen mettinyt tata ja tata asiaa ja mitenhan se nyt on? jne.
Ystavani ei ole todellakaan taman alan asiantuntija, mutta iha ystavallisissa merkeissa halusi vinkata minulle asiasta. Kun olne kertonut hanelle millaista lapsen kanssa on, muttei ole omakohtaisesti nahnyt lapseni kaytosta tuollaisissa sosiaalisissa tilanteissa. On lapseni kaynyt heillakin leikkimassa (muutaman kerran ilman minua), eika ole koskaan puhunut tuon aidin kanssa. Tahan asti tama aiti on sanonut, etta ei ole millaan tavalla apinostanut lastani sanomaankaan mitaan ja on ollut niin kuin ei kaytoksessa olisikaan mitaan ihmeellista mutta nyt han oli jotenkin ihan taysin typertynyt.
Hanella voi olla selektiivinen mutismi, en tieda onko, mutta oireethan kylla viittaavat sinnekin pain. Mutta mika sitten on sen ja vaikean ujouden raja?
Voisin myos sanoa etta lapsella saattaa olla jonkin asteista aistiyliherkkyyttakin koska on tarkka vaatteidensa kanssa, niiden pitaa tuntua sopivilta ja oikeilta just eika melkein.
Tiedan etta kysyy minulta piakkoin etta noo, oletko varannut aikaa psykologille? En aio varata aikaa mihinkaan. Saa nahda mitka ovat kommentiti sitten. Olen kysynyt mielipiteita taalta, olen kysynyt niita muilta ystaviltani kasvokkain ja kaikki ovat sita mielta etta lapseni on ihan ok. Hiljainen ja ujo, mutta osa heista tuntee myos sen hullunhauskan, temppuilevan, papupadan joka meilla oikeasti asuu!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos mua yritettiin viedä johonkin sosiaalisiin tilanteisiin vaikka lastentapahtumiin, niin kävin karjumaan kunnes pääsin pois :) nykyään esiinnyn työkseni.... lapset on erilaisia, voithan tietysti kysyä apua vaikka perheneuvolasta, mutta tyttäresi käytös voi siitä hyvinkin vielä muuttua.
En usko että edes pääsisi julkisella puolella milleen psykologille. Miksei lapsi saisi olla ujo? En minä näe tuossa mitään ongelmaa, jos lapsi ei itse ole ahdistunut. Ja kuitenkin puhuu aikuisillekin ne asiat mitkä on tarpeen, joten mikä se ongelma sitten oikein olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä voisit tehdä lapsesi auttamiseksi
ei hänessä välttämättä mitään "vikaa" ole, mutta onhan se varmasti hänelle itselleenkin rankkaa jos uudet tilanteet jännittää kovin
kertoo kuinka kivaa oli ollut. Ja lisaksi tiedan kuinka PALJON reppana haluaisi liittya joukkoon mukaan ja tehda kaikkea muttei saa itsestaan irti.. Mutta antaa itsestaan sellaisen kuvan muille, ettei hanta kiinnosta ja ettei valittaisi tehda muiden mukana. Kun todellisuudessa palaisi halusta liittya joukkoon!
Lapsi on 4v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni lapset, valtavan ujot, olivat minulla yhtenä päivänä hoidossa. He ovat jo koulussa. Kumpikaan pukahtanut koko tuona aikana kuin jonkun mutistun kiitoksen. Annoin heille paperia ja he piirsivät, annoin heille lusikan käteen ja he syöttivät vauvaani ja sen sellaista. Seuraavana päivänä heidän äitinsä kertoi, että lapset olivat olleet ihan innoissaan ja tohkeissaan, erityisesti vauvan syöttämisestä.
Minun on vaikea ymmärtää noita lapsia, mutta silti ei tulisi mieleenikään arvostella heitä. Ujous on vaikein asia sille, joka ujoksi syntyy. Ja harmittaa myös, että ujot lapset saavat paljon vähemmän sosiaalista harjoitusta kuin tavanomaisen epäujot, joten syntymälahjana saatu ominaisuus vielä entisestään kasvaa ympäristön vuoksi.
Ystäväni lapset, valtavan ujot, olivat minulla yhtenä päivänä hoidossa. He ovat jo koulussa. Kumpikaan pukahtanut koko tuona aikana kuin jonkun mutistun kiitoksen. Annoin heille paperia ja he piirsivät, annoin heille lusikan käteen ja he syöttivät vauvaani ja sen sellaista. Seuraavana päivänä heidän äitinsä kertoi, että lapset olivat olleet ihan innoissaan ja tohkeissaan, erityisesti vauvan syöttämisestä.
Juuri noin tohkeissaan oli! Muttei silla hetkella nayttaisi tunteita vieraalle, koska jannittaisi. Jotenkin mina naen vielakin sen kaverini ilmeen kun hain lapseni pois sielta tapahtumasta. Siina oli jonkinlainen hata/ihmetys/shokki. Han sanoi laita lapsi autoon ei halua puhua hanen kuulleen ja odotin etta mita ihemtta tyttareni on tehnyt, luulin olleen tuhma, mutta han sanoi etta nyt tietaa mista olen puhunut kun olen kertonut lapseni valtavasta ujoudesta! Ja han on mielestani aidosti huolestunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4-vuotiaana en olisi saanut lähtemään häntä mihinkään ilman minua. Sinänsä ap:n lapsihan on ollut rohkea :) Minunkin poikani oli kotona aivan erilainen kuin kodin ulkopuolella. Mutta pikku hiljaa on vissiin kasvanut ja saanut enemmän rohkeutta liittyä muiden touhuihin mukaan. Eskarivuosi (6-v.) oli todellisen kasvun vuosi. Nyt ekaluokkalaisena hän on edelleenkin ujohko mutta koulu sujuu hyvin, välitunnit riehutaan kavereiden kanssa ja saa suunsa hyvin auki koko luokankin edessä :) Isänsä ollut samanlainen ujopiimä mutta nyt työssään joutuu paljonkin esiintymään.
Mutta, jos asia huolestuttaa, niin voithan käydä jonkun asiantuntijan juttusilla.
Asutko ap kenties ulkomailla?
Mun poika on ihan samanlainen taalla Englannissa. Jotenkin surku katsella, kun nama lapset taalla on tosi elavaisia. Mutta eikos suomalaiset lapset ole vahan ujompia..?
Eikä ujous tai temperamenttipiirre ole sairaus. Lisäksi hän on vasta 4-vuotias. Minua ärsyttää se, että nyky-yhteiskunnassa kaikkien, lastenkin, pitäisi olla suuna päänä sosiaalisia joka paikassa ja kuitenkaan kaikki eivät sellaisia luonteeltaan ole. Sitten heitä pidetään jotenkin sairaina ja erilaisina. Ja tuntuu siltä, kaikki vähänkin erilaiset lapset pitäisi jotenkin diagnosoida.
Anna lapsesi kehittyä rauhassa. Ei ole kyseessä mikään ongelmariehuja vaan aika normaali reaktio. Ei kai kaikkien tarvi olla joka puuhamaassa riekkumassa. 4-v on vielä tosi lapsi ja saa rauhassa kehittyä. Olen itse aikuinen ja en esim nauti baarissa käynnistä tai en juurikaan tykkää mennä jammaillemaan tanssilattialle. En myöskään menisi karaokeen. Olen silti ihan normaali ja menestynyt elämässä.
Uskoisin että lastasi ei yhtään lohduta että raahaat hänen ammattiauttajalle. Tulee vaan esiintymispainetta. Lapsellasi on vielä 3 vuotta koulun alkamiseen.
Tuuosta kasvomaalauksesta, menisitkö itse vaikka julkisesti tavrataloon meikkiosastolle meikattavksi, itse en menisi.... Vähän sama juttu. Sitten voi miettiä jälkeenpäin että olisihan se ollut kiva testata uutta meikkisävyä, mutta ei sitten siinä tilnateessa jostain syystä tuntunut hyvältä ajatukselta. Varataan ne ammattiauttajat johonkin muuhun. Mielestäni ystäväsi liioittelee.
vai oliko ahdistunut - siinä on iso ero! Kun viestissäsi, ap, ei ole ääkkösiä, niin kysyn asutko ulkomailla, jossa niin lapset kuin aikuisetkin käyttäytyvät toisin?
Hirmu ujous tai vetäytyvyys voi aiheuttaa sosiaalisia pulmia, mutta jos lapsi ei ole ahdistunut tai onneton, niin ottaisin aika iisisti. Lapsella voi olla vaikka mitkä ajatusrakennelmat päässä eikä ehdi keskittyä muuhun, tai häntä ei kiinnosta juuri sillä hetkellä ympärillä oleva toiminta, väsyttää, ottaa pähän joku oma asia, milloin mikäkin ...
Ystäväsi tarkoitti ehdotuksellaan varmaan pelkkää hyvää teille.
sun lapsi kuulostaa todella paljon mun 5v pojalle. pojalla on aistiyliherkkyyttä (kuulo ja tunto vähintään) ja asperger-tyyppisiä piirteitä.lapsi on tavattoman arka ja äärimmäisen hitaasti lämpenevä.
voisin kuvitella oman lapseni käyttäytyvä juuri samalla tavalla tuollaisessa tilaisuudessa ollessaan jonkun muun kuin minun kanssani. meillä lapsi menee heti kun ollaan vieraassa tilanteessa hiljaiseksi ja suostuu vastaamaan vain minun esittämiin kysymyksiin ja useimmiten kuiskaamalla.
vierestä suostuu poistumaan vain jos on moneen kertaan käyty samassa paikassa tai paikalla on isoveli ja on esim. huone jossa on vain tuttuja lapsia (ei mene jos huoneessa on yksikin aikuinen (paitsi isovanhempansa) tai vieras lapsi).
tiedän erittäin hyvin mitä on elämä tuollaisen lapsen kanssa. vaatii kovasti voimia ja kärsivällisyyttä. en silti välttämättä veisi tuollaista lasta lastenpsykologille jos päiväkodissa pärjää ja neuvola ei ole huolissaan. meidän poika on vasta nyt elokuussa alkanut esim. hoidossa puhumaan "vieraille" hoitajille. vaihtoi ryhmään jossa isoveli on ollut pari vuotta ja sitä kautta kasvotutut (ja vähän ulkoilututkin) hoitajat vähintäänkin tuossa uudessa ryhmässä.
Missä päin olette? me ollaan Espanjassa ja neljä vuotias poikani on muihin lapsiin verrattuna ujo. Ystävien ja tuttujen kanssa aivan normaali neljä vuotias kekseliäs kiusanhenki, mutta tarhassa ja colessa hijainen ja rauhallinen. Ei puhu sanaakaan. Mietin että kieli ei tietenkään auta asiaa, koska kotona olevan kahden kielen lisäksi, koulussa lapset puhuvat kolmatta kieltä joka ei ole tuttu.
Äitinä ahdistaa, koska muut lapset kyselevät että miksei se puhu, ja tietenkin yksi kielisten lasten äitien vaikea ymmärtää lapseni puhumattomuutta ja ujoutta.
Lapseni on myöskin erityisen tarkka omasta henkilökohtaisesta tilastaan. Onko muilla kokemuksia tästä? Kukaan vähänkin vieras aikuinen ihminen ei saa koskea, ei ottaa kädestä, ei silittää tukkaa. Seurauksena melkein raivokohtaus.
Menee tarhaan tyytyväisenä. En tiedä, huolestuttaa kielen kehitys ja sosiaalisten suhteiden kehittyminen ja yleisesti koulussa mahdollisesti ulkopuolelle jääminen.