Mitä positiivisia puolia on siinä, että vauva syntyy lokakuussa?

vauvasi osaa jo tehdä muutakin kuin nököttää vaunuissa. Voi sitä suloisuutta kun pieni ihminen ihmettelee esim. perhosta tms.

Ihan pieni vauva antaa sisältöä kaamokseenkin ja sitten kun vauva alkaa tosissaan kiinnostua ympäristöstään ja saa esim. virallisen ratasistumaluvan niin onkin jo kevät :D

Itse synnytin tammikuussa, ja muistan sen joulun, kun en saanut viinilasillista ruoan kanssa, enkä ihania juustoja jne. Sama uutena vuotena jäin vähän paitsi. Ja kamalat joulukuvat muistona joissa vein puoli sohvaa joulukuvissa, ja kaikki päivitteli kokoa. Mieluummin olisin viettänyt ekan joulun vauvan kanssa.

eikä se itse isompana varmaan moista mieti, että "voi itku, synnyin lokakuussa". Meidän lapset on syntyneet toukokuussa, marraskuussa ja maaliskuussa.

On syntynyt Lokakuun alussa. Lokakuu on siitä hyvä ettei ole kovia pakkasia vielä, eikä enää helteitä. Vauvan kanssa pystyy hyvin ulkoilemaan.

Vauva kerkeää kasvamaan kesään mennessä niin isoksi, että kestää paremmin aurinkoa.

Jos huhtikussa syntyisi, niin saisi varjella tosissaan aurinkolta vauvaa.

mutta kaamosta piristämään saatte lapsen, kun kaikki tuska ja turvotus alkaa poistua kehosta

lapsesi on luokkansa vanhimpia oppilaita.

Horoskooppimerkiltään vaaka :o). Kokemusta on :o)).

Ensimmäinen ja paras puoli on tietenkin se, että vauva syntyy! Lokakuussa alkaa olla jo pimeää, mutta ehkä toisaalta, toisena hyvänä puolena, voi ajatella, että tehdään ihana lämmin pesä kotiin, jossa pienen on mukava kölliä. Ja raikas tuuli ulkona, kolmanneksi, tuulettaa mielen ja kehon.



Minä luulin olevani raskaana, kun kuukautiset oli myöhässä, ja ehdin jo haaveilla lokakuussa syntyvästä vauvasta. Se olisi ollut ihanaa! Itse olen syntynyt marraskuussa, ja pidän syksyn raikkaudesta ja kauneudesa, vaikka kieltämättä vähän masennukseen taipuva olen minäkin. Silti lokakuun vauva olisi ollut just passeli. Toivon ehtiväni marraskuun junaan...

ei edes huomaa lapsen kanssa touhutessa. Etenkin ne muutama eka kuukausi menee niin nopeasti! Mulla on yleensä ollut kaamos"masennus", mutta sinä vuonna en ehtinyt potea. Nyt on taas....



Nimimerkillä lokalapsen äiti

- Ei ole liian kylmä, eikä liian kuuma

- Et ole viimeisilläsi raskaana kesähelteellä, etkä myöskään talvipakkasella (ei mahdu takki kiinni :x)

- Ehdit hyvin palautumaan synnytyksestä ja saa vähän arjesta kiinni jouluksi



No siinä oli muutama, ei nyt tullut enempää mieleen. :) Mietin itse, kun kuulin, että LA on 1.10., että ai kun kiva, kun ei tarvitse kesäkuumalla synnyttää, eikä talvella -20 asteessa lähteä sairaalasta vastasyntyneen kanssa!



T: Tammikuussa ja lokakuussa synnyttänyt

Jouluun asti aika menee ihan siivillä vauvaa ihmetellessä ja kohta onkin jo kevättalvi, ehdit mainiosti palautua raskaudesta kesäksi ja kesällä lapsi on jo sen verran iso että keksitte kaikke mukavaa. Ainoana miinuksena tulee mieleen se että ulkona ei talvella oikein voi imettää mutta jos sulla on eka tulossa niin ei ole tarvettakaan kököttää isompien kans puistossa tms. vaan saat vielä mennä vauvan syömisten tahtiin.

...kestää heinäkuulle :)



lokakuussa ja on vielä ihan lämmin



nim. kokemusta omaava

mun mielestä siinä oli ihanaa juuri se, että sai käpertyä sisälle ja elää ne ekat viikot paljon ulkomaailmasta välittämättä. Ei ainakaan haitannut, jos ulkona oli huono ilma - ihan pienen kanssa ei kuitenkaan heti saa ylimäärin ulkoilla. Lisäksi oli mukavaa valmistautua jouluun. Vauva oli silloin jo "vähän isompi" ja juhlapyhistä pystyi nauttiman kaikessa rauhassa koko perheen kanssa (eikä tarvinnut itse kieltäytyä niin monesta ruuasta). Eikä myöskään haitannut, vaikka oma vartalo ei heti synnytyksen jälkeen miellyttänyt. Kesään mennessä ehti tapahtua jo kummia :).

Ensinnäkin syksyllä on tästä lähtien elämässäsi aina ihana merkitys. Mieti niitä ihania aurinkoisia kuulaita syyspäiviä, kun saat viimeisiä päiviä löntystellä isolla mahalla odottaen synnytystä. Ja sitten se ihana vauva syntyy, ehkä juuri sinä päivänä sataa ensilumi?



Lämpötila ei kuitenkaan ole vielä liian alhaalla, pääsette heti kokeilemaan ulkoilua. Päiviä rytmittää vauvan tarpeet, samalla suunnittelet ristiäisiä, sitten tuleekin jo joulu ja sitten päivät jo pitenee! Kesällä vauva on niin iso, että voi maistella nurmikkoa, päivärytmi on jo niin selvä, että lomareissut, uimarannalla käynnit ja grillailuillat onnistuu luontevasti. Ja sitten tulee taas se syksy... Jota nyt vähän kaihoten ajattelet, mutta onneksi saatte kuitenkin juhlia synttäreitä.



Nimimerkillä 2 vauvaa lokakuussa synnyttänyt

Alkukesästä syntyneen kanssa helteinen kesä meni aika lailla neljän seinän sisällä. Vauva ei pitänyt ulkoilusta kun vaunuissa tuli kuuma, eikä suostunut nukkumaan vaunuissa lainkaan.



Lokavauva sen sijaan nukkui pitkiä päiväunia raikkaassa ulkoilmassa. Talvi meni aika lailla huomaamatta ohi, ja vauvan ensimmäisenä kesänä pystyimme jo puuhailemaan kaikenlaista mukavaa ulkosalla.

enkä suuremmin ole kärsinyt myöhäisestä vuodenajasta. Ehkä asiaan vaikutti se, että paras ystäväni oli syntynyt lokakuussa. Meistä oli siis luonnollista, että synttärit eivät ole vuoden alussa, vaan samoihin aikoihin koulun alun kanssa. Eli täytettiin 7 kun mentiin ekalle jne.



Syksy on minulle aina sellaista pysähtymisen ja uuden suunnittelun aikaa. Takana ehkä hieno kesä tai -kuten yleensä- myöhäisen kesäloman matka elo-syyskuussa. Ihania värejä, ihanaa aurinkoa, syksyn kuulautta.



Mutta myönnetään, marraskuu on minulle vähän vaikeaa aikaa. Niin on esim maaliskuukin, kun kovasti pitäisi olla kevät, mutta ei sitten ole kuitenkaan...

* vauva syntyy

* pärjäsin ilman äitiystakkia - loppusyksy meni isolla pitkällä neuletakilla

* viime kesänä kesälomalta melkein suoraan äitiyslomalle

* vanhempainvapaa loppuu mulla heinäkuussa, jolloin mies pitää isäkuukauden. Lisäksi pidämme molemmat kesälomat --> yhteensä 2 kk yhteistä lomaa tulevana kesänä :)

* ei ruuhkaa synnytyslaitoksille yleensä, MUTTA viikko meidän jälkeen KOS, NKL ja Jorvi meni kyllä sulkuun...

* vauva on suht helppo tämän pahimman vaateajan eli pukemiset yms. on helpompaa, kun vauva ei vielä ole niin liikkuvainen

pimeää syksyä ja kaamosaikaa en ole ehtinyt edes huomata. Odotan innolla kesää kun tyllerö pyörii vaippasillaan filtillä:)



Minulla myös kesävauva ja se oli paljon tylsempää kun vauva niin pieni ettei mitään voi oikein vielä suunnitelmalliesti tehdä, kläilyt ja mökkeilyt hankalia kun ei rytmiä jne. Vasta seuraavasta kesästä vauva pääsi nauttimaan (ja äiti).

Mutta viisi vuotta sitten syksyllä se sai uuden merkityksen.

Syksy on ihanaa aikaa.

Esikoisemme syntyi lokakuun lopussa.

Syksyisen kuulaan kirpeissä syissäissä löntystin mahani kanssa "etsimässä" supistuksia ja odotin vauvan syntymää.

Vihdoin viimein synnytys koitti, oli kirpeä pakkasyö kun lähdimme sairaalaan. Samana päivänä satoi ensi lumi ja syntyi pieni suuri mies.



Yksi hujaus oltiin jo joulussa ja sitten keväässä sekä kesässä.