Lue keskustelun säännöt.
G: Millainen synnyttäjä olit?
22.02.2009 |
Itkitkö, oksensitko?
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa?
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen?
Lauloitko synnytyslauluja?
Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin?
Kuvaile parhaasi mukaan.
Kommentit (22)
Synnytykset sujuivat kummallakin kerralla lähes identtisesti.
Ekalla kerralla oli ilokaasun kera kohdunkaulapuudute ja tokalla pelkkä ilokaasu.
Ekasta tuli pari pientä pintarepeämää ja ne ommeltiin muutamalla tikillä.
Olin automaattisesti rento ja vetelä supistusten aikana. En puhunut mitään, vaan hengittelin syvään ja nopeasti. Supistusten kovetessa uikutin "aiaiaiaiai...".
Tunti-puolitoista ennen h-hetkeä aloin olla todella kivulias. Paikoillaan maatessa kestin kivut kohtalaisesti imppaamalla ilokaasua (=olin sen voimalla rentona) ja inisin.
Ekalla kerralla tuli kipujen voimasta oksennus ja ponnistusvaiheessa ulostin tahattomasti. :(
Ponnistaessa en itkenyt, puhunut saati kunnolla tajunnut mitä tapahtui. Päässä tinnitti, kuulin kaiken kuin tunnelissa. Olin omassa maailmassa jossa kipu surisi päässä, lantio natisi ja häilyin jossain tajunnan rajamailla tajuamatta mitä minulle puhuttiin.
En siis edes pystynyt ääntelemään vaikka olisin halunnut.
Enimmäkseen siis uikutin ja puuskutin.
Kätilö sanoi yhteistyökykyiseksi synnyttäjäksi. Tunsin itseni rauhalliseksi ponnistusvaiheeseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkitkö, oksensitko? *en ja en*
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa? *mistä tuskasta?, eli oli hiljaa*
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen? *rauhallinen*
Lauloitko synnytyslauluja? *en* =)Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin? *Kaikki meni hyvin, muutama tikki:*
Kuvaile parhaasi mukaan.
sen takia varmaan kehuivat reippaaksi synnyttäjäksi, kun en valittanut :) Mieli ehkä teki välillä parkaista, mutta en ole sellainen ihminen, että pitäisin meteliä itsestäni.
Itkitkö, oksensitko? En kumpaakaan
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa? Olin enimmäkseen ihan hiljaa.
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen? Tyynen rauhallinen
Lauloitko synnytyslauluja? En laulanut.
Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin? Synnytys oli kiva, hyvät muistot jäi. Vajaa 4,5kg tyttö tuli ja tikkejä sain 8.
Ihmeen rauhallinen itse asiassa, kun en muuten ole. Ihan kuin vetäännyin kokonaan omiin maailmoihin, ja tuli sellainen fatalistinen olo, että mitä tahansa nyt tapahtuu, niin tapahtukoon. Ja aika kamala synnytys oli, ja päättyi hätäsektioon. Mutta en panikoinut missään vaiheessa. Hyvät kätilöt ja lekuritkin sattui olemaan vuorossa. En itkenyt tai oksentanut, en kiroillut, olin hiljaa vaan kun supistukset tuli, ja pihisin, en laulellut lauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni vallan hyvä synnyttäjä, sillä synnyttäminen kävi helposti ja ponnistaminen oli tehokasta.
Mutta mä luulen, että kätilöt ei tykänneet siitä, että lapsi tuli niin nopsaan, kun ekassa synnytyksessä ne ei ehtineet edes antaa ohjeita mulle. Toisessa synnytyksessä taas ponnistusvaihe meni kätilön kanssa kiistellessä, että kuinka kovaa pitää ponnistaa. Kätilö vaan itsepintaisesti väitti, että täysillä pitää ponnistaa. Minä taas ekasta kokemuksesta viisastuneena en suostunut ponnistamaan kuin varovaisesti. Ja kätilö joutui myöntämään, että voimaa ei kannata lisätä. Ja kukapa siitä tykkäisi, että joutuu myöntämään olleensa väärässä.
Eli synnytys sujui helposti, eikä ollut syytä valittaa. Mutta ehkä mulla on tilanteesta jotenkin vääränlainen kuva, koska ei niitä mun synnyttämisiä mitenkään kukaan kehunutkaan ole.
kätilöt sai varmaan jotain hermolomaa mun käynnin jälkeen =)
mä itkin ja huusin. vaadin päästä leikkaukseen kesken ponnistuksen ja vaikka mitä.. olin suoraansanoen paniikissa, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään. puolustuksekseni sanon, et synnytys kesti 16 tuntia, enkä lääkärin puuttumisen/kiireellisyyden takia saanut kivunlievitystä. tämänjälkeen synnytykset ovatkin sitten sujuneet hyvin rauhallisesti.. hiljaa supistellessa olen ynissyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkitkö, oksensitko?
Kyynelehdin kivusta. En oksentanut, mutta lähellä oli.
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa?
Olin pääsääntöisesti hiljaa tuskissani, mutta ponnistusvaiheen tullessa, raivostuin, kun minua ei neuvottu miten tuli ponnistaan. Sanottiin vaan, että: "Ponnista, ponnista!"
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen?
Yleisesti ottaen rauhallinen.
Lauloitko synnytyslauluja?
:D Laulaako joku siinä tilassa?!
Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin?
Eka synnytys päätyi 9cm jälkeen sektioon.
Toinen päätyi vauvan sydänäänten heikentymiseen ja tehottomien ponnistusten takia imukuppisynnytykseen. Pääsimpä vielä leikkuriin istukan irrotukseen.
Eli en osaa synnyttää :D
Itkitkö, oksensitko? En kumpaakaan
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa? Ei kiroilua eikä raivoamista. Normaalia juttelua supistusten välissä ja supistaessa pihisin ja puhaltelin.
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen? Olin rauhallinen ja loppu vaiheessa aika omissa maailmoissa.
Lauloitko synnytyslauluja? Ehkä mä jonkun radiosta tulleen biisin tahdissa hyräilin
Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin? Kaikki sujui hyvin ja nopeasti. Uskon olleeni aika unelmasynnyttäjä kätilöiden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa en oksentanu, enkä kai itkenytkään. En kironnu, en raivonnu, mutten ollut todellakaan hiljaakaan. Karjuin eläimellisesti aina supistuksen huipulla.
En ole syytellyt ketään, mutta en nyt mikään rauhallinenkaan kyllä ollut. Viimeisenä mielessä oli kyllä laulaminen ;)
Synnytys oli odottamaani nopeampi (n. 6t ekasta supistuksesta) ja se sujui ihan hyvin. Repesin kyllä pahasti, mutta siitäkään ei mitään traumaa jäänyt, kiitos taitavan ompelijan ja hyvän puudutuksen.
Toisessa synnytyksessä itkin ja huusin jonkun aikaa, kun oli kauheat kivut ja vauvan sydänäänet romahtivat. En oksentanut enkä kiroillut, en raivonnut enkä laulanut :D Synnytys sujui kaikkea muuta kuin hyvin, koska istukka irtosi ollessani vasta 4cm auki. Hätäsektiosta herättyäni ja kuullessani saaneeni kauniin, terveen tytön, itkin onnesta, kauan :)
Itkitkö, oksensitko? Ekan kohdalla turhautumisesta itkin ja tokalta en muista itkeneeni. En oksentanut tokalta kakkailin...
Kiroilitko, raivositko vai olitko vain tuskasta hiljaa? Kiroilin ja huusin.
Syyttelitkö muita vai olitko tyynen rauhallinen? En syytellyt saati ollut rauhallinen.
Lauloitko synnytyslauluja? Noup
Millainen synnytyksesi oli, sujuiko kaikki hyvin? Ekalla kertaa imukuppi ja tokalla kertaa vesisynnytys. Ei kehumista synnyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen joka kerta saanut kymmenen pisteen vauvat, ja kätilöt on sanoneet, että yleensä ei voi antaa yli yhdeksää, kun väristä lähtee aina se yksi, mutta koska äiti oli niin reipas synnyttäjä, antavat sen yhden pisteen äidille.
Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä kolme lastani, ja pyytänyt mahdollisimman vähäistä puuttumista synnytyksen kulkuun. Olen kuunnellut ohjeita ja tehnyt niiden mukaan, paitsi keskimmäisen ponnistusvaiheessa, joka oli niin raju, etten pystynyt siihen mitenkään vaikuttamaan. Eli mun keho vaan kouristi vauvan ulos, mun ei tarttenut, enkä olisi pystynyt tekemään mitään. Keskimmäinen syntyi veteen, ja mun asento oli kätilön kannalta huono.
Kummatkin kivusta. Toiset sanovat että liikkuminen auttaa supistuskipuun, mutta muhun sattui niin paljon ettei yksinkertaisesti pystynyt liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeastaan koko synnytyksen ajan. Mieletön fiilis! Saada lapsi yli kymmenen vuoden koettelemusten jälkeen!
Kaikki kivut tulivat ja menivät, mutta jaksoin ottaa ne huumorilla. Vitsailin kätilöiden ja miehen kanssa... tosin välillä kun oli tosi kivuliasta keskityin ja olin hiljaa. Lisäksi sain epiduraalin juuri oikeaan aikaan, joten sen jälkeen kaikki sujui kuin tanssi.
Ongelmat alkoivatkin mulla vasta synnytyksen jälkeen, kun meinasin vuotaa kuiviin.
;-/
en pysty puhumaan enkä huutamaan ollenkaan ja kätilöt kuvittelevat ettei mulla ole lainkaan kipuja, vaikka olen räjähtämäisilläni tuskasta...
en kironnut enkä raivonnut enkä myöskään laulanut.
Synnytystä käynnistettiin ja kaikkineen avautumisvaihe kesti vuorokauden (+ sitä ennen oli supistellut jo yhden vuorokauden, mutta paikat ei auenneet). Sain jonkun kipupiikin ja se aiheutti pahoinvointia, joten oksensin muutaman kerran...
Ponnistusvaihekin kesti yli tunnin ja siinä iski jossain vaiheessa epätoivo, että lapsi ei mahdu. Silloin itkin ja meinasin mennä paniikkiin, mutta kätilö sai mut rauhoittumaan ja yrittämään vielä ja niin lapsi lopulta syntyi...
Toinen synnytys oli helppoa kuin mikä. Eli olin tyynen rauhallinen, ehkä vähän ynisin ponnistaessa..
Varmaan itkin juuri ennen kuin sain epiduraalin mutta silloinkin lähinnä miehelle. En oksentanut, en kiroillut, en raivonnut, en ollut tuskasta hiljaa vaan aika lailla normaali (paitsi silloin kun sattui tosi tosi paljon - silloin siis miehelle itkien kerroin kuinka sattuu ja miten hän voisi helpottaa oloani).
En syytellyt muita - miksi olisin syytellyt? Eihän ne kipuni olleet muiden vikaa. Olin varmaan aika rauhallinen. En laulellut synnytyslauluja.
Kaikki sujui oikein passelisti. Toki synnytys kesti 22 tuntia ja ponnistusvaihekin 35min ja jouduin kaavintaan koska jälkeiset eivät tulleet itsekseen mutta itse koin että kaikki meni ok. Kätilö oli aivan ihana. Tai siis ne kaikki jotka ehtivät minulla olla.
eka:
Huusin / uikutin. EN kiroillut tai haukkunut ketään.
Laskun tapetin raitoja pitääkseni ajatukset edes jossain.
En laulanut synnytyslauluja. Häpesin säärikarvoja kun en ollut tullut ajelleeksi niitä pois ennen kuin lähtö tuli.
Toka:
Huusin / uikutin. Menetin tajuntani kivusta. En kiroillut tai syyttänyt ketään.
En laulanut synnytyslauluja. Olin muistanut ajaa säärikarvat.
Nopeita synnytyksiä molemmat alta 3h
vaadin sektiota, en saanut jotenka kieltäydyin ponnistamasta. Sitten kätilö yritti pakottaa minua asentoon, jossa tiedän lonkkani kramppaavan, en suostunut.
Hakivat paikalle lääkärin ja toisen kätilön ja kun sain lisää puudutetta suostuin vähän auttamaan asiaa. Koko aikana en tuntenut yhtään mitään, en ponnistuksen tarvetta tai supistuksia.
Vauva autettiin ulos imukupilla. Mieheni voihkiminen häiritsi keskittymistäni itse asiaan. Elokuussa ukolla ei ole mitään asiaa lähellekään synnytyssalia, jotta voin keskittyä itse asiaan enkä ukosta huolehtimiseen.
En huutanut enkä kiroillut. Purin hampaat yhteen ja hengitin tiheään aina, kun tuli supistus. Pidin silmät kiinni ja olin jotenkin ihan muissa maailmoissa. Hyvin sujui, 10 pisteen poika tuli!