Te kenellä on huonot välit anopin kanssa, mistä se johtuu?

kaikki av-mammat ovat täydellisiä

Ilmoitan eriävän mielipiteeni ja no niin...sotahan siitä syntyy, koska anoppikaan ei osaa olla hiljaa. Vikaa siis kummassakin.



Mutta toinen anopin ärsyttävä asia on paapominen. Hän pakkaisi ruuatkin mukaamme tai pakkasikin kunnes ilmoitin, että haluan itse päättää, mitä ruokaa syön. riitahan siitäkin syntyi



Parempi oli ottaa etäisyyttä.

on saanut meidät sotajalalle ja myös se että anoppini jakaa valheita minusta.



Ratkaisut on ollu tehtävä ja olen todennut kaikille tutuille et sitten on kaikki hyvin kun anoppi joko kuolee tai oppii ettei ihmisiä voi omistaa lopullisesti.

Kun tutustuin mieheeni, oli tämä äitinsä "ainoa poika" (hyvin aikuistuneena) yhä ja aina ottanut äitinsä huomioon; huokaus: äiti kävi siivoamassa poikansa kodin ja oli usein poikansa kanssa matkoilla.

Oli siinä miettimistä kerrassaan, miten toimia, ettei käydä toistemme silmille. Varsinkin, kun arvon anoppi oli melko mustasukkainen minulle pojastaan.

Otinkin asian kerran mieheni (silloin poikaystävä) esille, mutta hän ei nähnyt ongelmaa samassa valossa. Pahimmat heitothan tulivatkin silloin, kun poika ei ollut lähettyvillä.

Minulla oli tasan kolme mahdollisuutta: riitaantua anopin ja/tai mieheni kanssa, välttää anoppini tapaamista tai keksiä pulmaan ratkaisu. Päädyin toimimaan seuraavasti:

Lähdin aina mukaan, kun mieheni kävi äidillään. Kun hän piikitteli, olin kuin en huomaisikaan, saatoin jopa kysäistä, etten nyt oikein ymmärrä, kerro uudelleen. Tätä muuten voi toistaa useamman kerran, kunnes anoppi luulee, että miniä ressu on niin tyhmä, ettei edes tajua, että yritetään piikitellä. Joka tapauksessa hän kyllästyy ainakin sillä kertaa piikittelyyn. Ai niin, toinen mahdollisuus on vain hymyillä ja katsoa ikäänkuin läpi. Sekin saa ilkeilyt loppumaan, olen huomannut.

Kun hän vieraili luonamme, sai hän touhuta niin paljon kuin halusi. Panin maljakot ja tavarat sitten vain taas paikoilleen, kun hän oli lähtenyt.

Kun hän tarjosi ruokaa mukaan vietäväksi, annoin aina mieheni ratkaista, haluaako tämä nämä (syynä, ettei myöhemmin tule kommenttia, että käytän hyväkseni ja etten viitsi edes valmistaa miehelleni ruokaa). Ja jos mies ne halusi mukaansa, hän myös söi ne. Siis, jos en itse niistä välittänyt. Vaan olivat ne silti myös joskus ihan hyviä pöperöitä.

Niin ja sanoin, että saa siivota niin paljon kuin ikinä jaksaa. Ei muuten luvan jälkeen enää pyrkinytkään moppi kädessä taloon, harmin paikka.

Voitte olla sitä mieltä, että tapani toimia on tyhmää ja että kissa olisi heti alkuun pitänyt ottaa pöydälle, mutta ainakin meidän kohdallamme tapa on toiminut. Ei kukaan jaksa kiusata toista, jos ei suostu olemaan kiusattavana. Tätä nykyä on hyvin hyvin harvinaista, että anoppi enää viitsii minua moittia mistään tai sekaantua elämääme, vaikka tapaamme hänet yhä kerran-pari viikossa.

Ja yhdessä on oltu toistakymmentä vuotta.

Kokeilkaa edes.

Täytyy silti myöntää, että vaikka anoppi nykyään jopa taitaa alkaa pitää minusta, en itse ole suuremmin häneen kiintynyt. Kyllä ne alkuajan ilkeilyt sen verran sattuivat. Mutta mieheltäni en halua viedä (hänelle) hyvin toimivaa äitisuhdetta enkä lapsilta toista mummia.

on saanut meidät sotajalalle ja myös se että anoppini jakaa valheita minusta.

Ratkaisut on ollu tehtävä ja olen todennut kaikille tutuille et sitten on kaikki hyvin kun anoppi joko kuolee tai oppii ettei ihmisiä voi omistaa lopullisesti.

Ja mulla taitaa olla aivan liian hyvä muisti, kun en voi niitä möläytyksiä unohtaa.

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-kortin

En ole tarpeeksi hienosta suvusta enkä osaa olla mielin kielin, vaan sanon mielipiteeni. Anoppia ärsyttää, kun osaan myös perustella väitteeni. Meillä ei vain kemiat osu yhteen. Anoppi on ainut ihminen, jonka kanssa en tule toimeen. Anopilla puolestaan on muitakin "vihamiehiä".

Tukisteli meidän lapsia ja puhu heistä rumasti.

Taidan ottaa ne käyttöön äitini kanssa...

anoppi ei ymmärrä mitä tarkottaa käytöstavat.

oon esim. just synnyttäny ja melkeinpä eka kommentti oli anopilta "no, mitä aattelit tehdä noille läskeille?" ym ym ym.

jatkuu loputtomiin. joo on varmaa itessäkin vikaa mutta alunalkaen kaikki alko siitä etten ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen.