Onko ketään, joka olisi kiljunut oikomishoidossa? Mieheni ei usko, että se sattuu

mulla sen aloitus lapsena lykkääntyi monta vuotta kun oli nin hirveetä jo jotkut muottien ottamiset.

Ja satttuu päiväkausia sikana, kun rautoja on kiristetty.



Mulla jouduttiin tekemäänkin aika isot hoidot, kesti melkeen 10 vuotta koko prosessi.

mutta itku silmässä kyllä kotona monta kertaa väänsin niitä oikomisvehkeitä päähäni. Mulla oli teininä sellainen niskavetolaite, eli sellainen hampaisiin kiinni laitettavas rautakehikko, jonka tarkoitus oli kiskoa yläleukaa taaksepäin. Sattui ihan s**tanasti ja oli pakko opetella nukkumaan pelkästään selällään. Jos vahingossa yöllä edes päätä käänsin, heräsin samantien, kun sattui niin älyttömästi.



Kaiken kaikkiaan melkein kaksi vuotta kärvistelin erilaisten kidutusvehkeiden kanssa ja kun "hoito" lopulta saatiin päätökseen, meni muutama kuukausi ja leuka oli tismalleen samassa paikassa kuin aloitettaessa. Eli ihan turhaa koko touhu. Sitten ehdottivat leikkausahoitoa, mihin muistan vastanneeni, että palataan asiaan, kun tämä etupurenta alkaa haitata elämääni. Siitä on nyt kohta kaksikymmentä vuotta, eivätkä "väärät leukani" haittaa minua mitenkään. Ulkonäössä se ei näy, enkä ole myöskään kärsinyt migreenistä, jolla hammaslääkäri minua myös uhkaili.

että kuukautiskipuja voi olla, siinähän vain veri valuu ulos.