mies ei tullut yöllä kotia vaikka pyysin!! sano tulevansa aamulla

eipä ole tullut! isälleen on kyllä päässyt mutta ei vaimon luo kotia!

siis lähti illalla kun jätin hänet vauvamme kanssa yksikseen kotia(en jaksanut katella sen välinpitämätöntä olemusta enään yhtään),niin hänpä läks äitilleen vauvan kanssa(ei tullut kotia vaikka monesti pyysin(ja olisin ite ollut valmis tulee kymmeneksi illalla kotiin, lähdin 19.20 kaverille) no sano yöllä että tulee aamulla. ja nyt kun kysyin hänen isältään että onko tullut sinne niin sain vastauksen että on ja tulee sitten kun vauva herää! (siis on herännyt aamulla jo koska on päässyt isällensä, kotiappa ei sitten ole viitsinyt tulla vaikka niin sanoi) ja ei ei tee tätä koska välittää, tekee tän koska välttelee ilmeisesti mun kanssa oloa(eikä voinut vauvaa yksin jättää) isompi lapsi tulee kohta yökylästä ja niin katosi viikonloppu jonka aikana asiat piti saada kuntoon ja jonka aikana kuvittelin saavani mieheltäni rakkautta ja hellyyttä yms jaksaakseni arkea. ei auttanut kun yritin puhua,kerroin tunteista yms. ja kun vasaan saa jäätävää hiljaisuutta niin lopulta aina turhauduin ja huusin hetken. mitä v....a minä teen ton miehen kanssa?

niin eikä voi koettaa selvittää asioita vanhemman lapsen läsnäollessa kun se oli jo yökylä paikassa sanonut että isi ei enään välitä ja äiti aina riitelee. liikaa 4,5v pojan harteille

joo en mäkään käyttänyt vauvaa riitely välineenä, mut en mä myöskään ole siitä yhtään enempää vastuussa kuin vauvan isä(siis nyt ei oo kyse mistään vastasyntyneestä vauvasta). ja aika lapsellista kostaa jos itse ajaa mut käytöksellään pois, ei kukaan jaksa kertoa kymmeniä kertoja mitä kaipaa kun vastaus on jäätävä hiljaisuus.



minä saan mieheltä koko ajan päinvastaista mitä tarvitsisin jaksaakseni

sulle sen et lähdit kaverillesi, etkä jäänyt hänen ja vauvan kanssa kotiin.

Mä en kyl lähteny minnekään ilman vauvaa, en käyttänyt häntä minään ihme riitelyvälineenä.

olette idiootteja. Eikö teillä oikeasti ole muuta elämää kuin nälviä sellaisia, jotka pyytävät apua? Säälin teitä, mahtaa olla ankeaa elämää olla aina nälvimässä, kateellinen, naama kuin norsun ***ulla...?

olet aivan oikeassa kun yrität välttää riitoja lasten läsnäollessa.



Mutta miksi lähdit itse kaverin luo, jos tarkoitus oli selvittää asioita parisuhteessanne?

Lastenteko ei vielä ole aikuisuuden tae. Kannattaa aloittaa keskustelemalla: puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Opetelkaa näyttämään tunteenne, myös ne negatiiviset. Aikuinen ihminen ei karkaa vauva kainalossa kodistaa äitin tai isin hameen suojiin. Tai kaverin.

Asia on niin, että vaikka lapset on yhdessä tehty, on vastuu kannettava. Jos toinen ei auta, hoidat yksin. Laita mies pihalle, soita sossuun tai neuvolaan ja pyydä apua arkeen. Mutta vastuu lapsista on silti aina!

eipä ole tullut! isälleen on kyllä päässyt mutta ei vaimon luo kotia!

siis lähti illalla kun jätin hänet vauvamme kanssa yksikseen kotia(en jaksanut katella sen välinpitämätöntä olemusta enään yhtään),niin hänpä läks äitilleen vauvan kanssa(ei tullut kotia vaikka monesti pyysin(ja olisin ite ollut valmis tulee kymmeneksi illalla kotiin, lähdin 19.20 kaverille)

no sano yöllä että tulee aamulla. ja nyt kun kysyin hänen isältään että onko tullut sinne niin sain vastauksen että on ja tulee sitten kun vauva herää! (siis on herännyt aamulla jo koska on päässyt isällensä, kotiappa ei sitten ole viitsinyt tulla vaikka niin sanoi)

ja ei ei tee tätä koska välittää, tekee tän koska välttelee ilmeisesti mun kanssa oloa(eikä voinut vauvaa yksin jättää)

isompi lapsi tulee kohta yökylästä ja

niin katosi viikonloppu jonka aikana asiat piti saada kuntoon ja jonka aikana kuvittelin saavani mieheltäni rakkautta ja hellyyttä yms jaksaakseni arkea. ei auttanut kun yritin puhua,kerroin tunteista yms. ja kun vasaan saa jäätävää hiljaisuutta niin lopulta aina turhauduin ja huusin hetken. mitä v....a minä teen ton miehen kanssa?

Jos sä häivyt kotoa illalla ja jätä miehen vauvan kanssa

Ap:n ja miehensä systeemit kuulostavat 16 -vuotiaiden touhuilta.

mies yksin vauvan kanssa, mutta miehellä ei ole oikeutta lähteä vauvan kanssa sukulaisiin, jos sinä et halua? Sanot, että "mies ajoi sinut pois käytöksellään"...Veikkaanpa, että miehesi näkemys omasta poistumisestaan on aivan samanlainen. Siis se, että sinä ajoit hänet pois omalla käytökselläsi. Siis sillä, että mielivaltaisesti häivyit ja jätit hänet lapsen kanssa yksin.

Huomaatko, että kirjoitat vain siitä, mitä SINÄ haluat. Sinä olet yrittänyt miehellesi monesti sanoa, mitä sinä haluat, ja kun et sitä saa, nakkelet niskojasi ja häivyt kämpästä. Kun mies tekee saman sinun jälkeesi, sinä suutut, kun hän ei tulekaan kotiin silloin kun toivot ja haluat. Ehkä miehesi ei enää ollut valmis ja halukas selvittelemään mitään eilen kanssasi sinun häipättyä vihaisena. Ehkä hänen piti vuorostaan päästä ulos talosta, ja ottihan hän vauvan mukaansa. Sinä tarvitsit siis aikaa kello kymmeneen asti tuulettaaksesi päätäsi, mitäpä jos miehesi tarvitsi pidempään. Ei kaikki voi toimia ja pyöriä KAHDEN IHMISEN parisuhteessa sinun tunteittesi ja toiveittesi mukaan.

Oletko muuten kysynyt monta kertaa mieheltäsi, mitä HÄN tältä parisuhteelta haluaa ja tarvitsee? Ja oletko koittanut antaa ja tarjota sitä miehelle? Ja älä vaan sano, ettei hänkään tarjoa sinulle sitä mitä sinä tarvitset, joten sinäkään et tarjoa hänelle. Sinä voit huolehtia vain omasta osuudestasi tässä parisuhteessa. Ja oma toimintasi ei todellakaan ole kovin rakentavaa.



Nyt on kyllä ulkopuoleisen näkökulmasta vika teissä molemmissa. Ei asioita noin selvitetä. Sinä et voi korjata miehesi käytöstä, mutta voit korjata omasi. Ja jos miehesi ei sitten - kun sinä olet ensin katsonut peiliin ja muuttanut oman osuutesi suhteen toimimattomasta kommunikoinnista ja lopettanut tuon valtapelin - osaa tai halua tehdä muutosta omasta puolestaan, on sinulla aina vapaus lähteä toimimattomasta parisuhteesta.

ois kannattanut pysyä kotona, olla ilman olutta tai mitään alkoholipitoista ja sanoa miehelle asiat ihan suoraan



Miehet ei ymmärrä kuin suoraan sanottuja asioita.



En käsitä miksi lähteä kaverin luo jos haluaa selvittää asiat.

Ei se halua puhua tunteista vaan menee aina ihan lukkoon. Enää en edes yritä kinuta hellyyttä, vaan olen ratkaissut asian niin, että menen itse halaamaan ja silittelemään.



Sillä huutamisella ja riitelyllä vain pahennat asiaa, koska miehesi menee vain enemmän lukkoon.

aloittaisit siitä että myönnät tämän, mitään ei saa jos vain huutaa ja sanoo mä haluan ton ja tän.



Mitä sun mies haluaa teidän suhteelta? Tiedätkö sinä sen? Mitä sinä haluat teidän suhteelta? Kohtaako noi toiveet yhtään missään kohden?



Parisuhteessa kaikista huonointa riitelyä on sanoa toiselle että minä haluan ja sun pitää, miksi sä olet tuollainen ja mikset sä tee näin tai noin... vaatiminen yleensäkin.



Mun mielestä kuulostaa kuin teillä tappelisi yksi murrosikäinen kiukuttelija ja toinen murrosikäinen murjottaja.



Teidän olisi kaikista paras mennä johonkin perheneuvolaan opetteleen oikeata riitely taktiikkaa.