Kuka sua lohduttaa jos sulla on paha mieli?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 21:54"]

Alkoholi

[/quote]

Tämä, valitettavasti yhä useammin.

Joskus laitan asunnosta kaikki valot pois ja istun huoneen perimmäisessä nurkassa polviini nojaten. Joskus lähden keskellä yötä useamman tunnin kävelylle selventämään ajatuksiani.

Vaikeaa kun joskus vain haluasi huutaa ja itkeä.

Avomies. On hyvä huomaamaan pahan mielen ja suhtautuu siihen aina lempeästi <3 Toimii myös toisin päin.

Kissa

mun kissa ja av-mammat <3
eka halaa ja tokat neuvoo <3

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:22"]

Avomies. On hyvä huomaamaan pahan mielen ja suhtautuu siihen aina lempeästi <3 Toimii myös toisin päin.

[/quote]

Aika ihana, olisipa tuollainen ihminen jokaisella. 

Mulla ei ole kuin yksi ihminen jolle voin kertoa, mutta se voi joskus käyttäytyä arvaamattomasti eikä siitä ole apua välttämättä silloin kun on paha mieli.

Voimia kaikille meille joilla on paha olo eikä siitä voi puhua kenellekään. Jaksetaan yhdessä eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:27"]

Komea kollini katsoo minua kylmänviileästi ja jatkaa uniaan. Silloin tajuan, että murheeni on mitätön ja minun täytyy vain deal with it. Joskus halaan kolliani, mutta se puraisee ja sitten minun täytyy pärjätä omillani.

[/quote]

Tuttu tilanne :)

Mies, vanhemmat, kaverit, työkaverit ja lapset pelkällä olemassa olollaan. Musiikki on myös aika hyvä lohduttaja. Ja runot.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:23"]mun kissa ja av-mammat <3
eka halaa ja tokat neuvoo <3
[/quote]

<3

Litra suklaajäätelöä. Tai kourallinen mielialalääkkeitä.

Mies nykyään. Ystävistä yksi, jolla nykyään juttelen.

hirveästi en nykyään juttele pahasta mielestäni. Ennen juttelin enemmän.

mutta kyllä ahdistuksia ja pahoja mieliä minulla on.

välillä itseä huolettaa, kun en nykyään osaa jakaa asioita ja kaverit ja ystävät ovat jotenkin jääneet.

en saa aikaiseksi olla yhteydessä. Enää moneen vuoteen en ole saanut. Se on surullista. En koe itseäni kovin kiinnostavaksi...ja toisaalta en jaksa olla yhteydessä...kun ei luonnostaan yhteys tule.

Nyyti

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:18"]

Avomies <3 ottaa syliin ja sanoo että kaikki kääntyy paremmaksi.

[/quote]

Kunpa minunkin aviomieheni. Mutta ei. Jos hän löytää minut itkemästä, alkaa heti hirveä huuto ja mun syyttely ja vaatiminen, että heti pitää kertoa, mikä on. Pelkää, että syy on hän itse ja siksi jo valmiiksi hyökkää. Kerran sain äitienpäiväkortin, kun lapsen perhe oli hajonnut, ja itkin sitä. Mies tuli kotiin ja aloitti heti hirveän huudon ja MUN syyttelyn ja haukkumisen, vaikkei oikeasti tiennyt, mitä itkin. Oli niin raivoissaan, että vetäydyin toiseen huoneeseen hiljaa, enkä alkanut selittämään kortista mitään, olihan hän tehnyt jo omat johtopäätöksensä. Pelkäsin, että käy käsiksi! Kun en vastannut mitään ja itku loppui kyllä siihen, niin tilanne hiljaa rauhoittui. Vasta illalla kerroin miehelle itkun syyn ja koska häntäkin sattui tuo sama asia, hän tajusi sentään nyt pyytää anteeksi, mitä yleensä ei tee. Mies on todella törkeä käyttäytyessään noin. En tiedä, mikä sokaisee hänet heti, jos itken, eikä hän jo tiedä siihen syytä.

Aviopuolisolta odottaisi tukea ja olkapäätä, mutta minä en voi itkeä hänen nähtensä, ellei itkun syy ole HETI hänellä tiedossa. Usein itkenkin salaa, ja usein juurikin hänen törkeää käytöstään minua kohtaan. En ole vastuussa hänen käytöksestään, vaikka hän lyökin kaikesta syyn vain minun niskaani.

Onnellinen sinä, jonka mies ON tukena, olkapäänä, jota vasten SAA itkeä, sylinä, johon VOI mennä.

Ei kukaan, enpä tosin sitä juuri kerrokaan. Musiikki ja liikunta antaa voimaa.

Ei kukaan. Juuri heräsin (kello taitaa olla viisi aamulla), koska on paha mieli. Ei ole ketään, jolle puhua. Mies ei jaksa/halua koskaan kuunnella , ystäviä ei ole. Tai on yksi, mutta hänellä on paljon omia murheita, enkä halua muutenkaan avautua.

Ei kukaan :( Hukutan murheeni eskapismiin; kirjoihin, tv-sarjoihin, elokuviin, peleihin, nettisurffailuun... mihin tahansa mikä vie ajatukset muualle. Olen niin kateellinen teille, joilla on puoliso tai hyviä ystäviä. Itse olen ollut sinkku viimeiset 7 vuotta ja ystävätkin ovat vähitellen menettäneet mielenkiintonsa pariuduttuaan.

Avomies, ystävä, sisko, äiti ja kisu

Ei kukaan. Ei oo enää vuosiin niin tähän on jo tottunut. Yksin "taisteluni" taistelen.

Kissat<3

Minä itse.

Säälittävää, mutta ei kukaan. Lapsille en viitsi kertoa ja rasittaa heita. Aviomies ei ole kiinnostunut. Koirille saatan puhua, yrittävät katsoa ymmärtäväisesti takaisin. Joskus ystäville, mutta niillä on paljon omiakin huolia kannettavanaan.