Lue keskustelun säännöt.
Kuka sua lohduttaa jos sulla on paha mieli?
Kommentit (76)
Ei minullakaan ole ketään sellaista, jolle voisin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan, monista rankoista kokemuksista olen yksin selvinnyt ja olen yhä vakuuttuneempi että selviän vastaisuudessakin. Jos jostain esim. läheisen kuolemasta kertoo javastaanotto on 70 pprosenttia vittuilua, 20 prosenttia ei reagoi mitenkään ja 10 prosenttia ihmisistä on empaattisia niin parempi jättää kertomatta.
Avomies <3 ottaa syliin ja sanoo että kaikki kääntyy paremmaksi.
Lapset. Ei heidän tarvitse edes tietää surun syytä, mutta jo heidän läsnäolo tuo lohtua jos oon surullisella mielellä.
Lapset niin, että touhuavat leikkejään ja halaavat niin sitä katsellessa tulee parempi mieli. Isoin jo tajuaakin pahan mielen ja tulee halaamaan ihan lohduttaakseen. Mies ei välitä tai osaa eli siitä ei ole iloa ja en sille siksi enää mitään kerrokaan. Kuolemat nyt tietysti sanon, kun tuleehan se hautajaisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komea kollini katsoo minua kylmänviileästi ja jatkaa uniaan. Silloin tajuan, että murheeni on mitätön ja minun täytyy vain deal with it. Joskus halaan kolliani, mutta se puraisee ja sitten minun täytyy pärjätä omillani.
Aviomies. Lapset huomaavat myös heti, jos olen surullinen, ja tulevat luokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan. Miehestä ei ole siihen, paras ystäväkin on osoittanut etten on hänelle niin tärkeäkuin luulin. Minuun tukeudutaan kyllä, mutta kukaan ei halua olla minun tukenani.
Lohturuoka. Fiksut ja empaattiset ihmiset AV:ssa. Ei ole ketään, joka lohduttaisi IRL. Olen puhunut kavereille, mutta heiltä ei saa sympatiaa, koska ovat niin erilaisissa elämäntilanteissa ja taustoista, eivätkä ole kovin ymmärtäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:33"]
Ei kukaan. Miehestä ei ole siihen, paras ystäväkin on osoittanut etten on hänelle niin tärkeäkuin luulin. Minuun tukeudutaan kyllä, mutta kukaan ei halua olla minun tukenani.
[/quote]
Täysin sama kokemus paitsi minulla ei ole miestä. Olenkin alkanut eristäytyä muista, kun en enää jaksa. Saan töissä tarpeeksi terapioida. Itse en saa apua mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset (26 ja 18v) tai vanhemmat. Onneksi minulla on heidät, olen kiitollinen siitä.
Ei ole ketään muuta jolle kertoa kuin omat pienet lapset, joten en kerro eli kukaan ei lohduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarvitse lohduttajaa. En ole lapsi.
Läheisin ystäväni. Välillä lapsikin (vaikkei sitä tiedäkkään, 2v). Riittää kun nappaa lapsen syliinn, niin jos on halailutuulella lapsikin niin siitä saa paljon lohtua <3
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 22:53"]
En tarvitse lohduttajaa. En ole lapsi.
[/quote]
Tää oli päivän paras :)
Ei kai kukaan, ei minulla ole pahaa mieltä ollut sitten kun olin lapsi. Mutta jos elämässäni on vaikeita asioita juttelen tyttäreni, poikani, vanhempieni tai ystävieni kanssa.
Joku on näköjään hirveän kateellinen niille joilla on joku lohduttaja kun käy alapeukuttamassa (varmaan kohta tätäkin).
Ei mua tarvitse kenenkään lohduttaa. En ole mitenkään altis mielipahalle ja jos sellaista joskus koenkin, se menee nopeasti ohi, koska en jää tunnetilojani vatvomaan. Sitten vasta sopii tulla halaamaan, jos jotain oikeasti rankkaa tapahtuu, tyyliin joku kuolee tms.