Kohta neljännen pojan äiti
Meillä siis nyt kolme poikaa ja yksi tuleva kesällä syntyvä vatsassa. Täytyy myöntää, että toivoin tyttöä neljännestä kuten mieskin ja keskimmäinen poikamme. Rakenneultrassa petyin todella kovasti, kun sanoivat, että todennäköisesti neljäs poika tulee. Olin jotenki tosi, tosi pettynyt. Nyt kävimme 4 D ultrassa ja näin tulevan poikamme vauvana kohdussa. Rakastuin häneen heti. Enää ei tuntunutkaan samanlaista pettymystä ja ajattelin, että olen ylpeästi neljän pojan äiti. Kun lääkäri sanoi, että kaikki on kunnossa, ei ole suu-kitalakihalkiota, ei kompurajalkoja, sydän kunnossa ja kaikki näyttää hyvältä ajattelin, että niin ihan oikeasti on paljon sellaisia asioita, jotka voisivat olla toisin. Terve vauva/lapsi ei ole itsestäänselvyys. Silmäni aukesivat ja ajattelin, että kaikki voisi olla toisinkin.
Meillä pojat ovat herkkiä, ihania poikia, jotka ovat aina viihtyneet sylissä, ovat tykänneet lukemisesta jne. Meidän vanhin 12 v. kertoo paljon salaisuuksiaan minulle, keskustelee murroiästä ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ja olen siitä tosi ylpeä, että näin minuun luottaa. Hän harrastaa koripalloa, johon kaikki meidän perheestä osallistuu, sekä treeneihin että peleihin innolla. Keskimmäinen myös harrastaa koripalloa, mutta on vielä nuorempi eikä pelejä niinkään vielä ole. Mieheni osallistuu siivoukseen ja kotitaloustöihin ja kun hoiti esikoistamme kotona jonkin aikaa kun menin itse töihin kotona oli aina siistiä ja ruoka valmiina kun tulin. Poikamme osallistuvat siivouksiin ja ruoanlaittoon ja osoittavat tunteensa. Jotenkin tuntuu, että ihmisille sukupuoliasioista paineet asettavat ulkopuoliset ihmiset omilla kommenteillaan. Itse tiedän, että moni varmasti meille toivoo tyttöä ja tiedän, että synnytyksen jälkeen tulen kaikenlaista kommenttia saamaan. Täytyy vain sitten antaa samalla mitalla takaisin. Silti en mene sitä sanomaan, ettenkö vielä tyttöä toivoisi saavani. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä vielä sitä tyttöä yritämme tai sitten emme.
Kommentit (20)
Tunnen yhden neljän pojan perheen, ja onhan se jotenkin komeaa, kun on noinkin monta lasta samaa "sorttia". :)
Jossa oli kolme poikaa. Yksi on enää elossa, kaksi muuta kuolleet n. parikymppisinä molemmat.
Kyllä siinä tulee miettineeksi itsekin, että ihan sama mitä sukupuolta, kuhan saavat elää pitkään ja onnellisesti.
Mutta pojathan on ihania. Mä odotan kolmatta ja kumpi vaan on tervetullut, mutta jos valita saisin sukupuolen, niin sitten se ois poika.
Saattaa johtua siitä että meillä poika on vähän sellanen mamman mussukka ja tyttö taas on kietonut isänsä pikkusormen ympärille :)
Mahtais olla melko vauhdikas kaveri jos sellaiset olisi.. hi hi.. Ainakin meillä töissä kompuraksi nimitetään paineilmakompressoria!
Ni eikös niitä sanota kampurajaloiksi normaalisti?
Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä!!
Itselläni oli samanlaisia tuntemuksia,mutta onnellinen oli,että yleensä onnistuin raskaaksi tulemaan.Onnellinen olin siittäkin,että raskaus meni loppuun asti,eikä tullut kesken(6 keskenmenoa).Pojat oli pettyneitä,kun odottivat tyttöä,mutta kun saatiin ultrassa tietää hyvissä ajoin,niin kaikilla oli aikaa sopeutua.
Heti kun vauvan sain vatsalleni rakastuin ihan täysillä.Vaikka 4.poika,niin rakkauden määrää ei voi kertoakkaan.Tunne oli päätä huumaava.Jokainen poika ollut "saman näköinen",mutta jokaisessa myös omat yksilölliset ihanat piirteensä.Luonteet kaikilla oman laisensa.
Tämän piti olla viimeinen lapsi,niin ehkä tätmä vauva aika siksikin tuntuu niin ainutlaatuiselta.Jotain mitä ei enää pääse kokemaan.Isäntä alkoi jo tytöstä puhumaan(5. poika siis=)),mutta minun terveydentila ja aikaisemmat keskenmenot pelottavat siinä määrin,etten selviäisi enää yhdestäkään menetyksestä.
Ajatus kyllä kiehtoisi vielä yhdestä yrityksestä =).Lapset on kyllä ihania....oli ne sitten tyttöjä tai poikia...
inhottavinta on just se, että MUUT, perheen ulkopuoliset sössöttää siitä, että voi voi kun tuli jo kolmas samaa tai neljäs tms. Mitä toisten perheiden lasten sukupuolet ihan oikeasti kuuluu kenellekään ulkopuoliselle? VOisiko vain onnitella ja ihastella sitä vauvaa, eikä pakottaa äitiä puolustamaan lapsensa oikeutta olla oma itsensä, vaikka olisikin perheen neljäs tai vaikka seitsemäs poika tai tyttö.
Kyllä me oltais otettu mielellään yks poika myös mutta minkäs teet. Lapsilukumme ei ole vielä täynnä mutta voihan olla että tulee just 4. tyttö ja 5. tyttö...Mutta olen samaa mieltä sikäli että kunhan vauva syntyy niin ei sillä sukupuolella ole niin väliä. Lapset ovat mielestäni ennen kaikkea omia persoonoitaan, meidän tytötkin keskenään hyvin erilaisia. Luulen että suurempi merkitys asialla saattaa olla miehelleni mutta ei voi mikään.
ilmeisesti miehelläsi vain poikasiittiöt ovat kykeneviä hedelmöittämään munasolun.
Jätä muiden kommentit omaan arvoonsa, itselläni on poika ja tyttö ja kyllä, olen saanut kuulla SIITÄKIN!!
Pahin kommentti tuli äidiltäni: "Hyvä, että saitte pojan jälkeen tytön - toivottavasti nyt ymmärrätte olla HANKKIMATTA lisää lapsia"!! Muita mukavia kommentteja on ollut ne, joiden mukaan emme TARVITSE enempää lapsia, kun meillä molempia sukupuolia. Just. Ei tarvita!??
Aina ei oikein tiedä miten näihin kommentoijiin suhtautuisi, me kun olemme toivoneet saavamme LAPSIA ja olleet tasan yhtä onnellisia kummastakin..
mutta kolme seuraavaa olivatkin tyttöjä :)
Eli kun on tarpeeksi monta lasta, niin kyllä tuo sukupuolten epätasapaino vähitellen väkisinkin tasaantuu...
Millä kanssa eka tyttö ja toka poika..ja sen jälkeen kuultiin monesta paikasta että nyt on hyvä kun tyttö ja poika,niin ei tarvii enenpää tehdä..joo kiusallaan sit hankittiin tuo kolmonen ja nelosestakin haaveillaan=)jos luoja suo..
Luin jostain ihan juuri äskettäin, että mies on mies siksi, että hänellä on yhtä paljon sekä poika että tyttösiittiöitä. On vain niin, että säkästä kiinni ja siitäkin voi olla, että itselläni on pco syndrooma, jolloin munasolun irtoamista on hyvin vaikea tietää.
Ei ole tarvetta mennä vieraisiin, oma mieheni on sen verran mahtava tyyppi!
Vähän aikaa olin tilanteessa jossa minä ja ystäväni olimme raskaana, kummallakin kaksi poikaa ennestään. Sitten ystäväni sai tyttövauvan ja totesi että ihanaa, nyt saa vauvaa pukea ihanasti, kun nukkea No meille tuli sitten se poika. Hieman podin jotain harmitteluja kun lapsi olikin poika, mutta saahan sitä poikavauvojakin pukea! Ja nykyään löytyy niin ihania vaatteita eten enä tyttöjen puolelle eksy ihastelemaan "ihanuuksia," sillä ne ihanuudet löytyvät poikien puolelta! Olen kiitollinen näistä kolmesta pojannassikasta emmekä ainakaan yritä enempää lapsia vain sen tytön toivossa, en edes haluaisikaan välttämättä tyttöä, poika olisi tervetullut! Ja katsopa lukioiden blogi "poikien tyyliin", siinä kanssa neljän pojan hieno äiti!
Mulla on 3 poikaa ja toisen ja kolmannen kohdalla toivoin kyllä tyttöä. Kolmannen vauvan sukupuolen selvittyä tirahti pari kyyneltäkin. Mutta nyt olen kyllä iloinen näistä veijareista enkä haikaile tyttöä enää... Välillä mietin kyllä neljättä mutta nyt tuntuu siltä että neljäs poika sopisi hyvin joukkoon! Kunhan vain vauvan saisi, ei sukupuolella niin väliä :)
8 poikaa ja 1 tyttö välissä
Sitten vaihtui äiti ja tuli vielä 2 poikaa...
Hienoa, että olette antaneet pojillekin mahdollisuuden olla lapsia ja tehdä ja olla mitä ovat sukupuolestaan riippumatta. Usein nimittäin harmittaa erityisesti pojille asetettavat paineet ja roolimallit. Tytöille maailma ei ole lainkaan niin karu, maskuliininen tyttö on ihan jees.
Itselläni on yksi tyttö ja toisen yrittäminen alkanee pian. Kumpi tahansa on tervetullut. Itse vaan pelkään, että en osaa kasvattaa poikaa tarpeeksi tasa-arvoisesti. Toisaalta meillä isä on käynyt balettitunneilla ja äiti on teknisellä alalla, joten roolimalleja on siinäkin jo rikottu.
ensin viisi poikaa ja sitten 7 (!) tyttöä. Sen jälkeen syntyi taas poika. Ja vielä kaksi tyttöä.
Eli varsin poikavaltaisesta alusta huolimatta lopputulos on tyttövoittoinen 6 - 9.
Siis riittävästi lapsia niin eiköhän molempia sukupuolia siunaannu!
perheeseen ensin syntynyt 7 tyttöä ja sen jälkeen 7 poikaa, joten vaikka ennestään olisi useampi toisen sukupuolen lapsi niin voi sitä vielä tulla toistakin sukupuolta:)
Mutta tosiasiahan on myös se, että jollakin miehellä on vain toistasukupuolta olevat siittiöt elinkelpoisia ja terveempiä ja siksi aina tulee vain sitä samaa sukupuolta olevia lapsia.
Itsekin olen neljän pojan äiti. Neljännellä pojalla on melko iso ikäero isoveljiinsä ja kun aloimme yrittämään raskautta, toki toivoin pahnanpohjimmaisesta tyttöä. Raskaus ei kuitenkaan alkanut helposti ja odotuksen odotuksen aikana lapsen sukupuoli menetti kyllä täysin merkityksensä. Kun viimein tulin raskaaksi, olin ikionnellinen enkä sukupuolta ajatellutkaan.
Ultrassa sitten sukupuoli paljastui ja isoveljillekin sekä muutamille läheisille sen kerroimme. Yksi isoveljistä purskahti itkuun, sillä hän oli niin kovasti toivonut pikkusiskoa. Isoveljet ehtivät sopeutua ennen vauvan syntymää asiaan ja pian jo tämä poikakin alkoi miettiä, mitä kaikki kivoja jalkapallo- ym. juttuja voikaan tulevalle pikkuveljelle sitten opettaa :)
Mutta täytyy sanoa, että kyllä välillä pahoitin mieleni ulkopuolisten kommenteista. Raskausaikana sai jatkuvasti kuulla, kuinka "toivottavasti vauva on nyt tyttö" ja kuulimpa koko homman menevän "hukkaan, jos nyt ei tyttöä tule".
Kuopuksen synnyttyä hän tuntui heti niin käsittämättömän rakkaalta, hän on hurjan ihana poika jota rakastan koko sydämestäni. Olen suunnattoman onnellinen, että vielä hänet saimme perheeseemme. Ja olen koko poikakatraastani erittäin ylpeä.
niinhän sitä yleensä toivotaan molempia sukupuolia. meillä on yksi tyttä ja vielä toinen lapsi on suunnitelmissa. toivoisin hieman toistakin tyttöä.