e-lasten vanhemmat elävät erilaista elämää kuin muut vanhemmat

Mielestäni se on juuri toisin päin. Ammatillisuuteen ei kuulu uupua asiakkaaseensa! Vanhempia taas ei sido vanhemmuudessaan minkäänlainen ammattietiikka. Kyllä erityislasten vanhemmilla on lupa uupua. Se on sitten asia erikseen, miten uupumuksensa näyttää ja kenelle ja osaako siihen hakea apua... Erityislapsen vanhemmuus on haasteellista ja "normaalienkin" lasten vanhemmilla on lupa joskus väsyä, miksei siis erityislasten vanhemmilla?



ope

"en halua ottaa tätä lasta opetettavakseni, kun se uuvuttaa".



Mminä en saa uupua, koska lapsi on riippuvainen siitä, että jaksan.

Jos on normaalista yleisopetuksesta kyse, on totta kai hirveän uuvuttavaa opelle, jos tulee vaikeasti oireileva erityisoppilas joukkoon (ilman riittäviä tukitoimia), mutta ei se silti ole opettajan vallassa päättää, ottaako oppilaan luokalle.

Että minä en jaksa tätä lasta, ammattihenkilökunta.

Vanhempana ei voi uupua. Heti ollaan syyllistämässä. Päiväkodissa ja koulussa työssä olevat voi vaihtaa työpaikkaa tai vaihdattaa itsensä toiseen ryhmään jos uupuvat tai ottaa virkavapaata tai vaihtaa alaa.

Vanhempi on 24/7 lapsen vanhempi.

eli lapsi ei asu vanhemman luona?

jos ammattihenkilökunta viestittää, että arki ei suju. Siis epäammattimaista tietysti heiltä sanoa asiasta teille oman jaksamisensa kannalta, mutta siitä voisi kuitenkin vetää johtopäätöksiä sen suhteen, että homma ei ole nyt lapsenkaan kannalta hyvin. Että normaaliryhmän sijasta tarvittaisiinkin pienempää ryhmää, lapselle avustajaa tms.? Opettaja ei resursseihin voi vaikuttaa eikä välttämättä auta, että hän omalle esimiehelleen asiasta puhuu. Säästöpolitiikka on tietysti kunnissa päivän sana, mutta vanhempien pitäisi silti jaksaa selvittää, saako lapsi kaikki hänelle kuuluvat tukitoimet.

kannata lisääntyä, jos on niin surkeat geenit. Ja niitä e-lapsiakin kannattanee kasvattaa, eikä vaan piiloutua diagnoosin taakse ja sysätä vastuuta muille.



Tuollaiset lapset saisi mun puolestani sulkea laitokseen olemaan ihan keskenään, jos eivät sopeudu muiden joukkoon. Mä en ainakaan rettelöimättä katsele omien lasteni luokilla mitään oikeasti häiriötä aiheuttavia e-lapsia. Teen sen lapsen perheen elämästä niin helvettiä, että varmasti miettivät kaksi kertaa olisiko helpompi heivata se lapsi jonnekin muualle. Ja teen sen sille lapsellekin selväksi, jos vanhemmat eivät vähemmällä tajua.

Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että lapselle tarvitsisi pienemmän ryhmän jne niin niitä ei aina ole tarjolla. Erityisopetukseen varatut rahat monesti vähäisiä ja ryhmät täynnä, päätöstä avustajasta ei saa jne. Meillä erityislapselle viiden vuoden taistelun (ja ihan totta, jos arkikin todella rankkaa, ei aina enää jaksa kaikin keinoin taistella) jälkeen saatiin päätös erityisopetukseen siirtämisestä.



Ja näitä sanoja on myös opettajalta kuultu, että hän ei kohta enää voi pitää lasta luokassa ja keinot on loppu. Vaan eipä kukaan osoita muutakaan ja koulusta ei voi pois jättää???



Lisäksi saa vielä kohdata toisten vanhempien syyttävät katseet, kun on häirikön vanhempi. Tai tarkemmin sanottuna, äitipuoli olen, mutta äidin asemassa ollut. Kaiken olemme tehneet minkä pystymme, ja apua hakeneet, mutta kehnoin tuloksin. Ja tosiaan, jaksettava on, sillä kukas muu lapsesta huolehtisi, mitään konkreettisia tukitoimia ei tosiaankaan täällä köyhässä kunnassa ole tarjota. Opettaja voi sanoa, ettei haluaisi lapsen kanssa olla tekemisissä, mutta itse ei tästä pääse mitenkään karkuun. Vaan niin paljon läheisiään rakastaa, että jostain ne omat voimat löytyy, tai tähän asti ainakin on löytynyt.



Eihän tätä ymmärrä kukaan jos ei ole oikeasti kokenut ja on äärettömän helppo jeesustella jos omassa elämässä kaikki mennyt nappiin, saattaa vaikkapa erehtyä luulemaan, että kaikki on mennytkin hyvin sen vuoksi, että on itse niin hyvä ja viisas. Joskus oikeasti täytyy vain hyväksyä sekin, että vaikka tekee parhaansa, ei silti aina onnistu.

niin sitten harvinaisen sairas ihminen!!

Erityislapsemme on päiväkodissa monen eri tädin ja muiden lasten kanssa, kun taas kotona hän purkaa kaiken olonsa meihin. Yölläkin tarrautuu. Erityislapsi on todella raskashoitoinen mutta tosiaan, harva sitä tajuaa.. Kotona on vielä kuntoutettava omalla kasvatuksellaan, ei tosiaankaan riitä tavalliset kujeet. On hoidettava terapia-asia, yhteistyöt eri tahojen kanssa.

Kamalaa juttua ja omistaa vielä lapsia!!!!

rankkuutta. Huokailevat ja kulkevat marttyyrin viitta harteilla. Antakaa se e-lapsi sijoitukseen, jos on niin rankkaa.