Lue keskustelun säännöt.
voiko vauva saada liikaa läheisyyttä?
19.02.2009 |
Pidä sitä vauvaasi sylissä niin paljon kuin sielu sietää. Ei vauvaa voi lelliä pilalle. Jotkut kantaa kantoliinassa ihan koko ajan. Läheisyys on vauvalle parasta, kasvatat hänessä ihanan turvallisuuden tunteen. Paremmin et voisi vauvaa hoitaakaan.
Kommentit (30)
Ehkä jos leikki-ikäisenä vielä haluaisi istua koko ajan sylissä, niin voisi huolestua.. =)
Nukuttamisesta, riippuu kuinka iso vauvasi jo on? Jos ja kun alkaa lähestyä taaperoikää, niin harjoittelisin omaan sänkyyn nukuttamista, muuten saattaa tulla aika rumba!
Mutta kukin tekee miten parhaaksi näkee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyyttä ei voi antaa liikaa alle 2 v:lle, tarvitsee kasvaakseen kaiken hellyyden...
Annan lasten nukkua vieressäni jos he niin haluavat ja kukaan ei minusta ole kovinkaan vinoutunut isompanakaan.
Joten nauti vaan vauvasta täysin palkein!!!!
T: kohta 8:n äiti
Ja aivan hyvin voit nukuttaa vieressä ja sylitellä niin paljon kun haluat. Meillä kaikki lapset (4kpl) ovat nukkuneet ekan vuoden vieressä, sittenkin vielä tokan vuoden meidän huoneessa ja kaikki ovat silti oppineet nukkumaan myöhemmin ihan omassa sängyssä lastenhuoneessa..jos perheessä on useampi lapsi niin vauvaa ei tietty ehdi sylitellä niin paljon mutta ei sitä liikaakaan voi tulla.
Lapset ovat nukahtaneet rinnalle, kulkeneet kantoliinassa ja nukkuneet vieressä. Jokainen on kuitenkin aikanaan irtautunut äidistä ja kasvaneet isommiksi. Oppineet nukkumaan jua nukahtamaan omassa sängyssä ja aikanaan lastenhuoneessakin.
Ei siis hätää. Vauva on pienen hetken vauva. Pidä siis vauvaa lähellä ja anna vauvan olla sinun vauva!
Kälyni, äidittömänä kasvanut, vanhemmalla iällä lapsen saanut ei antanut vieraidenkaan sylitellä vauvaa "ettei se totu syliin". Tuo oli kamalimpia kuulemani lauseita, miten syliin tottumista voi pitää pahana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös juuri tänään ollut lehdessä jotain siitä, että ne vauvat joille annetaan paljon huomiota, ja käytetään paljon ilmeitä, oppivat puhumaan nopeiten. Minäkin olen aina antanut paljon huomiota lapselleni, onneksi kukaan ei ole alkanut siitä nälvimään, koska on ainoa pieni tuttavapiirissä, joten saa kaikilta huomiota.
Minä ainakin haluan omalleni parasta, ja ihan sama mitä muut siitä ajattelee. En alkaisi pientä karaisemaan vain sen takia, että muiden mielestä siitä muuten tulee lellikki. Kasvattakoon omansa kuinka haluavat, minä teen niin kuin itse näen parhaaksi. Jos sinä ja vauvasi ovat onnellisia, niin jätä toisten kommentit omaan arvoonsa.
tosin äiti voi siitä kärsiä jossain vaiheessa, mutta se kai ei ole pääasia tässä? Kyllä ne viimeistään teini-iässä alkavat nukkua omassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävää, että joku voi edes ajatella niin..
on ihan ok! ja jaksan sitä vaikka joutuisin sen 2 vuotta tai 5 vuotta tehdä...
Tuntuu juuri kummalta tuo ajattelu, että ei nukuteta viereen ettei vaan opi siihen. Minä siinä sitten pyörittelen silmiäni ja oon että joo...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat vanhemmat sitten nukuta erikseen kaikkia lapsia.
että lapset kasvaa???
meillä on kaikki lapset saaneet nukkua vauvoina vanhempien sängyssä, kuopuksella, nyt 10 kk ei edes ole omaa sänkyä. Silti ovat oikein sujuvasti siirtyneet omaan sänkyyn ja itsenäiseen nukahtamiseen 1-v 4kk- 3-v iässä. Miten sä olet uskaltanut käyttää vauvallasi vaippoja/imettää/syöttää/työtnää vaunuissa, kun muutenhan sitä joutuu tekemään siihen asti, että ovat 18-vuotiaita????
molemmat vanhemmat sitten nukuta erikseen kaikkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo viereennukuttaminen voi tosin olla siina mielessa ongelmallista, etta mita tehda, jos et satu olemaan paikalla? Kaverilla kavi nain, etta han ei sitten paassyt mihinkaan koskaan illalla 7 jalkeen, kun lapsi suostui nukkumaan vain hanen vieressaan. Pikkuhiljaa alkoi hermo menna, kun olisi tehnyt mieli kayda esim. salilla, kylassa, kavelylla, baarissa... Tai ihan vaan katsoa telkkaria miehen kanssa. Poika nimittain etsi aitiaan joka kerta heratessaankin, eika edes isi kelvannut.
Nyt heille on just syntynyt uusi vauva ja taapero haluaa tietenkin edelleen nukahtaa aidin viereen. Aiti kuitenkin haluaisi viettaa aikaa myos miehen ja vauvan kanssa iltaisin ja nyt hanta harmittaa tuo viereennukuttaminen kovasti, kun on taysin sidottu pojan nukkumaanmenoaikoihin.
Itse nukutin vauvat vanhempien sangyn viereen omaan sankyyn, joka sitten isompana siirrettiin omaan huoneeseen. Viereen saa toki tulla, jos yolla nakee pahoja unia tai on vaikka kipea. Joskus kylla menen nukkumaan kohta 6 v pojan kanssa tai nukun paivaunet 2 v tyton vieressa ja mukavaa on. Itse olen tyytyvainen, etta nukkuvat siis seka vieressa etta itsekseen.
On ihanaa nukkua vauvan vieressä, mutta silti noin puolivuotiaana olen siirtänyt omani pinnasänkyyn. Syy? Yöt menivät omillani tuossa vaiheessa tosi levottomaksi, heräilivät 10 min. välein. Siirto omaan sänkyyn rauhoitti yöt.
Myös esikoisen totutin eroon "nukuttamisesta" noin 2,5-vuotiaana. Oli tottunut nukahtamaan minun viereeni, ja kun nukutusajat venyivät parituntisiksi, eikä vauva osannut olla rauhassa samassa huoneessa, niin lyhensin iltarutiineita selvästi. Vaati totuttelua, mieluiten esikoinen olisi jatkanut samaan malliin, mutta perheen kannalta tämä oli paras.
Siis: läheisyyttä ei voi antaa liikaa, mutta ei se lasta vahingoita, jos tätäkin joskus rajoitetaan perheen parhaan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uskon että meidän systeemi toimii vielä kolmannenkin kohdalla. Eli eka ja toka nukkuivat meidän kanssa samassa sängyssä(laitettiin yks ylimääräinen runkopatja lopulta). Nyt kun pienempi on yli 2v niin musta alkoi tuntua liian ahtaalta ja hankittiin lapsille omat sängyt. Nukkuvat niissä samassa huoneessa meidän kanssa edellen. Nukuttaminen menee edelleen niin että köllin pienemmän vieressä, aiemmin kun isompikin halusi minut viereensä niin nukuimme vielä samassa sängyssä joten minä nukutin lapset pötköttämällä heidän välissään. Eipä ollu ongelma. Kolmas saa myös nukkua meidän sängyssä, sitten isompana kerkiää nukkua ihan tarpeeksi omassakin sängyssä. Meillä nukutukset eivät ole ongelma. Isä saa lapset nukkumaan yhtä hyvin JOS en ole kotona. Jos olen kotona niin sitten pienempi kyllä itkee äitiä mutta tätä ongelmaa ei ole ollenkaan jos olen muualla.
Mun mielestä on hullua ajatella että vauva voi saada liikaa läheisyyttä. Mun mielestä se toimii taas niin päin että paljon läheisyyttä saava vauva kehittyy hyvin, saa hyvän itseluottamuksen ja tuntee itsensä varmemmaksi kun sellainen joka on eristetty johonkin omaan yksinäisyyteensä. Kun läheisyyttä on tankattu tarpeeksi on lapsi valmis laajentamaan reviiriänsä...
Että se voi aiheuttaa lapselle ADHD:ta, ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä.
Se, että heijataan uneen sylitellään liikaa ja aina välissä nukutetaan, ja huomioidaan hössötetään.
Nykypäivänä asia on päinvastoin, tuota ei ole rajoitettu, miten paljon huomiota on hyväksi lapsille. Samaan aikaan ADHD ja keskittymishäiriöt ja ylivilkkaudet on lisääntyneet rajusti. En tiedä mitään aiheesta, on vain hassu todeta.
Ja äkkiä suositukset muuttuu, kiinteet ja kaikki.
on todella levoton nukkuja, hyörii ja pyörii siten ettei siinä vieressä mahdu nukkumaan, tai sitten riski että kierii alas sängystä.
en halua, että vauva on riippuvainen vain minusta, haluan että voi mennä isovanhemmilleen yökylään jne. Vanhempainvapaan jälkeen aloin tekemään yövuoroja viikonloppuisin, joten on hyvä, että vauva osasi jo valmiiksi nukahtaa omaan sänkyynsä ilman äitiä.
Vauvan sänky on tosin kiinni meidän sängyssämme ja ekat kuukaudet nukkui paljon vieressäkin.
t: 7
on ihan ok! ja jaksan sitä vaikka joutuisin sen 2 vuotta tai 5 vuotta tehdä...
Tuntuu juuri kummalta tuo ajattelu, että ei nukuteta viereen ettei vaan opi siihen. Minä siinä sitten pyörittelen silmiäni ja oon että joo...ap
Meillä 2 lasta, ikäero 2v ja molemmat nukkuivat meidän sängyssä ekan vuoden ja sitten lastensängyssä joka oli kiinni meidän sängyssä. Esikoinen muutti omaan huoneeseen n 2,5 vuotiaana, siihen asti siis molemmat lapset meidän makuuhuoneessa, esikoinen omassa sängyssä ja vauva meidän sängyssä.
Nyt lapset 6v ja 8v, nukkuvat omassa huoneessaan, nukahtavat itse, meillä on läheinen suhde, vieläkin pidetään paljon sylissä, halataan, suukotellaan ja saa tulla meidän sänkyyn nukkumaan jos esim painajainen.
...vauva saada liikaa läheisyyttä, eli peesaan edellisiä. Ajatuskin on minusta aika outo, vaikka kieltämättä edelleen yleinen. Muistelen lukeneeni tutkimuksesta (tutkimuksista?) jonka/joiden mukaan paljon hellyyttä ja läheisyttä saaneet vauvat, joiden tarpeisiin siis on vastattu, itsenäistyvät jopa sujuvammin kuin lapset, jotka eivät ole saaneet niin paljon läheisyyttä. Antamalla paljon läheisyyttä lapsellesi tuet samalla perusturvallisuuden ja terveen itsetunnon kehitystä.
Äidin viereen nukahtaminen on lapselle turvallista. Ja tosiaan, kyllä ne kasvavat...itse olen kokenut tärkeäksi antaa lapsen olla pieni ja nauttia läheisyydestä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapseni, jonka nukutin kaksivuotiaaksi imettämällä, nukkuu nyt muutama kuukausi myöhemmin (pääosin) ihan hyvin omassa sängyssään.
Vauvalle ei voi antaa liikaa läheisyyttä. Eikä isommallekan lapselle, joskin se kasvaessaan saatta joskus tuuppia isän tai äidin vähän kauemmaksi :) Hellikää esikoistanne kaikessa rauhassa!
Kolmen äiti
Meillä siis ensimmäinen lapsi ja teen elämäni suurimpia virheitä (muiden äitien mielestä) kun meillä vauva nukkuu vanhempien sängyn vieressä ja välillä vanhempien välissä. Vauva on sylissä koko ajan, toki leikkii ja konttaa lattialla, mutta saa syliä ja huomiota TODELLA paljon.
Mietin vaan minkälaisen virheen tässä nyt teen? Nukutan lapsen sylissä tai makaan vieressä... vauva kyllä nukahtaa suht nopeasti, välillä tietty menee aikaa ja nosta vauvan omaan sänkyyn ja kerron nukkuvalle vauvalle että äiti laittaa sut nyt omaan sänkyyn.
Mietin tätä nyt kun huomaan kuinka vähän ystäväni antavat syliä vauvoillee ja lapsilleen. Pienikin lapsi laitetaan omaan huoneeseen, ettei vaan opi nukahtamaan äidin viereen.