Vakipanoista ei seuraa mitään hyvää. Ei ainakaan mulle.

et tuleekin tunteita mukaan. Itsellä ehkä hiukan sama ongelma, olen ollu vakipanosuhteessa nyt puolisen vuotta. Ihan ilman tunteita tässä ei olla, viihdytään molemmat hyvin yhdessä muuallakin kuin sängyssä ja pelkään et miten tässä käy. Meidän varsinaisesta seurustelusta kun tuskin kuitenkaan tulisi yhtään mitään. Mutta kun ei siihen vakipanosuhteeseenkaan ihan minkään "ällötyypin" kanssa viitsisi alkaa, sillon tosin ei olisi vaarassa et tunteet tulisi mukaan ;)

minä vain olin se osapuoli joka rakastui ja toinen vain leikki ja pani, meni hyvä ystävyyskin ja minä kärvistelen edelleen rakkauteni kanssa.



Mutta sitä iloa en tälle miehelle suo että näyttäisin suruni ja ikäväni, hänen tekonsa osoittaa ettei hän minusta piitannut vaikka olimmekin ystäviä vai olimmeko sittenkäään?

mun vakipano on vanha tuttu, johon aikoinaan olin ihastunut ja olisin halunnut häneltä enemmän kuin hän minusta.



Nyt viisitoista vuotta myöhemmin harrastetaan seksiä, joka on yleensä tosi nautinnollista ja jota ilman ois ikävä olla. Mutta pääsääntöisesti mulla on surullinen/ haikea mieli joka tapaamisen jälkeen. Välillä hän on ollut poikkeuksellisen ihana ja antava, välillä väsynyt, kylmä ja etäinen, kuten eilen. :(



Koen olevani suhteessa altavastaajana, koska tykkään hänestä enemmän. Uskon, että hällä on jotain tunteita mua kohtaan, mutta on huono osoittamaan niitä vähäisiäkään. Tällä hetkellä oon hälle vähän suuttunut, mikä on melkein parempi tunne kuin haikeus. ;)



Joka tapauksessa en aio ottaa häneen yhteyttä vaan mielenkiinnolla / jännityksellä / malttamattomana jään odottamaan hänen yhteydenottoaan.



Oon naimissa ja hänellä on seurustelukumppani.



N 41 v.