Lue keskustelun säännöt.
Adoptoiminen on tällä hetkellä ylettömän hankalaa.
15.02.2009 |
En viitsi enempää ajaa harhateille tuota yhtä ketjua, joten aloitan ihan oman.
Meillä on yksi biolapsi ja yksi adoptiolapsi. Haaveena oli saada aikaan isokin perhe, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että omia lapsia ei enempää tule (sijaisvanhemmuus on siis ainoa keino kasvattaa perhettä). Tällä hetkellä nimittäin on tilanne se, että vaikka saa adoptioluvan, ei välttämättä saa papereitaan lähetettyä mihinkään maahan. Saattaa joutua odottamaan useita vuosia, että saa edes paperinsa matkaan. Sitten vielä vuosien odotus papereitten lähettämisen jälkeen aiheuttaa sen, että 35-vuotiaana aloittanutkin helposti vanhenee jonoon ja jää ilman lasta. :(
Lapsettomille tilanne on vähän helpompi, mutta silti ei voi kuvitella, että lapsen saisi, vaikka olisi kaikin puolin fiksu ja filmaattinen ja muutenkin normaali.
Kommentit (19)
Palvelunantajat eivät juuri ole ponnistelleet. He ovat lähinnä kehittäneet täydellisen bisneksen - keräävät isot rahat välittämällä olemattomia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vetoavat aina siihen, jos ei abortoi, ei kukaan sitä lasta halua.
mutta jos haluat adoptoida suomalaisen lapsen, on kysyntä niin kova, että saa jonottaa vuosia! Sillä monet adoptiota harkitsevat suuntaavat ulkomaille, koska sieltä adoptoiminen on nopeampaa, vaikka saattaa silloinkin kestää vuosia.
Löytyy kun googlettaa suomi24 abortti.
Täällä ei saa "mainostaa" eli antaa osoitetta suoraan.
nousee kova äläkkä. Kukaan ei kuulemma halua niitä lapsia. Lapset joutuvat kärsimään koko ikänsä siitä, että heidät on hyljätty ja he elävät karun elämän laitoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen minäkin tässä tuumaillut ja näköjään ehtii nuo pykälät niin muuttumaan, että meille ei kyllä lasta enää saa. Täytyy siis sopeutua siihen, että meidän perhe on tässä.
Jos tuntuu että rahkeet riittävät sijoitettujen lasten hoitoon (eri pituisiksi ajanjaksoiksi) niin kannattaa katsoa vaikka sos-lapsikylän sivuilta kuinka pääsee sijaisperheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin silloin lapsi adoptoidaan perheeseen, jossa hän saa olla ihan normaalisti, samallalailla kuin biologinenkin lapsi.
Huostaanotetut lapset joutuvat viettämään elämäänsä laitoksissa koska suomen lain mukaan lasta ei saa antaa adoptoitavaksi ILMAN biologisen vanhemman lupaa.
Eli kun lapsi otetaan huostaan juopolta äidiltään, äiti saa lapsen takaisin heti kun on ollut tietyn ajan selvinpäin. JOS juoppo äiti antaisi luvan lapsen adoptioon, lapsi pääsisi adoptioperheeseen, jossa voisi elää onnellisena elämänsä loppuun asti.
Mutta koska juoppo-äiti on omasta mielestään "hyvä" äiti, hän ei anna lupaa adoptioon, ja lapsi joutuu laitokseen siksi aikaa kunnes äiti selviää taas vähäksi aikaa...
Kuka pystyy salaamaan raskautensa? Lapsensa pois antanut saisi ikuisen häpeän leiman.
nousee kova äläkkä. Kukaan ei kuulemma halua niitä lapsia. Lapset joutuvat kärsimään koko ikänsä siitä, että heidät on hyljätty ja he elävät karun elämän laitoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aborttia harkitseva äiti vastustaisi lapsen adoptointia? Jos nimenomaan olisi sillä mielellä tuon toisen vaihtoehdon valinnut. Huostaanotetut lapset pyritään sijoittamaan perheisiin. Vauvoille löytyy lähes aina koti perheestä, koska ihmiset haluavat juuri vauvoja. Alkoholisoitunut äiti ei ihan helposti saa lasta takaisin huostaanoton jälkeen. Ei riitä tietyn aikaa kestänyt raittius. Täytyy olla todella vahva näyttö siitä, että tilanne on pysyvästi muuttunut. Huostaanoton purkaminen on aikaa vievä prosessi. Se kestää vähintäänkin vuoden, usein pitempään. Ensin lyhyitä aikoja äidin tai isän luona, sitten vähitellen pitempiä aikoja. Tänä aikana jo melko hyvin selviää, onko tilanne kotona todella muuttunut, niin että lapsi voi sinne palata. Abortteja kuitenkin tekevät muutkin kuin "juopot" äidit.Heille tätä toista vaihtoehtoa joskus yritetään ehdotella huonolla menestyksellä.
Hakusanaksi vaikkapa Pesäpuu. Sijaisvanhemmuus on hyvä vaihtoehto lapsenkaipuuseen. Ei lasten tarvitse aina olla "omia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos adoptiojärjestöt vaivautuisivat luomaan kontakteja. Nyt he pyörittävät härskisti paperirumbaa ja veloittavat tyhjästä tuhansia - pienellä vaivalla.
Meilläkin perhettä kasvatetaan adoptiolla, ja näyttää siltä, että saamme haudata haaveet isommasta perheestä. Sijaisvanhemmuus voisi olla meillekin jossain vaiheessa periaatteessa mahdollista, mutta sijaislapset eivät lähtökohtaisesti omia, vaan sijoituksessa. Se on aivan eri huoltajuuden maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis juuri sitä tarkoitin, että kaikki on ookoo, jos vanhempi antaa luvan adoptointiin, siis esim. abortin vaihtoehtona.
Ongelmat alkaa sitten jos biologinen vanhempi on omasta mielestään hyvä äiti tai isä eikä halua antaa lastaan pois, kun lasta huostaanotetaan.
Tiedän että huostaanotetut lapset pyritään sijoittamaan perheisiin, mutta perheitä ei kertakaikkiaan ole tarpeeksi, ja yhä useampi lapsi joutuu huostaanoton seurauksena laitokseen.
Huostaanotot on lisääntyneet vuosi vuodelta, sijaisperheiden keski-ikä noussut ja ne ovat jo "täynnä"
Esim. ruotsissa on laki, jonka mukaan lapsi otetaan pysyvästi pois vanhemmiltaan, jos he eivät saa tilannettaan korjattua tietyssä ajassa (muistaakseni vuodessa) Suomessa ei ole mitään tällaista lakia, vaan lapsia pompotellaan biologisten vanhempien luota laitoksiin ja sijaisperheisiin ja taas takaisin biologisten vanhempien luo.
Siksipä jaksankin sitä aina suositella sellaisille perheille, joihin vielä lapsi mahtuisi.
Siksipä jaksankin sitä aina suositella sellaisille perheille, joihin vielä lapsi mahtuisi.
Mutta sijaisvanhemmuus on niin eri asia kuin oman lapsen vanhemmuus. Toki joskus lapsi myös adoptoidaan sijaisperheeseen ja tehdään siitä näin pysyvä ratkaisu, mutta useimmiten lapsen mukana perheeseen tulee myös lapsen biologinen perhe, mikä on aika iso juttu!
Jossain määrin kodin ovet täytyy avata vieraille ihmisille. Mutta arjessa kuitenkin eletään sitä tavallista lapsiperheen elämää. Siihen ainakin pyritään. Mutta jos kertakaikkiaan on tunne, että ei siihen pysty, on oikein jättää asia sikseen. Pride valmennukseen voi hakeutua, vaikka ei olisi vielä varma haluaako sijaisperheeksi. Kurssin aikana sitten asia yleensä selkiytyy johonkin suuntaan.
Raskauden läpikäynti, lapsen synnyttäminen ja poisantaminen on henkisesti ehkä kovempi paikka monelle jo ennestään heikolle luonteelle kuin abortti varhaisilla raskausviikoilla. Ei ole yksinkertaista synnyttää lapsi ja luopua siitä - muistelkaa nyt itse millaista se oli, ne hormonihuuruiset ensimmäiset viikot vastasyntyneen oman lapsen kanssa!
Lapsen kannalta adoptio hyvään perheeseen on toki parempi kuin täysin epätoivottuna ja hankalissa oloissa kasvaminen - saatikka abortoiduksi joutuminen - ja siksi ne harvat rohkeat synnyttäjät, jotka tiedostavat etteivät selviä lapsen kanssa ja antavat sen adoptioon, ansaitsisivat äitienpäivämitalin tai jotain vastaavaa.
Sijaisvanhemmuus on hieno asia, mutta sitä ei voi verrata juridiseen vanhemmuuteen, sillä taustalla kummittelee aina lapsen biovanhemmat, joiden kanssa pitäisi osata luovia.
Pidän itseäni tolkuttoman onnekkaana, että saimme molemmat lapset kotiin järkevässä aikataulussa ja ennen näitä ruuhkia. Koska emme tuhlanneet aikaa lapsettomuushoitoihin, lähdimme adopolulle jo alle kolmikymppisinä ja kuopuskin saatiin kotiin jo kun olin vasta 34 täyttänyt. Jossain vaiheessa harkitsimme kolmattakin, mutta vaikka jonotilanne vaikuttaa ehkä hieman asiaan myös, teimme päätöksen lapsiluvun jättämisestä kahteen kuitenkin muista syistä. Tai no, emme vielä täysin 100% sulje pois kolmosen mahdollisuutta, mutta kuitenkin.
Sääliksi käy nyt adoptiota aloittelevia!