Lue keskustelun säännöt.
pitäisi minun luopua haaveistani mieheni takia?
14.02.2009 |
Ollaan mieheni kanssa seurusteltu 8v. ja oltu kihloissa 5v. Meillä on myös 4-vuotias ihana tyttö. Tilanne on nyt se, että olen jo yli 3-vuotta toivonut, että yritettäisiin saada vielä yksi lapsi. Mies ei vaan tiedä..ei osaa päättää ja on usein sanonut, että "katsotaan sitten joskus". Sitten, kun olen kuukaisen/vuosien päästä kysynyt, niin ei ole edes ajatellut asiaa ja taas lykkää hommaa. Minä, kun vielä toivoin, että olisin kaksi lasta saanut pienellä ikäerolla.
Sitten tämä meidän "kihloissa"olo. Vuosia sitten asiaa ehdotin ja mies ei halunnut. Eräänä päivänä sain mieheni kiinni valehtelusta ja olin lähtemässä pois hänen luotaan..mies sai mut kuitenkin puhuttua ympäri ja sitten itse alkoi puhumaan kihloihin menosta ja kihloihin mentiin. (ei sovittu naimisiin menosta..joka nyt mietittynä oli todella tyhmää olla puhumatta..) Nyt sitten olen jo pari vuotta ottanut naimisiin menon puheeksi ja mies ei vaan halua naimisiin. Ei kuulemma usko siihen.
Eli mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä? Antaa omien unelmien vaan olla ja antaa miehen elää omaa unelmaansa ja yrittää kannustaa häntä edelleen (oma yritys pystyssä jne)? Tuntuu siltä, että mä vain katson vierestä kateellisena ja pian katkeroidun, kun mies toteuttaa haaveitaan ja itse en todennäköisesti tule ikinä saamaan unelmiani toteutumaan tämän miehen kanssa. Rakastan miestäni ja haluaisin olla hänen kanssaan, mutta en tiedä olisinko valmis luopumaan omista haaveistani hänen takiaan..jotenkin tuntuu, että se olisi liikaa pyydetty näiden unelmien kohdalla.
Ei kenelläkään olisi antaa jotain viisaita neuvoja? Miten vastaavassa tilanteessa olette toimineet?
Kommentit (16)
Puhut kuin läheinen ystäväni, sillä ehdolla tosin, että heillä ei ole lasta. Miehen ehdoilla on oltu kohta 15 vuotta yhdessä ja kihloihin mentiin suuren paineen alla. Ystäväni sai kohtauksen, kun häntä ei pyydetty jonkun sukulaislapsen kummiksi, kun olivat vain seurusteleva pari. Miestä pyydettiin yksin. Silloin ystäväni sai suurella tappelulla asiat etenemään niin, että menivät kihloihin. Siihen tilanne on jämähtänyt nyt. Mitään ei tapahdu. Kauheaa katsella vierestä, kun vuodet vierivät ja aika kuluu ja ikää tulee.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että asiat olisi puhuttava niin helvetin suoraan kuin olla ja voi. Että tästä ei kukaan enää nuorennu, mistä sitä nelikymppisenä alkaa taas alusta jonkun uuden suhteen muka? Mikä siinä avioliitossa, asunnon ostossa tai lapsen saannissa on niin kauhean vaikeaa että sitä askelta ei uskalla ottaa. Monet ottavat aivan liian helposti ja sitten on näitä jahkaajia, jotka luulevat, että aikaa on ikuisesti.
Haluatko tyytyä tilanteeseesi? Mieti tarkkaan ja toimi sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkeroituisin niin, että varmasti avioliitto jossain vaiheessa loppuisi... kyllä pariskunnan pitää tukea toinen toistaan ja pyrkiä yhteiseen päämäärään. meille on alusta asti ollut selvää, että mennään naimisiin, hankitaan lapsia ja tuetaan toisiamme urapyrkimyksissä. ja tämä sopimus on toiminut.. te ette ole sopimusta tehneet, olisko aika tehdä se nyt?
olin 15-v kun menin mieheni kanssa yhteen ja osasin jo sillon varmistaa, etten ota avioliitto tai vauvavastaista miestä... huoh, nää asiat pitäisi aina sopia jo kihloihin mentäessä viimestään... ihan oikeasti mieheltä voi kysyä, haluatko lapsia vai aiotko jarrutella viimeiseen asti, aiotko kosia mua, annatko mun opiskella, annatko mun olla kotiäitinä, aiotko pitää hoitovapaita, aiotko hillua kaikki yöt bilettämässä....
tuohan nyt paljon auttaakin näin jälkikäteen. Silloin 8 vuotta sitten en edes vielä miettinyt lapsia..niin ne vaan ajatukset ja mielipiteet muuttuu, kun kasvaa.
Naimisiin meno kun olette jo kihloissa ja teillä on lapsikin ei minusta oo se mistä lähteä ekana riitelemään.. siis ymmärrän sinua kyllä,mutta kun menee hyvin noinkin niin miksi riidellä "tyhjästä",loppujen lopuksihan siinä on kyse vaan yhden päivän juhlista..
Jos taas on periaatekysymys eli sinusta perheellä pitäisi olla sama sukinimi ja avioliiton tuomaa "turvaa" niin kysäiseppäs joku päivä mieheltäsi et "sopisko piipahdus maistraattiin huomenna" tmv.. ehkä miehesi vain pelkää isoja juhlavia häitä stresseineen ja rahanmenoineen....??
Ja sitten tuo lapsiasia. Olethan sanonut asian miehellesikin noin? Että "Minä olisin halunnut kaksi lasta lyhyellä ikäerolla" ilman mitään kiertyitä jne?
Jos ei mene jakeluun niin kysyt ihan suoraan,että "milloin teemme sen toisen lapsen josta olemme puhuneet,minä tarvitsen tiedon,koska tämä asia vaivaa minua paljon,tiedäthän kuinka paljon minä haluan toisen lapsen"
Aika nopeasti sinun täytyisi uusi löytää vedä hänet vihille ja saada lapsi. Ikäeroahan tulee nytkin jo aika paljon.
Itse kyllä vain luopuisin " unelmistani " tuossa tilanteessa. Ketään ei tulisi painostaa hakkimaan lapsia tai avioliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ketään saa myöskään painostaa luopumaan unelmistaan. sen olen todella tajunnut!
mulle oli tosi vaikeaa tukea yhtä mieheni valintaa mutta lopulta onneksi tajusin, että jos en suo hänelle sitä niin hän tulee onnettomaksi.. loppujen lopuksi hänen onnellisuutensa auttoi koko perhettämme... hän myös tukee mua 100%:sti. en voi käsittää suhteita joissa ei voida sopia asioista! ja jos ei voida niin ei tosiaan pidä pakottaa, sitten pitää itse etsiä se onni muualta.
en tiedä sanovatko muut naiset niin suoraan kuin minä, sillä sanoin aikanaan miehelleni että "en hanki lapsia ennen kuin olen naimisissa" ja muitakin "totuuksiani" olen laukonut aika suoraan. Suoraa puhetta ja tekoja. kyllä se siitä. Nyt kahvipannu kuumaksi ja pöydän ääreen juttelee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: siinäpä se, kun haluaisin saada sen toisen lapsenkin suht nuorena, kun vielä jaksaa touhutakin niitten kanssa. Eikä kyllä huvittaisi enää alkaa uuttakaan miestä etsimään.
6: Kyllä haluaisin kuulua nimeltänikin mieheni sukuun, kun tytölläkin on miehen sukunimi. Kuulostaa tyhmältä, mutta koen jotenkin etten kuulu täysin heidän sukuun, kun en ole naimisissa mieheni kanssa. Asiaahan ei helpota yhtään, että kaikki kyselevätkin milloin on meidän vuoro.. :(
Mieheni on ollut vuosia tietoinen, että haluaisin kaksi lasta ja pienellä ikäerolla. Olen tästä kertonut suoraan. Hän vain sanoo nykyään, "se on jo menetetty". Välillä jopa kertoo hieman katuvansa tuota menetettyä ikäero asiaa. Eli vähän ristiriitaisia puheita.
Niin ja naimisiin menokin tapahtuisi maistraatissa ja ihan pienellä porukalla niitäkin juhlittaisiin.
ja hoitovapaiden pitämisestä ja ihmisten biletysintokin ehtii muuttua moneen kertaan elämänsä aikana.
olin 15-v kun menin mieheni kanssa yhteen ja osasin jo sillon varmistaa, etten ota avioliitto tai vauvavastaista miestä... huoh, nää asiat pitäisi aina sopia jo kihloihin mentäessä viimestään... ihan oikeasti mieheltä voi kysyä, haluatko lapsia vai aiotko jarrutella viimeiseen asti, aiotko kosia mua, annatko mun opiskella, annatko mun olla kotiäitinä, aiotko pitää hoitovapaita, aiotko hillua kaikki yöt bilettämässä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa paitsi että meidän esikoinen on vasta pian kaksi vuotias. minä halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla mutta mies vaan siirtää ja sirtää. minä hoidan esikoisen yksin joten en tajua mikä oikeus miehellä on tuhota mun unelma.
ja naimisiin meno on miehen mielestä ihan turhaa eli siinä taas yksi tuhottu unelma lisää :(
minä en todellakaan tarvitse mitään isoja häitä. haluan virallistaa suhteemme, haluan saman sukunimen kun tyttärelläni on, haluan olla oikea laillinen, virallinen perhe. mutta ei mies suostu maistraattiinkaan
12
kuulostaa paitsi että meidän esikoinen on vasta pian kaksi vuotias. minä halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla mutta mies vaan siirtää ja sirtää. minä hoidan esikoisen yksin joten en tajua mikä oikeus miehellä on tuhota mun unelma.
ja naimisiin meno on miehen mielestä ihan turhaa eli siinä taas yksi tuhottu unelma lisää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä "no kun olit saatavilla niin mukavasti niin suhteemme pääsi lipsahtamaan näin pitkälle"
etkä siis se todellinen rakkaus ollenkaan.
Ei olis meinaan eka kerta.
miten heikoilla olette avoliitossa jos ero tulee tai mies kuolee. Jos noihin jurrikoihin tehoaisi jarkipuhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten heikoilla olette avoliitossa jos ero tulee tai mies kuolee. Jos noihin jurrikoihin tehoaisi jarkipuhe.
ei ole yhteistä omaisuutta niin ei ole mitään minkä puolesta puhua. vuokralla asutaan, kumpikaan ei omista mitään
miten heikoilla olette avoliitossa jos ero tulee tai mies kuolee. Jos noihin jurrikoihin tehoaisi jarkipuhe.
ollaan puhuttu, kun omistetaan pari sijoitusasuntoa yhdessä sekä asunto jossa asutaan. Just pari kuukautta sitten otettiin pariturva :)
T. ap
olin 15-v kun menin mieheni kanssa yhteen ja osasin jo sillon varmistaa, etten ota avioliitto tai vauvavastaista miestä... huoh, nää asiat pitäisi aina sopia jo kihloihin mentäessä viimestään... ihan oikeasti mieheltä voi kysyä, haluatko lapsia vai aiotko jarrutella viimeiseen asti, aiotko kosia mua, annatko mun opiskella, annatko mun olla kotiäitinä, aiotko pitää hoitovapaita, aiotko hillua kaikki yöt bilettämässä....