Lue keskustelun säännöt.
Vaativaa tää nykyajan työelämä
13.02.2009 |
Henkilökunta vähennetty noin kolmannekseen entisestä parin vuoden sisällä, vaikka jo silloin oli kiire. Organisaatiomuutoksia, muutoksia jäljelle jääneille. Lomien aikaan ja siirtymäaikoina joudut tekemään omat hommat ja epämääräisen määrän muita hommia päälle. Valittaa ei uskalla, ainakaan liikaa, ettet joudu lähtemään seuraavassa erässä, eikä vaihto edes muuttaisi mitään, kun muissa paikoissa on samanlaista (näin luulen). Muutoksiin sopeutuminen kai tarkoittaisi sitä, että osaisit tehdä työsi ihan vasemmalla kädellä, mutta luonnettaan ei ihan näiden muutosten tahtiin muuta.
Harva se ilta tulee otettua viinilasillinen jos toinenkin, kun ei enää tiukan päivän päälle jaksa rasittaa päätään kuuntelemalla lasten huutoa ja tappelua ihan turruttamattomana. Eikä ne lääkärissä käynnitkään vieraita ole. Mutta onko mitään järkeä etsiä apukeinoja, jotta selviytyisi tästä kaikesta, kun se on kuitenkin se systeemi, joka haisee?
Kypsyttää!
Kommentit (3)
että yritän pitää työpäivät kohtuullisen pituisina tuon töitä kotiin vain äärimmäisessä hädässä, mutta silti "normaalin" päivän aikanakin on niin kova tahti, että henkeä salpaa, päätä särkee, mahassa kiertää, työpäivän jälkeen on aivan-aivan naatti ja tulee äksyiltyä miehelle ja lapsille (paitsi jos otan sen rauhoittavan viinin).
Olen selviytynyt myllerryksissä ihan hyvin, saanut jäädä ja edennytkin, mutta mietin, että onko tässä kaikessa todellakaan mitään järkeä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello on nyt perjantaina 22.08, ja mies just vasta lopetteli töitä..
Mulla on usein matkoja ympäri Eurooppaa ja kotimaassa, iltaisin puhelikokouksia ihmeaikoihin jotta USA:ssa ovat sitten hyvää aikaan mukana.. Valittaa ei voi, tää kuuluu työnkuvaan. Työpaikka on kuitenkin ihan hyvä.
Töissä on pakko käydä, jotta saadaan tää pieni kerrostalokämppä pk-seudulla maksettua, ja lapsille ruuat pöytään. Ylimääräistä ei jää juuri.
Mä kanssa otin kanssa usein iltaisin viinilasin tai kaksi, olen koettanut vähentää varsin onnistuneesti. Juoksen nyt hulluna lenkkejä iltamyöhään, pää ei kestä muuten. Nyt menee kevyesti 10-12 km kerralla eikä tunnu pahalta, vaan hemmetin hyvältä. Heh. Mut viikonloppuisin otan kyllä muutaman lasin, en tosin humalaan saakka. En tykkää olla humalassa.
Mut hurjaa on. Tiedän mont tuttua ja ystävää, jotka ovat olleet burn out-lomalla. Ei oo helppoo ei...
Eikö se ole kohtuutonta, että ihminen joutuu paiskimaan töitä niin suuren osan päivästään? Elämässä pitäisi olla muutakin kuin työ.