Harmittaa kun kaikki mun kaverit on persaukisia!

Mua ei ainakaan yhtään haittaa, jos kaverilla ei rahaa, kun pyydän lähtemään jonnekin! Jos sillä ei ole rahaa, mä maksan. Mähän kysyinkin. EI kaikilla ole aina rahaa, niillä voi olla ollut just isot laskut maksettavana tai muuta menoa. Ihan ymmärrettävää. Mun mielestä, jos mulla kerran on rahaa, niin miksen kustanna? Kunnon ystävä on aina tukena kaikessa.

Mua ei ainakaan yhtään haittaa, jos kaverilla ei rahaa, kun pyydän lähtemään jonnekin! Jos sillä ei ole rahaa, mä maksan. Mähän kysyinkin. EI kaikilla ole aina rahaa, niillä voi olla ollut just isot laskut maksettavana tai muuta menoa. Ihan ymmärrettävää. Mun mielestä, jos mulla kerran on rahaa, niin miksen kustanna? Kunnon ystävä on aina tukena kaikessa.

Ja jos oikein mietin niin en mä vaan itse kehtais aina olla toisen siivellä.

ymmärrän kyllä koska varmaan olis kiva tehdä kaikkea mukavaa yhdessä mutta kaikilla ei ole varaa käyttää rahaa ulkona syömiseen tms.



Meilläkin on ollut joskus sellainen tilanne ja oli todella noloa ja ahdistavaa sanoa ettei ole varaa lähteä bussilla kaupinkiin ja maksaa leffaa (bussi 4e x 2 ja leffa 8e)..

Saattoi olla niin että koko perheelle oli rahaa 80e ja siitä piti kustantaa miehelle työmatkakulut 20e ja seitsemän päivän ruuat neljälle..

Jos kerran sinä pyydät, sinä myös olet tarvittaessa valmis kustantamaan. Se ei ole multa mitenkään pois, että vien ystäviäni vuorotellen syömään, leffaan ja ostoksillekin. Ja jos ei ole autoa käytössä, mennään taksilla mun piikkiin. Ystävyys on kullanarvoinen asia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Herää jo! mä ymmärrä jos on jotkut perinteiset treffit, niin sitten. Mutta ei kai nyt kavereita voi pyytää tekemään kanssaan jotain ilman että se velvoittaa maksamaan kulut, kun on kerta viitsinyt pyytää kaveriksi mukaan.

Jos kerran sinä pyydät, sinä myös olet tarvittaessa valmis kustantamaan. Se ei ole multa mitenkään pois, että vien ystäviäni vuorotellen syömään, leffaan ja ostoksillekin. Ja jos ei ole autoa käytössä, mennään taksilla mun piikkiin. Ystävyys on kullanarvoinen asia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

joskus elämä vaan on sellaista. Toisilla on rahaa aina ja paljon, toisilla harvoin. Jos mä kuulun niihin, jolla rahkeet riittää, miksen auttaisi ystävääni biffaamalla sille? Ei siinä lasketa, että onko toinen aina maksumies vai ei. Pääasia, että saadaan viettää hauskaa yhdessä.

Vai jatkaako sitä rahatonta elämää lapsenkin kanssa?



Tulkaa / menkää kertomaan blogiin abortista.

koska ovat niin pihejä. Odottavat että kaveri maksaa niin omat rahat säästyy.



Näitäkin on.

Onko oikeasti sellaisia? Ei kai. Täällähän kaikki esim sanovat että jaksavat vuodesta toiseen kutsua ja tarjota ruokaa ystäväperheille saamatta koskaan vastakutsua ja syy siihen ei suinkaan ole se, että toinen perhe olisi nuuka. Toisista vaan on kiva kutsua. Miksei siis toisista olisi vaan kiva maksaa kaikki ravintolalaskut ym. Ihan hyvyyttään, ei toisen nuukuutta. Suomessa ei kai paljon liene nuukia. Kaikki mielellään maksamassa ja kutsumassa kylään mieluummin.

Mutta mä en lähde jos kaveri pyytää eikä mulla oo rahaa. Joskus saatan lähteä jos kaveri oikein suostuttelee ja lupaa maksaa. Mut kun ei mulla kertakaikkiaan ole ylimääräistä rahaa niin en pysty itse maksaa. Silloin on vain pakko jättää se hauskuus väliin.

mut en kyllä käy kavereille piffaamaan. ollaan mekin pienituloisia, mutta vaan tosi hyviä rahankäytössä, joten ylimääräistä on aina. kysyn, että lähteekö kaverit, jos ei niin menen mieheni kanssa....

aina on tili tyhjänä heti tilipäivän jälkeisenä päivänä.

Enkä mä ole koskaan kuullut tollasesta säännöstä että kutsuja/pyytäjä maksaa jos kaverilla ei ole rahaa.

Olemme köyhä yhden opiskelijan ja yhden pska palkalla työskentelevän ihmisen lapsiperhe. Meillä ei todellakaan ole rahaa syödä ulkona aina, kun huvitaa.



Silti minä pyydän hyvää ystävääni syömään kanssani "säännöllisesti" (noin kerran kuussa) ja koska hänellä on vielä vähemmän rahaa kuin minulla, minä maksan tarvittaessa vaikka kaiken. Olen valmis uhraamaan ne rahat siitä ilosta, että joku istuu kanssani koko illan ja saan nauttia maailman parhaasta seurasta.



Jos ystävälläni on rahaa, hän maksaa omansa ja tarjonnut minullekin mahdollisuuksien mukaan. Mutta emme me pidä mitään kirjaa siitä, kuka mitäkin maksaa. Puhumme suoraan eikä ole yhtään vaikeaa sanoa "ei ole rahaa nyt". Joskus olen joutunut sanomaan, että minäkään en nyt voi tarjota.. tuletko meille kahville sitten? :)



Mutta en minä nyt kaikille kavereille ja puolitutuille tarjoa. Ehei. Vain rakkaille ja sellaisille, jotka "ovat sen arvoisia".

Mulla ei onneksi ole kun yksi sellanen "aina auki" kaveri. On ihan sama minne pyytää niin aina se on "rahaton". Huvittavaa on se että joka kerta kun olen hänelle jotain tarjonnut, aina se lupaa joku kerta tarjota mulle, sitä kertaa ei ole vielä tullut ja epäilen että ei tule tulemaankaan.

Oikeesti se ei oo auki, vaan se on pihi. Sattaa soittaa ja pyytää vaikka IKEAAn shoppailemaan (on autoton), mutta bensarahaa sillä ei ole koskaan antaa.



Sympatiat niille joilla oikeesti on rahat vähissä, mutta nää kaverin tapaiset lokkeilijat on todella ärsyttäviä.

Mä en ole nyt pitkään aikaan käynytkään missään kenenkään kustannuksella, mutta jossain vaiheessa, opiskelijana, tein sitä paljon. Kun oltiin porukalla menossa johonkin, mä vain sanoin surullisena, etten pääse, jolloin joku hiffas, että rahan takia en tule. Sitten aika usein löytyi joku joka maksoi. Ekä ihan aina olis tarttenut, mutta mitä sitä silloin paljasteli. Pääsipähän seuraavanakin päivänä viihteelle. Tyhmä se on joka maksaa, ei se joka ottaa.