"Erotkaa ennen kuin petätte"

Jos et petä, et voi rakastua! Joten järki käteen.

joilla itsellään ei ole kokemusta asiasta, eikä ole ikinä edes ollut tilaisuutta pettää, mutta jotka samaan aikaan henkensä kaupalla pelkäävät, että se oma puoliso pettää ja jättää. Itse on ehkä kotiäiti, jonka elämä pyörii siinä koti-leikkipuisto-lähikauppa-akselilla ja mies on uraohjus, joka tekee pitkää päivää ja matkustelee paljon. He vakuuttavat täällä suureen ääneen, että "minun mieheni ei ikinä pettäisi!" ja jakelevat kaikkitietävinä moraalisia ohjeitaan "kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kontrolloida tunteitaan", "jos on sitoutunut johonkin ihmiseen, niin sitten ei kyllä vilkaisekaan muita" jne.

en ole kotiäiti (äiti olen kylläkin). Olen akateemisesti koulutettu ja teen itsekin pitkää päivää ja joudun matkustelemaankin melko paljon. Tilaisuuksia pettää on ollut ja on edelleen paljon. Tiedätkös mitä muuta? Olen ehdottomasti pettämistä vastaan! Se väärin ja kammottavan itsekästä.



Olen vuosia sitten pettänyt miestäni (just tätä "ihanaa tuntea itsensä halutuksi", "mahtavaa, intohimoista seksiä" ja "mun mies ei vaan ymmärrä mua" -juttuja). No, sitten kun mieheni sai tietää - en oikein osaa edes kuvailla. Se oli kamalaa. Ajatus siitä, miten omaa rakastaan on satuttanut on murskaava. Sellainen toisen selän takana pelaaminen on myös todella kuluttavaa. En suosittele kellekään.



En pelkää, että mieheni pettäisi minua. Enemmän pelkään sitä, ettei hän petä. Hän on hyvä ihminen, eikä halua satuttaa minua. Jos hän pettäisi, voisin ehkä antaa anteeksi itselleni pikkuhiljaa....



Niin, että ei kaikki pettämiseen ehdottoman kielteisesti suhtautuvat ole samanlaisia.

on kyseessä sitten nykyinen puoliso tai tuleva, tietävät ettei tosi rakkaudelle voi mitään. Tai ehkä voi, mutta elämä ei ole sen jälkeen ennallaan, kun tietää että kuuluisi olla toisen kanssa. Maailma on uhrautuneita puolisoita ja epätyydyttäviä avioliittoja pullollaan. Kehotan kuuntelemaan sydämen ääntä, mutta se kyllä vaatii aika kehittynyttä itsetuntemusta, jottei ole vain ihastumisen tunteen vietävänä.

eikä se edes tarkoita, että pitäisi olla seksiä. Itse olen rakastunut toiseen mieheen ja hän minuun, mutta seksiä emme harrasta.

Miten voi olla varma, että rakastaa jotain toista, ellei jo jossain määrin ole pettänyt (ainakin henkisesti)? En ymmärrä näitä ohjeita, että jos olet rakasunut johonkin toiseen, eroa ensin ja sitten vasta alat uuden suhteen. Kuinka toiseen voi tutustua ilman jonkinasteista pettämistä. Ei kai kukaan eroa parin viikon tuntemisen perusteella. Kyllä siinä varmaan suudelma jos toinenkin tulee vaihdettua ennen kuin tunteet varmistuvat...

Tekopyhää saivartelua, sanon minä. Sellaisten puhetta, jotka eivät ole rakastuneet toiseen ollessaan naimisissa.

Ei mee sitten kaaliin sellainen ajatus, että erota voi ilman, että on joku uusi valmiiksi katsottuna? Ai, että sä meinaat, että roikotat ukkoas odottamassa kunnes löydät paremman? Toivottavasti sulla ei ukkoa ole. Tai jos onkin, älyää sut jättää...

Luuserin meininkiä :(

Minä en sitä tajua, että mikä oikeus on loukata toista todella pahasti ja pettää. Ja siinä pettäessä sitten rauhassa pohtia, että kummanhan ottaisi. Jos on jo yleensä itsellä sellainen olo, että kaipaa jotain toista, niin miksi yleensä olla siinä suhteessa ja pitää omaa puolisonaan varalla, jos ei jotain muuta kiinnostavampaa löydy?



Toki jos se on tälle vio/avo puolisolle ok, että toinen pohtii tauhass kahden välillä, niin yhdessä voidaan toki määritellä, että kuinka monta suudelmaa/rakastelua tarvitaan, jotta voi tehdä päätöksen. Ja toki itse pitää hyväksyä se, että sillä toidellakin on sitten ihan sama oikeus etsiä se toinen, jonka välillä sitten sen lopullisen valinnan tekee.



Mutta siis jos on tunteita, eikä ole "valmis" eroamaan, niin miksi ei sitten tee jotain sen olemassa olevan suhteen eteen. Miksi käyttää se energia toiseen suhteeseen, jota pitää siinä rinnalla. Ja kyllähän jokainen tietää, miltä ensihuuma tuntuu tai vahvat tunteet pitkää aikaan, nin tottakai se olemassa oleva suhde tuntuu siinä rinnalla todella lattealta, etenkin kun sen eteen ei sitten jaksaisi tehdä yhtään mitään.



Ja kuten tuolla ylhäällä sanottiin, että ne jakavat näitä ohjeita, jotka eivät ole pettäneet. Päinvastoin. Itse petin juuri tällä tavalla. Mutta se, etteä minunkin olisi pitänyt osata tajuta ensin erota, koska en enää rakastanut miestäni ja sen tiedä, ettei ne tuntee olisi siitä miksikään muuttuneet vaikka olisi mitä tehty. Siksi se pettäminen oli tavallaan helppoakin, koska ei ollut enää mitään tunteita sitä toista kohtaan. Tosin paha olo tuli siitä salailusta ja siitä, kun näki kuinka toiseen sattui pahasti tämä minun välinpitämättömyyteni hänen tunteitaan kohtaan.



Eli ajan nimenomaan takaa sitä, että miksi ihmeessä loukata toista tieten tahoen, koska se on aivan verma, että pettäminen loukkaa toista, jos toisella on tunteita. Mutta jos ei ole tunteiat, niin miksi olla yhdessä, etenkin jos ei ole valmis tekemään mitään sen olemassa olevan suhteen elvyttämiseksi.

Siis jos puhutaan vaan seksistä. Parisuhde on sitten eri asia.



Itse olen avoimessa liitossa elävä perheellinen nainen. Minulle seksi on seksiä jos se ei ole oman miehen kanssa.

Menen, flirttaan, peuhaan ja palaan kotiin.

Äitinä oloa seksi ei määritä koska seksielämäni ei kuulu kasvattamiseen, paitsi mitä hellyys on mieheni kanssa jonka lapset näkee.



Se että parisuhde on pilalla tai siinä ei voida hyvin on asia joka tosiaan pitää hoitaa kuntoon.

Parisuhde on toisesta välittämistä, eikä siihen auta että lähtee juomaan ja pettämään kun pitäisi jäädä kotiin juttelemaan ongelmista.



Mikään kumppaniin kohdistuva syytös ei oikeuta omaa petostaan. Ei voi sanoa että mies ei vaan ymmärrä minua ja hypätä tuntemattoman matkaan.

Itse siitä tilanteesta on vastuussa. Pitäisi olla kotona miettimässä yhdessä miksi ei enää toinen ymmärrä ja erota jos oikeasti ei homma toimi.



Joskus baarissa saattaa mennä hiukan liian lujaa, tavata jonkun kiinnostavan ihmisen ja vaan hairahtua polulta.

Joskus sitä tekee virheen mutta silloin siinä on paikka miettiä sitä parisuhdetta, ehkä kertoa jolloin satuttaa mutta päästää toisen lähelle ja parisuhde voimistuu?

Jos on oman puolisonsa kanssa tyytyväinen, niin silloin päättää ettei petä häntä, piste. Jos on tyytymätön eikä halua asiaa korjata, niin eroaa, piste. Vasta sen jälkeen on aika vilkuilla vakavissaan muita.



Jos roikutte puolisossanne vain parempaa odotellessa, niin päästäkää hyvät ihmiset jo puolisoparka vapauteen. Ei kukaan ansaitse pelkän korvikkeen asemaa rakkaimpansa elämässä.



Niin ja kyllä: minulla on ollut tilaisuuksia pettää, olen ihastunut muihin ja jopa harkinnut hairahdusta, mutta onneksi olen tullut järkiini. Ja EI, en alkuunkaan hyväksy pettämistä. Omien kokemusteni jälkeen olen tullut tästä entistä vakuuttuneemmaksi.

ja haluaa olla sen toisen kanssa on kai päätettävä sitten siihen se ensimmäinen parisuhde ja otettava se riski ettei se uusi rakkauden hehkuinen suhde toimikaan. Elämä on valintoja, osa on kipeitäkin ja osa tulee aina kusemaan kintuille.

Silloinhan ei tarvitse pettääkään! Olen nykyisen liittoni aikana törmännyt useampiinkin kiinnostaviin miehiin ja sellaisiin, jotka voisivat kolahtaa, jos en olisi parisuhteessa. Myös "pettämistilaisuuksia" on ollut. Mutta minusta on selvää, että parisuhteessa ollessa sitoudutaan uskollisuuteen, ei tarvitse antautua tunteiden vietäväksi vieraan miehen kohdalla, jos omassa parisuhteessa on kaikki kunnossa. Jos taas ei ole kaikki kunnossa, niin silloinhan asialle täytyy tehdä jotain... ja jos mitään ei ole tehtävissä, niin sitten erotaan ja harkitaan sitä uutta kumppania! Minusta tämä on aika yksinkertaista... periaatekysymys, jossa on kyse toisen kunnioittamisesta! Ei siinä ole mitään tekopyhää!

suurin osa näistä pettämispelkoisista on juuri näitä kotiäitejä hiekkis-keittiö -välillä, jotka eivät saa koskaan edes itse mahdollisuuksia katsoa muita miehiä ja samalla pelkäävät henkensä edestä, että se aviomies tekee sen jollain työmatkalla.



Te yksinkertaistatte asian. Ei pettämistä päätetä vaan se vaan liusuu siihen monen asian summana. Yksi asia summassa on se oma valinta, mutta mukana on niitä isoja tunteita ja hurmaa sekä sopiva kohde, johon rakastua. Rakastuminen on niin voimakas tunne, että sitä vastaan taisteleminen on oikeasti todella vaikeaa. Ja joskus se uusi voi olla paljon parempi kuin vanha puoliso ja valinta/vaihto on parasta, mitä elämässään on tehnyt. Jokainen pettämistarina on omansa ja vaikea niitä on tuomitakaan. Ja rakkaus on voimakkain ehkä kaikista tunteista. Sen takia tapetaankin...

ENKÄ PETTÄNYT! Tilaisuuksia kyllä oli useampiakin.

Pettäminen on täysin vastoin periaatteitani, en hyväksy sitä missää olosuhteessa. Kukaan ei voi luisua pettämään jos ei itse sitä halua.

Toki itsekin kävin läpi monenlaisia ajatuksia. Harkitsin eroa ihan vakavasti ja pitkään, kunnes päätin jäädä suhteeseeni ja yrittää unohtaa toisen miehen.

Aikaa on kulunut vuosia eikä kaduta. Toinen mies tulee mieleen aina silloin tällöin ja oikeasti voin sanoa olevani itsestäni ylpeä, koska pysyin uskollisena.

suurin osa näistä pettämispelkoisista on juuri näitä kotiäitejä hiekkis-keittiö -välillä, jotka eivät saa koskaan edes itse mahdollisuuksia katsoa muita miehiä ja samalla pelkäävät henkensä edestä, että se aviomies tekee sen jollain työmatkalla.

Te yksinkertaistatte asian. Ei pettämistä päätetä vaan se vaan liusuu siihen monen asian summana. Yksi asia summassa on se oma valinta, mutta mukana on niitä isoja tunteita ja hurmaa sekä sopiva kohde, johon rakastua. Rakastuminen on niin voimakas tunne, että sitä vastaan taisteleminen on oikeasti todella vaikeaa. Ja joskus se uusi voi olla paljon parempi kuin vanha puoliso ja valinta/vaihto on parasta, mitä elämässään on tehnyt. Jokainen pettämistarina on omansa ja vaikea niitä on tuomitakaan. Ja rakkaus on voimakkain ehkä kaikista tunteista. Sen takia tapetaankin...

Jokaisen avioliiton tielle sattuu kiusauksia ja ehkä jopa ihastumisia vastakkaiseen sukupuoleen.



Mutta pitääkö sitä mennä kokeilemaan jokaista häntäheikkiä, että jos se olisikin parempi kuin tämä nykyinen! Olenko tehnyt ihan väärin kun olen antanut ihastumisen tunteen olla, hiukan ehkä paistatellut siinä, ja pysynyt visusti oman miehen vieressä.



Avioliitto on päättämisasia. Jos päättää mennä naimisiin ja sitoutuu yhteen ihmiseen niin ei siinä silloin hypitä muiden sänkyyn!

Elelin aviomieheni kanssa sellaisessa liitossa, joka oli molempien mielestä tylsä mutta tavallaan harmiton. Petin miestäni ihan huvin vuoksi esim. työkaverin ja ex-poikaystävän kanssa, ihan siksi vaan, koska en ollut mitenkään motivoitunut olemaan koko avioliitossa. Mitään kunnollista syytä eroon ei kuitenkaan ollut eikä mies edes ilmaissut niin hirveästi paheksuvansakaan, vaikka harrastaisin satunnaista seksiä muidenkin kanssa.

Tapasin sitten miehen, jonka kanssa kaikki oli ihan erilaista kuin kenenkään kanssa koskaan ennen enkä sen jälkeen ollut enää tosiaankaan valmis jäämään ankeaan avioliittoon. Kerroin miehelleni varsin nopeasti, että haluan erota. Sivusuhdetta pitämään minusta ei olisi ollut, sillä minusta se olisi ollut loukkaavaa molempia miehiä kohtaan. Nykyistä miesystävääni tuskin petän, sillä en koe siihen minkäänlaista tarvetta.

voin kertoa, että olet aivan väärässä. On aivan henkilöstä kiinni, miten tyylikkäästi asiansa ja suhteensa osaa hoitaa. On sitä tähän ikään (40) nähty jos jonkinlaista elämää, tehty virheitä ja niistä opittu.

Te yksinkertaistatte asian. Ei pettämistä päätetä vaan se vaan liusuu siihen monen asian summana. Yksi asia summassa on se oma valinta, mutta mukana on niitä isoja tunteita ja hurmaa sekä sopiva kohde, johon rakastua. Rakastuminen on niin voimakas tunne, että sitä vastaan taisteleminen on oikeasti todella vaikeaa. Ja joskus se uusi voi olla paljon parempi kuin vanha puoliso ja valinta/vaihto on parasta, mitä elämässään on tehnyt. Jokainen pettämistarina on omansa ja vaikea niitä on tuomitakaan. Ja rakkaus on voimakkain ehkä kaikista tunteista. Sen takia tapetaankin...

Elelin aviomieheni kanssa sellaisessa liitossa, joka oli molempien mielestä tylsä mutta tavallaan harmiton. Petin miestäni ihan huvin vuoksi esim. työkaverin ja ex-poikaystävän kanssa, ihan siksi vaan, koska en ollut mitenkään motivoitunut olemaan koko avioliitossa. .

Jos et petä, et voi rakastua! Joten järki käteen.

Kun vain näkee määrätyn ihmisen ja katsoo silmiin, se voi olla siinä. Olet mennyttä

Nimim. Kokemusta siitä yhdestä katseesta