"Erotkaa ennen kuin petätte"

ja jättää tekemättä sen läheisempää tuttavuutta.

En ymmärrä näitä ohjeita, että jos olet rakasunut johonkin toiseen, eroa ensin ja sitten vasta alat uuden suhteen. Kuinka toiseen voi tutustua ilman jonkinasteista pettämistä. Ei kai kukaan eroa parin viikon tuntemisen perusteella. Kyllä siinä varmaan suudelma jos toinenkin tulee vaihdettua ennen kuin tunteet varmistuvat...

.

On tainnut unohtua silmälaput pahasti paikoilleen.



Minulla on kokemusta niin koti- kuin työäitiydestäkin. En ole mustasukkainen, enkä ole koskaan pelännyt miehen pettävän. Ajattelen, että jos hän vastoin kaikkia todennäköisyyksiä pettää, niin häpeä on ennen muuta hänen, ei minun.



Jos meistä jompikumpi olisi tähän asti ajautunut typeryyksiin, niin se olisin ollut minä - hiekkalaatikon ja jakkupuvun välillä tasapainotteleva kotiäiti-työäiti-vaimo-nainen-rakastajatar-kummajainen, jollaisia te mustavalkosilmälappuiset ette usko edes olevan olemassa.



Olen pystynyt laittamaan elämässäni asiat arvojärjestykseen, mikä on suojellut minua voimakkaan houkutuksen hetkellä. Hirvittää ajatellakin, mitä kaikkea olisin voinut pilata. En voi hyväksyä pettämistä milään verukkeella.



12

Ja voihan toisen naisenkin kanssa pettää jos niikseen tulee. Orgiat perhekerhossa.

mutta aikuinen ihminen voi myös päättää, että ei anna näiden uusien tunteiden viedä, koska on JO varattu.



Ihan turha väittää mitään muuta. Jokainen pettäjä PÄÄTTÄÄ itse lähteä pettämisen tielle.

Minua on petetty, erosin sen takia mutta eipä olisi tullut mieleenikään syyllistää yksin miestäni. Syytä oli myös minussa.



Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Näin se vain menee.

sitä on pettämisellä hoitaa? Sekö ne ongelmat ratkaisee?



Suosittelisin mieluummin avointa keskustelua, parisuhdeterapiaa tai jos ei mikään auta, eroamista.

ja jättää tekemättä sen läheisempää tuttavuutta.

Kyllä se katse äkkiä unohtuu, kun muistaa olevansa varattu ihminen

Miltä tuntuu rakastua oikeasti.

Missähän minäkin jo olisin, jos lähtenyt jokaisen minua rakastuneesti katsoneen miehen matkaan. Hei, ne ovat vain katseita, vaikka joskus pää meneekin niistä sekaisin jopa kuukausiksi.

Kyllä aikuisella ihmisellä pitää sen verran olla itsehillintää ettei jokaista ihastusta tarvitse ryhtyä fyysiselle tasolle viemään. Tunteille nyt ei mitään voi, mutta tekemisilleen kyllä. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea mikä voisi tuntua kivalta.

Itse en ole pettänyt vaikka tilaisuuksia (ja ihastumisia) on ollut.

En myöskään usko että mieheni pettäisi minua.

Kärkkäimpiä näitä pettämisasioita kommentoimaan tuntuvat olevan juuri ne,

joilla itsellään ei ole kokemusta asiasta, eikä ole ikinä edes ollut tilaisuutta pettää, mutta jotka samaan aikaan henkensä kaupalla pelkäävät, että se oma puoliso pettää ja jättää. Itse on ehkä kotiäiti, jonka elämä pyörii siinä koti-leikkipuisto-lähikauppa-akselilla ja mies on uraohjus, joka tekee pitkää päivää ja matkustelee paljon. He vakuuttavat täällä suureen ääneen, että "minun mieheni ei ikinä pettäisi!" ja jakelevat kaikkitietävinä moraalisia ohjeitaan "kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kontrolloida tunteitaan", "jos on sitoutunut johonkin ihmiseen, niin sitten ei kyllä vilkaisekaan muita" jne.

Miksi ei voi rakastua ja pysyä silti uskollisena?

Pakkoko sitä rakkautta on fyysisesti todistaa?

Miltä tuntuu rakastua oikeasti.

Täällä joku kirjoitti, että eikö voi olla vain toimimatta. Mutta ei mun mielestä sellainen joka ajattelee, muttei toimi, ole yhtään uskollisempi kuin se, joka toimii. (tarkoitan nyt, että joku toinen täyttää ajatuksesi kokonaan).



Jos kokee olevansa rakastunut johonkuhun ilman fyysisiä seikkailuja niin kyllä se on yhtälailla pettämistä.