Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää tämä yliopiston ihannointi?
10.02.2009 |
Nyt esimerkiksi näissä kasvatuskeskusteluissakin tulee vähän väliä esille se kuinka lasten toivotaan menevän yliopistoon ja kaikissa aloituksissa, joissa käsitellään vaikka kulttuuria tai älykkyyttä, kaikki aina hehkuttaa, kuinka olen käynyt yliopiston.... Wow, todella ihmeellistä.
Oletteko tutustuneet tosielämään millään tavoin?
Ihan oikeasti esim Hesarin koulutusliitteestä löytyvät ne alat, joihin haetaan eniten työntekijöitä ja joihin niitä vaikeimmin löytyy. Ja siinä kysytään suoraan asiantuntijalta mikä korkeakoulutettu ala on varma työllistäjä laman aikana ja vastaus on "ei mikään"... Mikä on siis ihan totta. Suomen kokoisessa maassa tarvitaan hyvin tietty määrä korkeakoulutettua porukkaa ja suurimmalle osalle olisi parempi käydä joku perus ammattitutkinto ja päästä työelämään jo nuorella iällä. Sen sijaan yhä useammat korkeakoulutetut ovat joko työttöminä tai koulutustaan vastaamattomissa paikoissa. Tosi hienoa!
Esimerkiksi minulla on vain opisto-tason koulutus, koska tein lapset jo nuorena. Nyt olen 25v ja vienyt jo useamman työpaikan korkeammin koulutettujen nenän edestä, koska olen a)nuori b)tehnyt jo lapset c)koko ajan ollut kiinni jollain tapaa työelämässä enkä haahuillut yliopistossa kymmentä vuotta
Lapsilleni toivon, että he löytävät jonkun työn, jota haluavat tehdä... Jos haluavat tutkijaksi yliopistoon niin siitä vaan mutta jos haluavat rakennusalalle, hoitoalalle tms niin tuen kyllä ihan täysillä!
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opiskelin vuoden päätoimisesti, sen jälkeen olen ollut alan töissä. Tienaan varmasti kolme - neljä kertaa enemmän kuin sinä, vaikka olenkin maisteri...
eivät ole kovinkaan huikeat. Mutta ei mulle sillä oo niin merkitystä. Olemme monesti opiskelukavereiden kanssa puhuneet, että ala jolle olemme hakeutuneet on niitä intohimoaloja, eli tätä luetaan puhtaasta mielenkiinnosta. Sitten työkokemus ja sivuaineet tms, vaikuttavat työnsaantiin. Euroopassa tällä tutkinnolla on paljon enemmän käyttöä ja sille aion suunnatakin.
Sen verran vielä, että olen ollut jo jonkin aikaa opiskelujeni ohessa työelämässä järjestökentällä ja vaikka palkka ei vastaakaan maisterin tasoa (tosin en edes ole vielä valmistunut:D) niin nautin työstäni ja palkkani riittää mainiosti elintasooni. Meille kaikille se raha ei ole niin tärkeää. Mulle ainakin itselle on tärkeämpää se, että oppii ja ymmärtää.
Ja sitten vielä, kun joku lähäri alkaa kuitenkin huutamaan, että olen katkera. Pääsin samaan aikaan, kun pääsin nykyiseen pääaineeseeni, erääseen toiseen koulutusohjelmaan, jossa oli ns. varma työnsaanti. Ala oli mielestäni tylsä ja siitä valmistuu juuri nimenomaan yhteen ammattiin, mitä en halunnut. Ei minusta ikinä rikasta tällä alalla tule mutta minulle riittää kohtuullinen toimeentulo ja se, että saan tehdä töitä asioiden parissa, joista olen aidosti kiinnostunut
Ja joihinkin hommiin vain tarvitaan yliopistokoulutus, ei kaikkeen opistotaso riitä. Valtiolle vähänkään korkeampiin puuhiin tulee olla maisteri, samoin lääkärit, lakimiehet, opettajat, hammaslääkärit, ekonomistit jne jne. Eivät kaikki "haahuile" yliopistolla.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi rohkeasti valita itseä kiinnostava ala, eikä mennä minkään trendin mukana. Minulle se oli yliopistokoulutus ja politiikan opiskelu pääaineena, olkoonkin, että putkinaisena tienaisin varmasti paremmin.
rakennuksilla ja hoiva-alalla on korkeakoulutettuja mutta putki/sähkömiehiä tms tarvitaan enemmän kuin rakennusmestareita tai työmaapäälliköitä, aivan kuten perushoitoon tarvitaan enemmän porukkaa kuin lääkäreiksi.
toisekseen palkka ei tässä ole se päällimmäinen ajatukseni, se asia ei minulle ole kovin tärkeä. monet korkeakoulutetut jäävät täysin ilman palkkaa pitkästä koulutuksestaan huolimatta, kun esimerkiksi minä 3vuoden opinnoilla tienaan sen verran hyvin, että asumme omakotitalossa meren rannalla ja käymme 2-3 kertaa vuodessa ulkomailla.... niin ja mieheni on myös käynyt vain opistotason koulutuksen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi rohkeasti valita itseä kiinnostava ala, eikä mennä minkään trendin mukana. Minulle se oli yliopistokoulutus ja politiikan opiskelu pääaineena, olkoonkin, että putkinaisena tienaisin varmasti paremmin.
[/quote]
Olen tästä kanssasi ihan samaa mieltä, jokaisen tulisi rohkeasti valita itseään kiinnostava ala. kuten sanoin, jos lapseni haluavat yliopistokoulutuksen niin minun puolestani go for it, ihan hienoa.
SE mitä en ymmärrä (ja koittakaa nyt lukea ja ymmärtää), se mitä en ymmärrä on tämä yliopistokoulutuksen ihannointi ja se, että lapselta sitä jotenkin erityisesti toivotaan, kun muutoinkin voi elämässä pärjätä aivan hyvin, jopa paremmin. Mielestäni on typerää ihannoida yhtä koulutusta yli muiden, kun kaikkien alojen tekijöitä tarvitaan. (mutta tietysti näette tämän vain kritiikkinä yliopistolla opiskelevia kohtaan)
Tähän voi vastata parillakin tavalla: yliopiston käyminen ei ensinnäkään tarkoita kymmentä vuotta kirjan lukemista tai täyttä kädettömyyttä käytännön asioissa. Useimmat yo-opiskeliljat ovat työelämässä kiinni koko opiskeluaikansa. Monillakaan aloilla ei katsota hyvällä, että on ollut ns. tumput suorina opiskeluajan, vaan vaaditaan jonkinlaista työkokemusta. ( Btw musta tämä on peffasta, opiskelijan pitäisi voida keskittyä opintoihin, jotta saataisiin ihmiset nopeammin tekemään sitä mihin heidät on kalliilla rahalla koulutettu!)
Useat akateemisesti koulutetut ystäväni ovat myöskin mm. rakentaneet oman talonsa tai peruskorjanneet vanhan, joten ei voi heillä ihan peukku keskellä kämmentä olla, ja osaa ne loputkin vaihtaa lampun jos tarvii. Itse olen maatalon tyttöjä, pienestä pitäen äitin mukana kulkenut navetassa.
Toisaalta mitä mä arvostan yo:n käyneenä, on se sivistys. Kyllä, kouluja käymätönkin voi olla sivistynyt ihminen, mutta ainakin meikäläiselle yo:ssa opetettiin sellaisia taitoja, joita en olisi varmastikaan oppinut, tai ainakaan siinä määrin, ilman kouluja. Analyyttista ajattelua, kriittistä tiedonhankintaa jne. Yliopisto on antanut mulle sellaisia asioita, joita ei voi kenties rahassa mitata, mutta sivistyksellä itsessään on tietty painoarvo yhteiskunnassa, joka haluaa kutsua itseään sivistyneeksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katsonut sivusta monta ystävää tai tuttua kun kouluttaudutaan ja sitten vuosikausia pyöritään jossain sellaisessa työssä mitä voi tehdä kuka vaan täysi-ikäinen!
Asenne tuntuu olevan sellainen että akateeminen koulutus on oikotie autuuteen. Täällä on taas näitä "mä tienaan ainakin kolme kertaa sen kuin sinä", niin? Mitä sitten? Siinähän tienaat ja toivottavasti nautit siitä ylemyydentunteesta kun vertaat itseäsi minuun.
Yliopiston käytyäsi et kuitenkaan ymmärtänyt pointtia, jonka toistan nyt vielä kerran!
Mielestäni on typerää ihannoida korkeakoulutusta ylitse muun, koska TOTUUS on se, että enemmän tarvitaan perusduunareita. Niin monet tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, että yhä useammat nuoret kouluttautuvat korkeakouluissa ammatteihin, joista ei saa työtä kun toiset alat taas kirkuvat työntekijöitä. Toki jos ihmisellä on vahva palo johonkin tiettyyn ammattiin niin siihen pitää ja saa lukea, en tule ikinä estelemään lapsiani! Mutta vanhempien tulisi voida antaa lapselle realistinen näkemys siitä, että elämässä voi valita monia vaihtoehtoja ja monin tavoin voi menestyä. Ja realistisesti myös itse ymmärtää, että ammattikoulun käyminen on ihan fiksua, eikä sen myöntäminen sulje pois sitä, että yliopistossa oppii paljon kaikkea hienoa.. Kauheen vaikeeta teille sanoa yhtään mitään kun väännätte asiat just niin kuin haluatte!
Enkä tosiaankaan sanonut, että yliopiston käyneet on kädettömiä käytännön asioissa tms. Lueppa ylhäältä uudestaan... Edelleenkin tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että on typerää ihannoida YHTÄ koulutusmuotoa ylitse muiden kun tällä hetkellä maistereita ja ties minkä mediahärdellin huippuosaajaa valmistuu joka tuutista ja sitten hakemaan niitä kahta kesätyöpaikkaa... ja tämä on ongelma joka on tajuttu jo valtiollisella tasolla, mutta ei nähtävästi täällä....
i]Tähän voi vastata parillakin tavalla: yliopiston käyminen ei ensinnäkään tarkoita kymmentä vuotta kirjan lukemista tai täyttä kädettömyyttä käytännön asioissa. Useimmat yo-opiskeliljat ovat työelämässä kiinni koko opiskeluaikansa. Monillakaan aloilla ei katsota hyvällä, että on ollut ns. tumput suorina opiskeluajan, vaan vaaditaan jonkinlaista työkokemusta. ( Btw musta tämä on peffasta, opiskelijan pitäisi voida keskittyä opintoihin, jotta saataisiin ihmiset nopeammin tekemään sitä mihin heidät on kalliilla rahalla koulutettu!)
Useat akateemisesti koulutetut ystäväni ovat myöskin mm. rakentaneet oman talonsa tai peruskorjanneet vanhan, joten ei voi heillä ihan peukku keskellä kämmentä olla, ja osaa ne loputkin vaihtaa lampun jos tarvii. Itse olen maatalon tyttöjä, pienestä pitäen äitin mukana kulkenut navetassa.
Toisaalta mitä mä arvostan yo:n käyneenä, on se sivistys. Kyllä, kouluja käymätönkin voi olla sivistynyt ihminen, mutta ainakin meikäläiselle yo:ssa opetettiin sellaisia taitoja, joita en olisi varmastikaan oppinut, tai ainakaan siinä määrin, ilman kouluja. Analyyttista ajattelua, kriittistä tiedonhankintaa jne. Yliopisto on antanut mulle sellaisia asioita, joita ei voi kenties rahassa mitata, mutta sivistyksellä itsessään on tietty painoarvo yhteiskunnassa, joka haluaa kutsua itseään sivistyneeksi. :)
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä vertaillut vaan yritin tuoda teille sitä pointtia esiin, että yliopistoa liikaa ihannoiva kulttuuri tekee karhunpalveluksen monille nuorille. edelleenkään tämä ei vähennä yliopistokoulutuksen arvoa. itse asiassa koulutuksen arvo nousisi moninkertaisesti jos maistereita ym ei valmistuisi niin paljon. tällä hetkellä on tilanne jossa jopa joltain palvelutalon yövalvojan sijaiselta vaaditaan AMK tutkintoa, ihan vaan siksi kun näitä AMK-tutkinnon suorittaneita on niin paljon, että voidaan!
Hirveää tajunnanvirtaa, ap... Ja isot kirjaimetkin on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vanha totuus on, että ei työtä tekemllä rikastu - vaan pitää perustaa yritys! Ja aika usein tämä onnistuu parhaiten amispohjalta tai kauppispohjalta (kampaamo, ravintola, raksafirma, lvi-alan firma, ompelimo).
Jos listaan tuntemistani ihmisistäni 5 hyvätuloisinta, yksikään ei ole käynyt edes lukiota, vaan ovat amis/kauppispohjalta lähteneet työelämään, perustaneet firman ja nyt useita työntekijöitä ja liikevaidot miljoonan hujakoilla ja omat tulot taatusti paremmat kuin perusakateemisella. Ainakin omakotitalojen neliöistä päätellen!
Minä yliopistossa opiskellut en tule ikinä pääsemään tuolaiselle tulotasolle kuin menestyneimmät amis/kauppistuttuni.
ettei kukaan muu toitota yliopisto-opiskeluiden eriarvoistamista kuin ne, jotka eivät ole itse yliopistoon päässeet. Lukevat rivien välistä alemmuudentunnossaan.
Moni yliopistoon päätynyt opiskelee varmasti ihan puhtaasta opiskelun ilosta. Halusta sivistää itseään ja oppia uutta. Miksi kaikkien pitäisi rynnistää työmarkkinoille niin pian kuin mahdollista? Mullakin olisi jo ammatti (amk:sta), josta töitä löytyisi ihan takuulla niin paljon kuin jaksaisi tehdä, mutta halusin mennä yliopistoon opiskelemaan lisää. 40-vuotinen työura ei houkutellut vielä. Antaa kaikkien kukkien kukkia - tässäkin asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopetetaan tääkin keskustelu sitten tähän?
te vaan päätitte, että olen yliopistokoulutusta vastaan ja that's it. mun molemmat vanhemmat on tohtoreita, joten asia ei ole mulle mitenkään kaukainen ja tietysti ole ylpeä vanhemmistani ja olen sitä mieltä, että jos ihminen haluaa itseään kehittää hänen kuulu se tehdä.
toivottavasti kuitenkin ymmärrätte, ennen kuin lapsenne ja sukulaistenne lapset aikuistuvat, sen, että tällä hetkellä korkeakoulutettuja valmistuu liikaa erityisesti aloille, joilla heille ei ole työtä. siksi koko yhteiskunnan tulisi arvostaa myös perustason työntekijöitä ja nuoria, jotka päättävät käydä ammattikoulun, heitä tarvitaan ja heille on tilausta!
mutta en AMK-tutkintoja.
Vrt Amk ja opistotason tutkinto. Monet on niiiin ollakseen tämän AMK-tutkinnon kanssa. kun he ovat _jotain_.
kyllä nuoret ymmärtävät koulua valitessaan yläasteen jälkeen sen mitä he haluavat mahdollisesti tehdä tai sen mitä eivät halua. Minulle oli täysin selvää, että on ok valita miten vain (molemmat vanhempani ovat opistotasolta, ainoastaan isoisä on käynyt yliopiston) mutta silti ihannoin itse yliopistoa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat kun sanot, että yliopistoa ihannoidaan, sillä joillekin ihmisille se on oikotie onneen, ainakin mielikuvissa. Sitten on niitä tyyppejä, jotka ovat kuin alakerran naapurini: mies tuli itku kurkussa kertomaan kuinka 16-vuotias oli valinnut lukion ammattikoulun sijaan vaikka "eihän sieltä mitään tule" ja kysyi neuvoani voiko tytöstä nyt sitten tulla mitään. Oli sukunsa ensimmäinen ko. opinahjossa ja perhe hätääntyi.. :)
Minusta ap tämä "ihannointi" on kuitenkin aina ihmiskohtaista, mitään koko kansan suorittamaa yliopiston ihannointia en ole havainnut. Päinvastoin, nyt tuntuu olevan muotia toitottaa ammattikoulualojen suosiota. Mutta kuten sanoin, ihan sama, kaikki tehköön sitä, missä he ovat onnellisia.
Ja vielä täytyy sanoa, että yliopistossa kirjoilla oleminen ei vielä tarkoita sivistystä, kyllä siellä aikamoisia torttukorviakin pyörii. Vaan niin varmasti pyörii joka paikassa.
sivistyksen pariin, jos haluaisi oikeasti kehittää itseään, sivistystasoaan ja henkistä tasoaan. Samanlaista pintanuolaisua se opiskelu on siellä kuin nykyään esim. lukioissa, yleissivistyksen taso on Suomessa romahtanut parin viime vuosikymmenen aikana. Todelliset sivistyneet ihmiset ovat katoavaa kansaperinnettä.
veikkaan, että koska työssäni kirjoitan lähes koko ajan julkaistavia tekstejä niin osaan loppupeleissä kirjoittaa paremmin kuin te... en vaan näe täällä mitään syytä, muuta kuin tietysti sen, että kun jostain on jonkun paneteltava niin pienistä alkukirjaimista on tosi helppo keksiä sanottavaa... :D:D
Oletko usein pyrkinyt, kun siten asian näet? terv. yo-merkonomi joka ikuisesti kattuu, ettei aikanaan ajatellut kuten nykyisin
korkeakoulutettuja ihmisiä töissä...