Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää tämä yliopiston ihannointi?
10.02.2009 |
Nyt esimerkiksi näissä kasvatuskeskusteluissakin tulee vähän väliä esille se kuinka lasten toivotaan menevän yliopistoon ja kaikissa aloituksissa, joissa käsitellään vaikka kulttuuria tai älykkyyttä, kaikki aina hehkuttaa, kuinka olen käynyt yliopiston.... Wow, todella ihmeellistä.
Oletteko tutustuneet tosielämään millään tavoin?
Ihan oikeasti esim Hesarin koulutusliitteestä löytyvät ne alat, joihin haetaan eniten työntekijöitä ja joihin niitä vaikeimmin löytyy. Ja siinä kysytään suoraan asiantuntijalta mikä korkeakoulutettu ala on varma työllistäjä laman aikana ja vastaus on "ei mikään"... Mikä on siis ihan totta. Suomen kokoisessa maassa tarvitaan hyvin tietty määrä korkeakoulutettua porukkaa ja suurimmalle osalle olisi parempi käydä joku perus ammattitutkinto ja päästä työelämään jo nuorella iällä. Sen sijaan yhä useammat korkeakoulutetut ovat joko työttöminä tai koulutustaan vastaamattomissa paikoissa. Tosi hienoa!
Esimerkiksi minulla on vain opisto-tason koulutus, koska tein lapset jo nuorena. Nyt olen 25v ja vienyt jo useamman työpaikan korkeammin koulutettujen nenän edestä, koska olen a)nuori b)tehnyt jo lapset c)koko ajan ollut kiinni jollain tapaa työelämässä enkä haahuillut yliopistossa kymmentä vuotta
Lapsilleni toivon, että he löytävät jonkun työn, jota haluavat tehdä... Jos haluavat tutkijaksi yliopistoon niin siitä vaan mutta jos haluavat rakennusalalle, hoitoalalle tms niin tuen kyllä ihan täysillä!
Kommentit (26)
Jo muutaman vuoden on ollut lähes rikollista puhua sivistysyliopistosta. Ammattikoulutukseen peruskoulun jälkeen hakeneiden määrä on ylittänyt lukioon hakeneiden määrän.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että työllisyystilanne vaihtelee, eikä viime vuosinakaan kaikilta ammattialoilta valmistuneet ole työllistyneet helposti.
Ja nyt ajat ovat muuttumassa jälleen. Jos työllisyystilanne heikkenee, on järkevää hakeutua koulutukseen, vaikkapa yliopistoon, eikä jäädä työttömyyskortistoon.
Minäkin koen olevani "perusduunari", vaikka työni edellyttää yliopistotutkintoa. Tämä nykyaika vain on tällaista, että suuressa osassa töistä vaaditaan kielitaitoa, suunnittelutaitoa, asiantuntijuutta ym. jota yliopistot tarjoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sillehän yliopisto-opiskelijat ei voi mitään millaista tasoa opinnot on. Annapas kaikessa viisaudessasi sitten neuvo, minne päin kannattaisi suunnistaa itseään sivistämään, jos sellaista kaipaa? Ja mä vähän luulen, että tuo yleissivistyksen taso on mirtattu jollain nollatutkimuksella? Annapa linkki tai vinkki, mistä ko. tutkimuksen löydän.
Itse lukion, amk:n ja yliopiston käyneenä voin sanoa, että opintojen vaativuus oli aivan eri tasoa jokaisessa. Suoraan em. järjestyksessä helpoimmasta vaativimpaan. Riippuu sitten varmaan alasta. Miltä alalta omat kokemuksesi ovat? Millainen ihminen on mielestäsi sivistynyt?
pilvin pimein, samoin etiikkaa ja moraalia koskevaa kirjallisuutta. Ne minusta pitäisi ensin hallita, ennen kuin voi puhua sivistyneestä ihmisestä. Samoin historia, kulttuurin perusasiat ja varsinkin oma äidinkieli tulee hallita täydellisesti, ennen kuin voi puhua sivistyksestä. Jos koulussa äidinkielen opettaja tekee yhdyssanavirheitä, on se jo aika osuva merkki siitä, miten alas sivistyksen taso on vajonnut.
Ja hyvä esimerkki on myös se, miten sanomalehdissä, esim. Helsingin Sanomissa tehdään törkeitä kielioppivirheitä, ennen se oli todella harvinaista.
Itse olen valtiotieteen maisteri ja täytyy sanoa, että olin erittäin pettynyt siihen opetuksen tasoon jonka sain, ei se juuri lukiosta paljoa eronnut.
Vähän aikaa sitten näytti mm. siltä, että putkimiehet käyvät vähiin Suomenmaassa.
Itse olen maisterin paperit kovalla työllä ja vähän haahuillenkin saanut. Arvostan saavutustani kovasti. Yliopiston mukana omaksuu paljon muutakin, tietynlaista sielun sivistystä ja avarakatseisuutta - parhaimmillaan. Nyt olen kyllä sen verran ap:n kanssa samaa mieltä, että Suomi tarvitsee opistotason ihmisiä. Ei näitä "siistimistieteen kanditaatteja" kannata seisottaa koulussa, vaan pikaisesti ammmattitutkinto kouraan ja työelämään. Samoin käsityöläisammatit kunniaan!
Edelleen haluan, että lapseni oppivat koulussa, perheestäni hoitovastuun ottaa, talouspoliittisia päätöksiä, laillisia etujani valvoo, taloja ja ympäristöä suunnittelee (muiden muassa) maisteri, alansa asiantuntija.
niihin, jotka menevät yliopistoon "vain" hankkiakseen tutkinnon, ja niihin, jotka menevät sinne luodakseen akateemista uraa. Jälkimmäiset ovat niitä, joilta vaaditaan keskivertoa enemmän älliä. Kyllä gradun nyt tekaisee erkkikin, mutta on ihan eri asia jäädä yliopiston kirjoille työntekijäksi loppuelämäksi tai ainakin nyt joksikin aikaa. Ja nämä ihmiset ovat niitä todellisia akateemisia! Ei, valitettavasti, en kuulu heihin, vaikka parikymppisenä haaveilinkin tutkijan urasta :)
niihin, jotka menevät yliopistoon "vain" hankkiakseen tutkinnon, ja niihin, jotka menevät sinne luodakseen akateemista uraa. Jälkimmäiset ovat niitä, joilta vaaditaan keskivertoa enemmän älliä. Kyllä gradun nyt tekaisee erkkikin, mutta on ihan eri asia jäädä yliopiston kirjoille työntekijäksi loppuelämäksi tai ainakin nyt joksikin aikaa. Ja nämä ihmiset ovat niitä todellisia akateemisia! Ei, valitettavasti, en kuulu heihin, vaikka parikymppisenä haaveilinkin tutkijan urasta :)
No sillehän yliopisto-opiskelijat ei voi mitään millaista tasoa opinnot on. Annapas kaikessa viisaudessasi sitten neuvo, minne päin kannattaisi suunnistaa itseään sivistämään, jos sellaista kaipaa? Ja mä vähän luulen, että tuo yleissivistyksen taso on mirtattu jollain nollatutkimuksella? Annapa linkki tai vinkki, mistä ko. tutkimuksen löydän.
Itse lukion, amk:n ja yliopiston käyneenä voin sanoa, että opintojen vaativuus oli aivan eri tasoa jokaisessa. Suoraan em. järjestyksessä helpoimmasta vaativimpaan. Riippuu sitten varmaan alasta. Miltä alalta omat kokemuksesi ovat? Millainen ihminen on mielestäsi sivistynyt?