Voiko olla Asperger, jos käyttäytyy hyvin sekä koulussa että vapaa-

peitteleekö ujoudella jotain piirrettään, jota toiset lapset eivät niin ymmärrä.

ja myös siltä, että lasta ei hyväksytä sellaisena kuin on.

tollasiahan on suurin osa aikuisistakin!

vähän ihmettelen tätä.



Tarkoittaako hyvä käytös nykyään aivojen toimintahäiriöön liittyvää diagnoosia?

Pitääkö kaikkien lasten olla itsestään meteliä pitäviä ja huomion keskipisteenä olevia? Eikö enää saa olla vähän ujo?



Ehdottaisin, että anna lapsesi olla oma itsensä ja mietit lähinnä omia odotuksiasi, et lapsesi luonteenpiirteitä

jos hän eikerran tarvitse apua?



Pelkän ujouden j ahitaastilämpiävyyden takia ei ketään diagnosoida. Ei asia olisi, jos lapsi esim jumittuisi pahasti yksityiskohtiin, pelkäisi vessan vetoääntä, niin ettei uskalla käydä vieraissa paikoissa ja kotonakin syöksyy kädet korvilla ulos vedettyään, viettäisi päiväkausia laskemalla lankoja keittiön verhoista niin ettei saisi läksyjä tehtyä, olisi sairaalloisen viehättynyt tavaroiden asetteluun pituusjärjestykseen tai värijärjestykseen (Nämä on asioita, joita meidän assipoika tekee silloinkin kun käyttäytyy ihan hyvin) Sä et kerro tyttärestäsi mitään tämmöistä...



Siis ei as ole mikään lopullinen tuomio siitä, että ei tule ikinä osaamaan käyttäytyä tai ikinä osaamaan osoittaa empatiaansa tai ikinä tulemaan toimeen sosiaalisissa suhteissa tai ikinä saa ystäviä - kyllä assi voi kuntoutua nii nettä oppii nämä masteroimaan ja nauttii siitä vielä. MUTTA, koska diagnoosin tarkoitus on auttaa löytämään keinoja näiden ongelmien masterointiin, ei sellainen ihminen, jolla jo on kaikki nämä taidot hanskassa, selvästikään tarvitse sellaista...

lapsi nyt vaan on temperamentiltaan ja luonteeltaan ihan syntyjään tuollainen? Ihan normaali, vaikka hiljainen ja ujo. Täysin normaalilta lapselta kuulostaa. Mikä tuossa olisi sitä "aspergeria"?

Itse asiassa mun mielestä tuollaiset hitaasti lämpiävät lapset ovat sosiaalisesti paljon älykkäämpiä kuin sellaiset, jotka heti ovat suuna päänä ja tukka putkella viilettämässä tilanteessa kuin tilanteessa. Hitaammin lämpiävät osaavat "luodata" tilannetta ja tarkkailevat vähän aikaa sieltä syrjemmältä, mikä on meininki, ennen kuin osallistuvat.

Tosin ujous ei riitä pelkästään aspergerin oireeksi.

Meillä on ekaluokkalainen, jolla on koulussa pari ihan hyvää kaveria. Muuten ystävystyy helposti ja leikkii toisen kanssa mielestäni ihan normaalisti.

On myös ujo ja ihmisarka. Jos nähdään joku hänen luokkalainen ulkona ja tämä moikkaa lastamme, niin lapsemme ei vastaa mitään. Vaikka joka kerta asiasta hänelle huomautan. Pienempänä oli kausi kun ei uskaltanut puhua muille kuin perheenjäsenille.



Rutiinit on tosi tärkeitä. Mitään yllättävää ei saa tapahtua tai tämän maailma kaatuu. Asiasta toiseen siirtyminen on vaikeaa. Ilman tunnin kiukuttelua ei lasta saa ulos lähtemään ja sitten kun päästään ulos, niin sisälle ei lähtisi millään. Voisi esim. hiihtää koko päivän putkeen. Yhteen aikaan piirsi aamusta iltaan monta kuukautta putkeen. Muuta ei olisi tehnyt.

Ei selvästikään hallitse tunteitaan, vaikka mielestäni tunnistaa ne. Saa raivareita.



Päiväkodissa ja koulussa ei ole ollut mitään ongelmia. Päinvastoin on kiltii, hiljainen, tekee tehtävät pikkutarkan tunnollisesti. On kamalan pikkutarkka. Kumittaa ja tekee uudestaan jos jälki ei mielytä. Oppii nopeasti ja laskee päässä vaikeitakin laskuja. Puhuu kirjakieltä. Myöhästelee koulusta ja unohtelee kirjoja kouluun. Ei viitsisi tehdä läksyjä ja koulussakin tekee hitaasti tehtäviä pikkutarkkuuden vuoksi.

peitteleekö ujoudella jotain piirrettään, jota toiset lapset eivät niin ymmärrä.

tunnistat itsesi varmaan kuitenkin. En minä usko, että teillä hätää on.

mutta jos kuitenkin pysyy tahdissa mukana tunneilla pikkutarkkudesta huolimatta ja kykenee ottamaan ohjeet vaikka ympärillä on 25 lasta ja kaikille puhutaan yhteisesti niin ei teilläkään varmaan ole kovin suurta hätää.

piirteitä. Rutiinit eivät ole lapselle tärkeitä, eikä ole aistiyliherkkyyksiä, jumittumisia tai kapeita mielenkiinnon kohteita.



Mutta siis tuo ujous on se piirre, joka on huolettanut, mutta ei siis ole as-oire. Lisäksi olen huomannut, että lapsella on vaikea katsoa silmeen vieraita aikuisia kun he puhuvat tälle ja olen lukenut, että poikkeava katsekontakti on as-piirre. Toki onhan se ujoillekkin luonteenomainen piirre. ettei oikein pysty katsomaan silmiin?



Kiitos vastauksista, helpotti mieltäni kovasti. ap.

monella aikuisellakin, ei sen puoleen. Ap, sulla on ihana täysin terve ja normaali lapsi, keskity nauttimaan hänestä sellaisena kuin hän on, älä yritä muokata mihinkään olettamaasi muottiin.

Minä peittelin. Oikeasti olin seurallinen ja rohkea, mutta en osannut vain olla sitä hyväksyttävällä tavalla. Kriisitilanteissa toimin ja olin se rohkein. Esim kun sattui onnettomuus tai kun yhtä lasta kiusattiin.