Onko uusperheen äidiltä väärin olettaa...

Niin... Meillä suuri uusperhe. Kuusi lasta yhteensä. Minulta neljä ja mieheltä kaksi. Olemme asuneet yksissä joulusta lähtien.



Omista lapsistani kaksi on kolme vuotta nuorempia (ovat 4 v.) kuin seuraavaksi nuorin. Eli tasoerokin on jonkinmoinen. Tästä aiheutuu siis esim. sitä, että kun koko porukalla lähdemme hiihtämään, niin porukka on pakko jakaa. Isommat menevät mieheni kanssa ja nämä kaksi pienintä minun kanssani. Mm. laskettelemassakin on käyty vain isompien kanssa, kun ei pienistä siihen hommaan vielä ole.



Nyt tuli puheeksi hiihtoloma ja se, että kävisimme isompien kanssa laskettelemassa. Sanoin tässä kohtaa, että olisi mukava, jos sitten tekisimme myös niin, että jättäisimme isommat muksut kotiin ja tekisimme jonkun kivan jutun näiden kahden pienimmänkin kanssa. Tässä kohtaa mieheni olikin sitä mieltä, ettei se sopisi kovinkaan hyvin, koska hänen kahta lastaan ei voi jättää ulkopuolelle, jos teemme jotakin näiden pienempien kanssa. Meinasi, että he kokevat sitten jäävänsä ulkopuolisiksi. Sanoi myös, että minun lapseni ovat tottuneet siihen, että välillä tehdään tuon kanssa, välillä toisen. Kun koitin sanoa, että olisi mukava, jos näitä tällaisia kivoja juttuja tehtäisiin vähän tasapuolisesti, varsinkin lomalla, hän sanoi, ettei kaikkea voi tehdä tasapuolisesti. (Tietenkään ei voi aina näin isossa porukassa tehdä niin, että jos yhden kanssa mennään, niin sitten kaikkien muidenkin kanssa.) Hän oli sitä mieltä, että joko pienten kanssa ei mennä ollenkaan läheskään aina, jos isojen kanssa tehdään jotain tai sitten minä teen sen yksin.



Onko minulta väärin odottaa, että myös hänen lapsiaan totutettaisiin siihen, että he eivät aina saa kaikkea ja ole kaikessa mukana? Vai pitääkö vain asennoitua niin, että kun kerran omat lapseni ovat tottuneet vuorotteluun ja jakamiseen, mutta hänen ei, niin samalla linjalla jatketaan, vaikka yksi perhe ollaankin?