Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras Nightwish-biisi
16.02.2015 |
Albumeja on vuosien mittaan tullut monta, esim. Angels Fall First (1997), Oceanborn(1998), Wishmaster (2000), Century Child (2002), Once(2004), Dark Passion Play (2007), Imaginaerum (2011), ja kasa singlejä ja muita.
Aikaisimmat helmet löytyvät jo Oceanbornista, esim. Walking in the air, Sacrament of Wilderness, ja Sleeping Sun. Wishmasterista löytyy mm. "She is my Sin", Century Childistä jäi mieleen "Ever Dream", ja "Once"-albumista löytyy helmet "I Wish I had an Angel", Nemo", "Ghost love score". "Once" taisi olla Nightwishin Suomen myydyin albumi, ja Nemo on jossakin äänestetty Nightwishin parhaaksi kappaleeksi, josta olen kuitenkin eri mieltä. Myös Dark Passion Playstä löytyy helmiä, kuten Amaranth, The Escapist, ja Poet and Pendulum.
Vaikeaa tosiaan laittaa näitä paremmuusjärjestykseen, kun nämä kappaleet ovat niin erilaisia.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se missä lauletaan että "Over the hills and far away..."
Tarjan aikanen tuotanto on ylivoimasesti parasta♥
Gethsemane
Ghost Love Score
The Poet and the Pendulum
Ghost River
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkin verran tuli siis pisteitä Ghost love scorelle. Se on teknisesti katsottuna hyvä ja erittäin pitkä, vaikka alku ei ole niin onnistunut. Tämä on varmaan top-3 joukossa Nightwishin tuotannossa monien mielestä, ja minäkin laittaisin sen top-3:ksi. Oma top-3 voisi olla "Ever Dream", "Ghost love score", ja "I wish I had an angel". Ap.
Poet and the Pendulum ja Dead Boy's Poem
Sisältö jatkuu mainoksen alla
The Riddler, Nightguest ja Live to Tell the Tale.
Ja kaikki muut. Sellaisia oikeasti upeita on mainitut Ghost Love Score, Poet and the Pendulum ja ainakin Beauty of the Beast
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun suosikki on se uusi Élan :)
Mulla on paljon suosikkeja. Muun muassa Amaranth, Beauty of the Beast, Feel for You, Ghost Love Score, Scaretale ja Turn Loose the Mermaids.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma top lista:
Ghost Love score onnistuu lähes virheettömästi yhdistämään elokuvaklassista ja metallia, niin että ne ainoastaan lisäävät toistensa intensiteettiä. Lisäksi monimutkaisesta rakenteestaan huolimatta vaihdokset osien välillä on sovitettu todella esimerkillisisesti lukuunottamatta yhtä aivan surkean noloa rumpufillivaihdosta kappaleen viimeiseen kokonaisosioon.
Sleeping Sunissa on erinomainen melodia ja balladiksi melko kunnianhimoisesti tehty sointukulku ja suurin vika on melko pieni mutta sitäkin ärsyttävämpi. Kertosäkeessä oleva lauluharmonia kuulostaa jo sävellyksenä heikommalta, kuin puhdas yksinääninen melodia mutta Tarjan voimakkaan ja tunnistettavan klassisen äänen tuplaaminen kuulostaa yksinkertaisesti järjettömältä.
Kolmatta erityisen hyvää biisiä en sitten osaakaan valita, vaikka ihan perusjees kamaa suurin osa tuotannosta onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta alkuperäinen Sleeping Sun.
Anette Olssonin aikana ei yhtään helmeä...
Crimson tide jne.