Ala-aste opettajat!

Luokanopettaja taitaa olla oikea nimike. ;)

Työpaikat ovat erilaisia samallakin alalla, ja eri ihmiset kokevat saman työn erilaiseksi. 

Hyvät puolet: kesä, heinä, elo

huonot puolet: syys, loka, marras, joulu, tammi, helmi, maalis, huhti, touko.

Hunoja siis reilusti enemmän.

NYkyän on ala- ja yläkoulu muuten. Ei aste.

Huonoja puolia ovat liian innokkaat lasten vanhemmat, jotka tietävät kaiken paremmin kuin opettajakunta, rehtori tai jopa opetushallitus.

Minä toteutin unelmani ja opiskelin pari tiukkaa vuotta (yliopistotutkinto ennestään) ja olen nyt luokanopettajana. Ikää oli aloittaessa näissä duuneissa 38. Suo siellä, vetelä täällä. Tykkään kyllä työstäni enemmän kuin edellisestä työstä, mutta ikäviäkin puolia on tullut esille.

Lapset on kivoja ja olen "jämähtänyt" alkuopetukseen, joka on mun juttu. Ensimmäinen pidempi sijaisuus sattui sinne ja huomasin, että tykkään noista pienimmistä eniten toisin kuin luulin. Palkkahan on sama kaikilla. Joskus tietysti nyppii, kun asiat on niin yksinkertaisia ja olen kuitenkin sellainen, että tykkäisin enemmän käyttää yleissivistystäni ja sitä, että "tiedän kaikesta kaiken", mutta... Muuten pienet on helpoimpia käsitellä ainakin minulle ja pitkälle pääsee lempeällä jämäkkyydellä.

Hyviä puolia kivojen lasten ja itse opetustyön lisäksi se, että työpaikalla ei tarvi notkua vaan teen paljon valmistelutyötä kotona iltaisin. Mulle sopii paremmin se, että starttaan auton vartti päivän päättymisestä ja kaivan sitten illalla kirjat uudelleen esille. Jotkut tykkää tehdä koululla kaiken ja ottaa vapaa-ajan vapaa-aikana. Tämä on ehdoton plussa, että ne opetustuntien ulkopuoliset työt voi tehdä oman aikataulun mukaan. En koe myöskään ulkovalvontoja, en edes vanhempia negatiivisena puolena. Vanhempienkin kanssa pärjään hyvin, kun muistan kirkkaana sen, että lapsi on vanhemmille ainutlaatuinen ja sitä pitää kunnioittaa. Itsekin olen leijonaemo omieni kanssa.

Negatiivisin puoli ehdottomasti työkaverit. Vakkarisopimusta on vaikea saada nopeasti ja sijaisena olet alinta kastia. Jotkut paikat on kivoja, jotkut ei. Opettajanhuoneet on usein tosi ikäviä paikkoja ja asioita ei kerrota, mutta sitten kun "munaat" kuulet sen sitten äkäisin sanakääntein, ettet ole hoitanut jotain asiaa. Toki kollegoissa on mukaviakin, mutta alakoulut on valitettavasti sellaisia naisvaltaisia paikkoja ja sen huomaa. Yläkouluissa onkin yleensä mukavampi opettajakunta. Kälättävää porukkaa, nokitellaan toisia jne. Sitten sijaisena täytyy yrittää hymyillä ja olla sosiaalinen, että saisi jatkoa/suosituksia, vaikka tekisi mieli viettää luokassa välkät. Olisi töitäkin ja työkavereiden seura on ajoittain raskasta. Lisäksi koulunkäyntiavustajista (tai ohjaajista nykyään) osa on juoruilevia ja kateellisia. Suurin osa arvokkaita ja pidän heistä, mutta joukossa on sellaisia, joiden tehtävänä tuntuu olevan erityisesti sijaisten arvostelu.