Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummulla aina arkiruokaa?
07.02.2009 |
Olen tehnyt mitättömästä asiasta itselleni pohdinnan aiheen. Kun itse olin pikkutyttö ja vierailin mummulassa, mummu teki aina herkkuruokaani. Mitän nyt milloinkin, mutta aina sellaista vähän parempaa ruokaa. Se taisi olla useasti sipulipihvejä, muusia, hedelmäsalaattia jne. Minua ilahdutti kovin, kun mummu aina oikein satsasi minuun. Että olin erikoisen tärkeä ja pappakin sanoi, että kiva kun tulet, niin saadaan vähän herkutella.
Nyt omat lapseni käyvät anopillani syömässä ja siellä on aina ihan tasan tarkkaan maailman tavallisinta ruokaa: jauhelihakeittoa, pinaattikeittoa, perunasosejauhelihalaatikkoa jne. Ihan hyvää ruokaa, en moiti, mutta ei koskaan mitään hieman juhlavampaa. En tietenkään koskaan aio sanoa anopille mitään, mutta minua hiukan kaihertaa, että tässä kohtaa lapseni jäävät paitsi siitä, mitä minä aikoinaan koin.
Haluaisinkin kysyä, että mitä teillä tarjoillaan lapsille mummulassa? Tässä on kyseessä sellainen ehkä kerran kuussa tapahtuva vierailu, jolloin myös syödään.
Kommentit (40)
Pienet tulot, eivät pysty satsaamaan ruokaan?
Tosin alueellisia erojakin löytyy. Esim itse en ole koskaan mieltänyt maksalaatikkoa jouluruoaksi (siis tarjottavaksi jouluaterialla), mutta anopille se on aivan välttämättömyys jouluna. (eikä tartte olla itse tehty, voi olla vaikka saarioisten maksalaatikko joulupöydässä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa perheessä ei ole erikseen "pyhäruokaa". Ainoastaan juhlapäivinä syödään paremmin.
Käymme harvoin syömässä, mutta silloinkin kun käymme, saattaa pöydässä olla verilettuja tai jotain rääppeitä edellisiltä lounailta kuten makaronilaatikkoa tai kalapuikkoja. Lihakeitonkin tekevät purkkilihasta. Eli emme käy usein syömässä, kun nälkä jää sen jälkeen. Olisi kiva, jos joskus saisi edes tuoreen ruuan suoraan uunista, oli sitten vaikka ihan arkiruokaa. Mutta usein syödään jämiä ja sitä sun tätä, vähän kaikkea on tarjolla, keitettyä perunaa, makaronia ja sit jotain purkkilihaa...
Mun oma äitini on sellainen kystä kyllä -tyyppi, joka lahtaa juottovasikan kun lapsenlapset tulevat paikalle.
Anoppi taas on ihan eri maata. Ruoka on ravintoa, eikä sillä ole muuta merkitystä.
Heidän perheessä ei muutenkaan tehdä arjen ja juhlan välille suurta eroa. Siis joulopöydässäkin arkivaatteissa. OMan sukuni tapa on se, että tehdään juhlaa pienemmistäkin aiheista, toisaalta kyllä jäykistellään juhlissa. Mun isä haluaa mm. kätellä meitä jos paikalla on muitakin. Hiukan outoa mielestäni.
Oma mummuni leipoi aina kakun sunnuntaiksi. Kiva tapa sekin.
Teki meille lettuja, vispipuuroa, makaroonilaatikkoa jne. Ne oli meille herkkua! Kotona ei koskaan leivottu, eikä syöty mitään makaroonilaatikoita, joten oli ihanaa vaihtelua. Meillä syötiin lapsena vain "paremmin". Aina.
Äitini tekee lapsenlapsilleen erityisiä herkkuja, joista lapset tykkää. Mätiä, graavia lohta, valkosipuliperunoita, sisäfilettä jne. Meillä taas kotona syödään arkisin perusruokaa, viikonluppuisin erityisiä herkkuja.
Ympyrä sulkeutuu kaiketi siis sitten, kun teen omille lapsenlapsilleni aikanaan niitä gourmet-herkkuja ja lättyjä :)
Miehen kotona on syöty aina perusruokaa ja sitä anoppi tekee rakkaudella lapsenlapsilleen myös. Aina on jotain erityistä hyvää jälkkärinä.
En ole koskaan ajatellut, että ruoan "hienoudella" olisi mitään tekemistä rakkauden kanssa. Siis, että makaroonilaatikkoa laittava mummo välittäisi vähemmän lapsenlapsistaan, kuin blinejä ja mätiä tarjoava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt mitättömästä asiasta itselleni pohdinnan aiheen. Kun itse olin pikkutyttö ja vierailin mummulassa, mummu teki aina herkkuruokaani. Mitän nyt milloinkin, mutta aina sellaista vähän parempaa ruokaa. Se taisi olla useasti sipulipihvejä, muusia, hedelmäsalaattia jne. Minua ilahdutti kovin, kun mummu aina oikein satsasi minuun. Että olin erikoisen tärkeä ja pappakin sanoi, että kiva kun tulet, niin saadaan vähän herkutella.
Nyt omat lapseni käyvät anopillani syömässä ja siellä on aina ihan tasan tarkkaan maailman tavallisinta ruokaa: jauhelihakeittoa, pinaattikeittoa, perunasosejauhelihalaatikkoa jne. Ihan hyvää ruokaa, en moiti, mutta ei koskaan mitään hieman juhlavampaa. En tietenkään koskaan aio sanoa anopille mitään, mutta minua hiukan kaihertaa, että tässä kohtaa lapseni jäävät paitsi siitä, mitä minä aikoinaan koin.
Haluaisinkin kysyä, että mitä teillä tarjoillaan lapsille mummulassa? Tässä on kyseessä sellainen ehkä kerran kuussa tapahtuva vierailu, jolloin myös syödään.
vanhemmillani sunnuntaisin syömässä kun lapset olivat pieniä, meilläkin äitini teki vähän parempia ruokia. Syy siihen oli erityisesti se että köyhä lapsiperhe ei paljoa kokolihaa syönyt viikolla ja vanhempani halusivat näin tarjota meille edes kerran viikossa vähän herkkuja mihin kotona ei ollut varaa. Tämä sama jatkuu nyt omassa kodissani mihin kotoa muuttaneet lapset tulevat 2-3 kertaa kuukaudessa syömään. Tosin heille herkkuruokaa taitaa olla kaikki mitä äiti laittaa, tänään tarjolla on lihapullia kanttarellikastikkeessa. Yleensä tehdään paistia tai jotain hyvää lihapataa tai kokeillaan jotain erikoisempia reseptejä kaikkien iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se on lasten herkkuruokaa, vaikkei aikuisten mielestä juhlaruokaa olekaan
anoppi tekee paskaruokaa, eikä helli tarpeeksi lapsenlapsia.
Oma äiti tekee kaiken oikein ja tekee parempaa ruokaakin kuin anopit.
Anopit saunan taa vain tyhjää pilaamasta meidän elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuinko jotain omasta äidistäni? En. Hän ei tee lapsille ruokaa kuin kerran vuodessa korkeintaan. Ei jaksa, vaikka muuta kyllä jaksaa. Oma äitini on suuren luokan surkea mummu. Anoppini on muuten mummuna ihan ykköstyyppi, mutta tämä ruoka-asia vain minua hieman ihmetetyttää. Eikä kyse ole rahasta. Nyt kun teidän vastauksianne olen lukenut, epäilen, että anoppi tosiaan kuuluu siihen ihmisryhmään, joka syö sunnuntainakin arkiruokaa. Heillä taidetaan laittaa pöytä koreaksi vain jouluna ja juhannuksena, silloinkin kai, koska niin kuuluu tehdä. Yritän ymmärtää ja laitan sitten itse ne herkut pöytään. Lapseni muistelevat aina aikuisena, kuinka ÄITI aina teki juhlaruokaa sunnuntaisin ja vähän muulloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos noi anopin tekemät ruoat on itsetehtyjä eikä vaikka Saarioisten jauhelihaperunasoselaatikkoa niin kivat tarjoiluthan nuo ovat!
Voi hyvää päivää taas kun otetaan ihmeellisistä asioista ongelmia.
. Lapseni muistelevat aina aikuisena, kuinka ÄITI aina teki juhlaruokaa sunnuntaisin ja vähän muulloinkin.
Ja muistelevat varmaan kuinka ihanaa oli mennä mummolaan kerran kuussa ja saada siellä ihanaa mummon tekemää kotiruokaa. Sellaista kunnon mättöä. Ei lapset mieti niin onko ruoka sisäfilettä vai makaronilaatikkoa kunhan se on hyvää. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muistan lapsuudestani parhaiten sen kuinka mummi teki sikahyvää linssikeittoa (jossa ei siis lihaa ollut pätkääkään). Ja harmittaa etten koskaan ottanut sen reseptiä.
Toinen mieleen jäänyt juttu mummolasta: se kuinka aamulla syötiin (jos siis olin yökylässä) tattaripuuroa ja illalla mummi teki ylijäämästä jos joskus jäi niin tattarilettuja. Sen kanssa ei saanut kyllä kun pikkuisen sokeria päälle mutta silti.
Ei nyt ihan gourmetia.
eivät vain onnistu.
Luoja säästä minua miniältä, joka keksii tästäkin kitisemisen aihetta, että en heidän lapsiaan osaa syöttää tarpeeksi herkkuruoilla. Kun minun pihveistäkin tulee aina sitkeitä ja kermakastikkeeseen möykkyjä.
MUN äiti on mitä ihanin mummo ja tekee vain ja ainoastaan arkiruokaa,paitsi jos on joku "juhlan aihe" tai sunnuntai,sunnuntai-ruokakin on ehkä monen mielestä arkiruokaa,mutta taas äidilleni sitää ruokaa jota syödään vain ja ainoastaan sunnuntaisin,ei koskaan muulloin.. eli mun lapsuuden sunnuntai-pöydässä (ja nyt mun lasten mummola sunnuntaisin) syödään AINA joko broilerinkoipia,riisiä ja kasviksia TAI riisipuuroa,marjakiisseliä ja lätyyjä TAI karjalanpaistia ja perunamuussia..
Arkiruoat on aina itse tehtyjä ja ihanan makuisia,äiti on hyvä ruoanlaittaja mutta siis todella arkisia. Itse leivottuja korvapuusteja on kyllä JOKA PÄIVÄ.
Mun anoppi taas... mummona surkea,mutta jos haluaa herkku/erikoisruokia niin sinne sitten lasten kanssa syömään :) ehkä se on hänen tapansa näyttää mummoutta,kun ei muuten osaa? mutta siellä on aina pöytä NIIN notkollaan,oli arki tai pyhä ja mitä erilaisempia herkkuja...
Minua joskus myös pelottaa tulevat miniät
Onneksi meillä on kaksi tyttöä. ;)
Jos joulutapamme eivät ole oikeita (emme pukeudu iltapukuun, eikä ole kristalleja pöytään)
En ehkä osaa laittaa tarpeeksi hienoja ruokia
Osaanko ottaa tarpeeksi etäisyyttä
Osaanko olla tarpeeksi läsnä
Onko meillä silloin tarpeeksi rahaa ostaa vaunut ja reimatecit ja goretexit lapsenlapsille.
Osaanko puhua tarpeeksi sivistyneesti
Miksihän miehet ei niin kovasti marise anoppinsa touhuista
Koska miehet eivät juuri ole tekemisissä anoppiensa kanssa. Naiset ovat paljon enemmän anoppiensa kanssa kuin miehet?
Alue: Aihe vapaa
Minun mummuni teki ihan tavallisia lihapullia yms., mutta oletus tietysti oli, että ne ovat parempia kuin oman äidin tekemät. Leipoi pullaa ja kaiken kaikkiaan oli hemmotetlu olo.
Itse olen huomannut, että toisissa suvuissa tai sitten ehkä alueellisena erona on, että eletään säästäväisesti ja varsinaiseen ruokaan ei satsata kuin jouluna ja pääsisäisenä. Ei edes osata. Herkuttelu tarkoittaa sitten pullakahveja tai lättyjä.