Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummulla aina arkiruokaa?
07.02.2009 |
Olen tehnyt mitättömästä asiasta itselleni pohdinnan aiheen. Kun itse olin pikkutyttö ja vierailin mummulassa, mummu teki aina herkkuruokaani. Mitän nyt milloinkin, mutta aina sellaista vähän parempaa ruokaa. Se taisi olla useasti sipulipihvejä, muusia, hedelmäsalaattia jne. Minua ilahdutti kovin, kun mummu aina oikein satsasi minuun. Että olin erikoisen tärkeä ja pappakin sanoi, että kiva kun tulet, niin saadaan vähän herkutella.
Nyt omat lapseni käyvät anopillani syömässä ja siellä on aina ihan tasan tarkkaan maailman tavallisinta ruokaa: jauhelihakeittoa, pinaattikeittoa, perunasosejauhelihalaatikkoa jne. Ihan hyvää ruokaa, en moiti, mutta ei koskaan mitään hieman juhlavampaa. En tietenkään koskaan aio sanoa anopille mitään, mutta minua hiukan kaihertaa, että tässä kohtaa lapseni jäävät paitsi siitä, mitä minä aikoinaan koin.
Haluaisinkin kysyä, että mitä teillä tarjoillaan lapsille mummulassa? Tässä on kyseessä sellainen ehkä kerran kuussa tapahtuva vierailu, jolloin myös syödään.
Kommentit (40)
miksi teistä ap tällä aloituksella jotenkin nälvisi anoppiaan. Ihan nätisti se kirjottaa ja sanoo, ettei tätä asiaa koskaan anopin kanssa edes käsittele. Kysyy vaan meidän muiden käsityksiä asiasta. Ihme kivenvääntäjiä te ootte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsen mielestä jokin pieni asia on luksusta. Ap lapsilla se saattaa olla jokin muu asia kuin juhlava ruoka.
itse muistan aina kun paappa syötti lintuja kädestä ja hatun reunasta.
Meillä lapsia ei ikinä kuuna päivänä edes kutsuta toiseen mummolaan, saati että juhlaruokaa tarjottaisiin. Yritä nyt hankkia vähän relevantimmat huolen aiheet!
arvostelijoilleen, että enkös sanonut ekassa aloituslauseessani, että ei ole mikään iso asia. Kuten joku tuossa ylempänä kauniisti kommentoikin, niin halusin vain kuulla, että miten muilla. Olen kovin pahoillani kaikkien teidän puolesta, jotka pahoititte mielenne, kaikkien niiden puolesta, joiden lapsia ei kutsuta mummulle syömään ja vielä niidenkin puolesta, joiden lasten mummut ovat kuolleet. Anteeksi, että aloitin aiheen, joka sai teidät takajaloillenne. Kenelleköhän tämä aihe oli vaikea, teille vai minulle? Täytyy vielä todeta, että en tiennyt, että täällä saa nostaa aiheeksi vain kuolemanvakavat aiheet. Yritän muistaa jatkossa.
Eli käymme koko perhe (lapset+vanhemmat) vanhempieni luona kylässä ja syömässä muutaman kerran puolessa vuodessa. Ja ruoka on aina "juhlaruokaa". Lapset saattavat joskus kyläillä ilman meitä ja silloin saavat äitini ihania arkiruokia. Mutta aina jos minä tai mieheni olemme aterialla, äiti haluaa laittaa "juhlaruokaa".
Äitini laittaa nimenomaan ihania arkiruokia, juhlaruuissa hän on usein aika mielikuvitukseton. Eli suorastaan kadehdin lapsiani, kun kertovat mummolasta tullessaan, mitä arkiruokia ovat joskus saaneet. Ja ne ovat kyllä lapsista tosi hyviä.
Anoppi sen sijaan tarjoaa sekä arki että juhlaruokia tilanteen mukaan, mutta mieheni on kyllä valitellut, ettei hänen arkiruokien reseptit tunnu pysyneen ennallaan (ruuat ovat "hienontuneet"), eli miehenkään lapsuuden makumuistoja ei ole sellaisenaan yhdessä päästy jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oikeastaan ainoa asia on toi ruokapuoli, joka mättää: Syöttää lapsenlapsilleen (eli minun ja poikansa lapsille) aina kaikkea "hyvää", lihapiirakoita, jäätelöä, kermaperunoita ja makkaraa... Ja lisäksi tietty ne pullat ja karkit!
Näemme viikottain ja itselle ruuan terveellisyys on tärkeää ja esim. lihapiirakka on kaukana siitä! Jos lapset ovat siellä viikonloppukylässä, syöty ruoka on juuri tuollaista ja varsinkin nuorempi lapsista on sellainen yllytyshullu, että kun vähän kehuu niin syö vielä enemmän! (Viimeksi oli mättänyt 4 isoa lihapiirakkaa nassuun, kun mummi oli sanonut että syö niin kasvat ja "et varmaan pysty enempää syömään") Lapsi on siis 7v.
Onneksi lapsemme eivät ole kuitenkaan viikottain syömässä anopilla, muuten meillä olisi kohta paino-ongelmaisia lapsia... Ja hulluinta tässä ruokapuolessa on se, että anoppi osaa tehdä aivan sairaan hyvää terveellistä kotiruokaa!
Oma äitini inhoaa ruuanlaittoa ja jatkaa jauhelihakastikettakin kolmeen päivään riittäväksi lisäämällä joka päivä vettä kastikkeeseen (kolmantena päivänä on enää vaalean ruskeaa vettä satunnaisilla jauhelihamurusilla höystettynä), käräyttää takuuvarmasti ruuan pohjaan (savustetut perunat oli tuttu juttu lapsuudessani :)) Joten ei lapset pääse muistelemaan kummankaan mummon ruokia "taivaallisen ihanina"!
joku tuleva miniä minusta ajattelesi. Taitaakin olla hyvä että meillä on ne kaksi tyttöä eikä poikaa.
Naiset kyllä osaa arvostella näitä ruokajuttuja. Miehillä useimmiten muuta ajateltavaa. Vaikka tiedän miehiäkin jotka arvostella osaa. Sellaiset vävyehdokkaat saa pysyä meidän keittiöstä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkkäriksi, kertoo mielestäni rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arkiruokaa paitsi jouluna... en osaa muuta edes kaivata.
Kauppalasku jää pieneksi.
Lapset ovat varnaan ihan tyytyväisiä mummulan ruokaan jos et mene mitään itse huomauttamaan. Minun isoäitini teki hyvin yksinkertaisia ruokia ja oli surkea kokki, mutta hyvät muistot jäi.
kuin hänen lapsuudessa oli.
vaikka lapsiesi muistot eivät ole samallaisia kuin omasi voi ne silti olla ihan yhtä antoisia.
En minäkään voi samallaisia lapsuudenkesiä tarjota lapsilleni, mutta voin silti tarjota hienoja omia muistoja joita vaalia sitten vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti laittaa aina myös hyvin arkista ruokaa, sellaista mitä meilläkin syödään päivittäin. Ihan makkarakastiketta, kanawokkia, mitä vaan. Koskaan ei kuitenkaan eineksiä tai puolivalmisteita. Äidillä menee joskus määrä arviot pahasti metsään... Meitä on kaksi aikuista ja kaksi lasta. Saattaisimme joskus oikein nälissämme syödä vaikka 9-10 perunaa (siis koko perhe), joskus pottuja on keitetty meitä varten aivan liian vähän, esim.5, nolottaa syödä silloin oikein ollenkaan, että muillekin jää. Tämä pätee myös muihin ruokiin kuin pottuihin. Usein tulee kuitattua syöminen sillain että ei ole nälkä, kun ei ole mistä ottaa. Harmi homma, kun usein vielä vien ruokaa mukanamme koska heillä on rahasta tiukkaa (tiedän)ja muutenkin meidän porukan syöttäminen tulee näillä ruuan hinnoilla kalliiksi.
Näin ainakin meidän perheessä :) Itse muistan oman mummini vispipuuron, kerroskiisselin ja ihanan lihakeiton. Eihän me muutenkaam voida saada lapsillemme samoja lapsuudenmuistoja kuin itse koimme. Tämä pätee ruokaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teki kyllä hyvää ja terveellistä ruokaa silloin, kun itse olin pieni. Mutta pitkään oltuaan yksin, ruuanlaittotaito on ruostunut. "Kauhulla" odotan mitä hän tarjoilee meidän tytölle sitten, kun hän on tarpeeksi iso (nyt vasta 4kk). No vitsi vitsi.. Ei tarvitse olla pyhäruokaa, koska mummo asuu niin lähellä, ettei kyläilyistä tule mikään iso juttu. Paremminkin taitaa olla niin päin, että mummo tulee tänne meille syömään :)
Meillä anoppilassa on tarjolla aina jotain hienoa herkkua. Esim vuohenjuustoa, homejuustoa ym. Ja voinette arvata etteivät ne todellakaan maistu lapsille ja siitähän se soppa onkin valmis.....
Olen yrittänyt sanoa, että lapset rakastavat isöäidin tekemiä tavallisia lihapullia ja perunamuusia vaikka joka kerta. Emme siellä käy syömässä nimittäin joka viikko.
Eli meillä lapsilla on ainakin kammo, että mitä hienouksia taas on pakko maistaa!
että tuskinpa on kovin tavallinen tilanne nyky-Suomessa että lapset ei tykkäisi esim vuohenjuustosta...! Meidän kolme lasta syövät oikeastaan mitä vaina ja erityisesti mielellään sellaisia ruokia, jotka mun lapsuudessa oli ns. eksoottisia herkkuja. Voimme "syyttää" tästä monipuolisesta ruoasta nautiskelusta vain itseämme ja läheisiämme, koska olemme lapsillemme antaneet maistettavaksi ihan kaikkea mahdollista pienestä pitäen. Lapsemme ovat 1v, 5v ja 7v ja ovat kaikki jo pienestä maistelleet kotona mm. erilaiset juustot, antipastot tms, sekä käyneet ravintoloissa syömässä kiinalaista, thaimaalaista, nepalilaista jne jne... Ja eivät ole ainoita oman ikäluokkansa lapsia!!
Joten on ihan naurettavaa väittää, että lapset eivät voi tykätä jos mummo tarjoaa "erikoisherkkuja" kuten vuohenjuusto tai homejuusto. Nehän on meidän lasten ikäluokassa ihan peruskauraa!!
Sensijaan heille on eksoottista saada esim kerroskiisseliä tai karjalanpaistia. mun lapset on ehkä kerran elämässään syöneet karjalanpaistia... Söivät kyllä ihan mielellään, tosin sanoivat että aika mietoa (=mautonta) oli.
mieheni kanssa kyläilemään. Hän oli kova touhuamaan ja teki todella hyvää ruokaa ihan mistä aineksista vaan. Harmi, ettei hän ehtinyt nähdä lapsenlastaan :(
No tuskin ne lapset tykkäävät homejuustosta ja vuohenjuustosta jos kotona tai vieraissa ei ole siihenkään asti sellaista tarjottu. Liian erilainen maku.
Itse muistan, että kun olin äitini vanhempien luona siellä oli aina metwurstia, kotona sitä ei ollut kuin joskus harvoin, kun äitini opiskeli ja isän pienellä palkalla elettiin ja säästettiin asuntooon rahaa.
Isäni äiti taas teki aivan mahtavia kampsuja.
Omat lapseni syövät minun vanhempieni luona useinkin ja tavallista kotiruokaa, joka on ihan erilaista kuin mitä minä laitan. Anoppilassa on taas tarjolla aina hirven käristystä.
Mutta todennäköisesti lapseni kuitenkin muistavat jotain ihan muuta sitten isona.
Jokaisella on ne omat lapsuudenmuistonsa, jotka eivät vain voi olla samanlaisia kuin omilla vanhemmilla. Tuntuu, että ap haluaisit kovasti lapsillesi samanlaisen muiston isovanhemmistaan kuin sinulla on omistasi. Mutta ei se niin mene, eikä tarvitsekaan mennä.
On myös muistettava, ettei tietty rooli ("mummo" tai "eno" tms.) tee kenestäkään tietynlaista. "Mummon" rooliin ei välttämättä jokaisen ihmisen kohdalla kuulu herkkuruokien valmistaminen (vaikka se stereotypia sitkeässä onkin), jos ei ennen mummouttaankaan ollut gourmet-henkinen.
Jos mummo muuten vaikuttaa välittävän lapsenlapsista, hyvä. Hänellä on oma tapansa olla mummo, ja siitä tulee muistoja sinun lapsillesi. Heidän omia mummo-muistojaan. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä anoppilassa on tarjolla aina jotain hienoa herkkua. Esim vuohenjuustoa, homejuustoa ym. Ja voinette arvata etteivät ne todellakaan maistu lapsille ja siitähän se soppa onkin valmis.....
Olen yrittänyt sanoa, että lapset rakastavat isöäidin tekemiä tavallisia lihapullia ja perunamuusia vaikka joka kerta. Emme siellä käy syömässä nimittäin joka viikko.
Eli meillä lapsilla on ainakin kammo, että mitä hienouksia taas on pakko maistaa!