Lue keskustelun säännöt.
Haluanko vai enkö halua 3. lapsen?? Auttakaa pohdinnassa!
06.02.2009 |
Ikää on jo 35, joten nyt pitäisi toimia jos meinaa. Isommat lapset ovat 7 ja 5 v. Olisimme hankkineet kolmannen jo aikaisemmin, mutta elämäntilanteen vuoksi jouduimme siirtämään päätöstä myöhemmäksi. Nyt olisi siis tulossa lapsille suht iso ikäero.
Olen juuri saanut vakituisen työn, jossa viihdyn. Meillä on iso asuntolaina. Säästämällä ennakkoon selviäisimme varmaan parin vuoden kotonaolosta taloudellisesti.
Kolmas lapsi on aina ollut haaveissamme, ja periaatteessa haaveilen edelleen. Tuleva vauva-aika kuitenkin hirvittää, en tiedä jaksanko sitä. Voisin ottaa suoraan sellaisen 3-4-vuotiaan. ;) Myös ajatus kotiin "jumittumisesta" ahdistaa, kun olen juuri päässyt työelämän makuun. Toisaalta uskon, että jos tulisin raskaaksi, luonto tekisi tehtävänsä ja valmistaisi minut vauvan hoitoon kaikin tavoin.
Olen jotenkin tässä nykyisen elämänvaiheen imussa niin, että tuntuisi vaikealta irrottautua siitä vauvaa varten. Mutta kun ajattelen elämääni 20 vuotta eteenpäin, pelkään että kadun, jos nyt jätän kolmannen tekemättä.
Miltä tämä kuulostaa?
Kommentit (39)
lapset on jo isompia ja helpossa iässä tavallaan, paljon kivaa saa tehtyä yhdessä pian 8v. ja pian 4v:n kanssa. mutta toisaalta ei ne vauvat ole koskaan menemistä ja tekemistä ennenkään meillä estänyt, helpompaa vain olisi ehkä.
mutta isommat lapset toivovat kovasti pikkusisaruksia vielä, ja tavallaan ollaan jo miehnkin kanssa se päätetty että saisi tulla lisää, mutta ei vaan olla saatu sitä käytännön toteutuksen asteelle vielä. muak kiirettä kai, mutt amahtaako kumpikin tavallaan alitajuisesti empiä ja lykätä asian eteen tekemistä kun nytkin on ihan mukavasti kaikki...
tottahan siinä taas menee pari vuotta vauva-aikaa, mutta elämäähän riittää. jos sitä enää edes saisikaan vauvaa. ja kai sitä vielä jotenkin jaksaisi, itse olen 34v. enkä kovin kauaa enää voi kuitenkaan lykätä asiaa enkä haluisikaan liian ison ikäeron vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupesimme viime kesana miehen kanssa alustavasti puhumaan kolmannesta, mutta paatimme odottaa viela (olen 34 v by the way). Luontoaiti olikin jo siina vaiheessa paattanyt puolestamme, kun kavi ilmi, etta olinkin jo raskaana... : O Oli siis helppoa, kun paatos ei ollut minun enaa siina vaiheessa. Nyt odotan iloisena siis tata kolmatta, mutta sen enempaa en kylla halua. : )
Tärkeintä on mielestäni ehkä se, miten parisuhteenne voi? Jos kaikki on suht koht hyvin, niin ajattelisin sen näin: vaikka muutos arkeen pelottaa, teillä on toisenne tukemassa toisianne. Puhaltakaa yhteen hiileen perheenä.
Samahan se on elämässä aina, pitäisi vain uskaltaa heittäytyä. Elämä muuttuu joka tapauksessa koko ajan, tuli sitä kolmatta lasta tai ei.
t. se joka "puki sanoiksi", en muista nroa
Ikää on 32 v. ja lapset 5 ja 7 v. Olen antanut itselleni aikaa niin, että kun lähdemme nyt viikon päästä Thaimaahan, en ainakaan ennen sitä edes yritä haluta lasta. Nyt ollaan myymässä kaikkia vauvanvaatteita yms. joten tuntuu vahvasti siltä, että ei enää meille vauvaa tule. Mies tosin sanoo, että ostetaan sit uudet vaatteet ja tavarat, jos näin päätetään. Itseäni pelottaa eniten tuo, että vauva ei olekaan terve. Silloin taatusti katuisin tätä tekoa, olisi se sairas vauva miten ihana tahansa. En ole valmis ja tarpeeksi vahva huolehtimaan sairaasta/vammaisesta lapsesta näin olemassa olevien lisäksi. Sen on tietysti eri asia, jos näistä kahdesta toinen sairastuu. Itselläni on jo vammautunut äiti ja tarpeeksi huolta muiden lapsista ym. joten en enää kestäisi lisää. Näin ollen meillä taitaa jäädä kolmas haaveeksi, vaikka toisaalta vauvaa syliin hetkittäin kaipaankin.
siltä, ett olis aikalisän paikka. Eihän tätä asiaa tarvitse nyt päättää, anna mietteidesi hautua. Ratkaisu tulee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta luulen järjen äänen voittavan meillä. Kahden lapsen kanssa on elämä niin helppoa kun ei tarvitse sitä mieletöntä vauvatavaramäärää kantaa mukana. Ja kolmen lapsen kanssa matkustelu on hankalampaa ja paljon kalliimpaa (me matkustamme paljon, ja se on meille tärkeää lomailussa). Kaikki käytännön järjestelyt menevät vaikeammaksi, jos lapsia on kolme.
Siis voiko se tosiaan olla syy jättää lapsi tekemättä? En voi ymmärtää..
tuo matkustus-pointti on ihan ymmärrettävä. Ei nyt välttämättä ole syy miksi ei kolmatta hankkisi mutta sitä pohtiessa otan huomioon. Mielestäni matkustaminen on tärkeää. En siis tarkoita että 2x vuodessa pitää päästä kanarialle vaan sitä että lapsi edes joskus pääsee näkemään vähän muutakin kuin kotinurkat. Itse olen matkustanut yli 20 maassa ja toivon että lapsillani olisi edes jonkinlainen mahdollisus matkustamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että sinä haluat, puheestasi saa sen kuva. Uskon, ettet katuisi hetkeäkään sitä, että kolmannen hankkisitte, mutta sitä voit katua, jos ette hanki.
Kolmen äiti, ja nyt on perhe kasassa. Kahden kanssa tiesin ja tunsin, että joku puuttuu.
Mieti miltä tuntuu ajatus siitä, että lapsiluku jäisi kahteen, jos et tunne, että jotain puuttuu, niin ehkä silloin kaksi on teille sopiva luku.
Älä tee lasta jos olet epävarma. Yrittäkää nauttia parisuhtesta ja elämästä. Sitä paitso maapallolla on kohta muutenkin liikaa ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä tahansa asiat saavat mennä tällaisen lapsen edelle, eikä se ole keneltäkään pois. Lapsetonkin saa rauhassa sanoa, ettei halua lapsia, kun haluaa tehdä töitä/ matkustaa/ nukkua pitkään/ hakea elämänsisältönsä shoppailusta ja sisustamisesta jne. jne.
Minkä lapsen oikeuksia tällainen ajattelu loukkaisi?
Eri asia, jos vanhempi haluaa aina vain lisää lapsia, mutta ei jaksa/ rahat eivät riitä huolehtimaan riittävästi edellisistä lapsista. Silloin on kyse olemassaolevista lapsista.
Voiko tosiaan matkustelu mennä oman lapsen edelle?
Toisaalta luulen järjen äänen voittavan meillä. Kahden lapsen kanssa on elämä niin helppoa kun ei tarvitse sitä mieletöntä vauvatavaramäärää kantaa mukana. Ja kolmen lapsen kanssa matkustelu on hankalampaa ja paljon kalliimpaa (me matkustamme paljon, ja se on meille tärkeää lomailussa). Kaikki käytännön järjestelyt menevät vaikeammaksi, jos lapsia on kolme.Siis voiko se tosiaan olla syy jättää lapsi tekemättä? En voi ymmärtää..
Lisäksi olen kuunnellut itseäni (ja miestä) rehellisesti.
Kun kirjoitin tämän aloitusviestin 6.2., prosenttiluvut vauvanhankinnan puolesta ja vastaan olivat ehkä 51 - 49. Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin luvut ovat jo noin 95 - 5. Eli emmeköhän toivota pienen tervetulleeksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin paljon että haluanko neljännen. Sitä mietittiin monta vuotta ja sitten olinkin raskaana. Neljäs lapsi syntyi ja heti tiesin että perheemme on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa ryhtyä toimeen. Jos et tee lasta, joudut elämään asian kanssa koko loppuelämäsi, myöhemmin sitä on vaikea saada. Sen sijaan tehtyä lasta tuskin kukaan katuu. Ainut mikä itselläni jarruttaa kolmannen hankkimisessa on se pelko, jos kolmas on niin sairas että olemme lapsessa kiinni koko vanhuutemme. Sitä en jaksaisi.
meillä painavat seuraavat syyt, jotka ehkä on itsekkäitä tai materialistisia, mutta mun mielestä ihan hyviä syitä:
-meillä ei ole varaa ostaa isompaa autoa ja meidän talokin kävisi aika pieneksi
-matkustellaan paljon ja kaikki matkat on tarkoitettu 1-2 lapsisille perheille
-halutaan pystyä tukemaan lastemme opintoja, autokoulua jne rahallisesti
-raskaus ja vauva-aika on kuitenkin aika pitkä aika taas... ollaan iloisia siitä ajatuksesta, että tulemme olemaan suht nuoria kun lapset on isoja
oman tekemisen sijaan, toimitaan kyllä tukiperheenä joten saadaan sitä kautta hoitaa pieniä lapsia :)
Olen 32v, lapset 8v, 6v ja nuorin 9kk.
Olen kuullut joskus sanottavan, että jos teet lapsen, et kadu sitä, mutta jos jätät tekemättä, saatat katua.
Minä olin ehtinyt olla työelämässä pikkasen yli vuoden, kun tulin raskaaksi. Yritimme kolmatta melkein puoli vuotta, vaikka aiemmin tärppäsi nopeammin.
En ymmärrä miksi jäisin jostain isompien lasten jutuista paitsi. Olenhan nyt kotona ja näen heitä enemmän, näen heidän kavereitaan ja touhuamme kaikenlaista! Meillä myös mies viettää aikaa lasten kanssa, joten tarvittaessa hän jää vauvan kanssa ja minä menen isompien kanssa - tai toisinpäin tai sitten mennään kaikki yhdessä.
Ymmärrän, että mietit tätä kolmatta näin tarkkaan. Meillä vauvaa tehtiin tekemällä ja silti tultuani raskaaksi ajattelin, olinko hullu vai mikä ihme sai minut tähän uudelleen. Mutta alun pahoinvoinnin jälkeen kaikki epäilyt hävisivät.
Se on vielä ihan pakko sanoa, että raskaus oli sinällään helppo: isommat lapset ovat jo niin isoja, joten ymmärtävät esim. äidin päiväunien tarpeellisuuden. Ja toinen asia on se vauvan Odottaminen. Meillä vauvaa odotti koko perhe. Se oli jotain todella hienoa ja uskomatonta! Isommat lapset odottivat pikkusisarusta odottamalla ja tällä hetkelläkin on ihan tungosta hoitajissa :)
Sanoisin sinulle ap, että anna palaa vaan!!
tuossa yks päivä yksi tuttu nainen kertoi, että jos olisi miettinyt tarkemmin, ei olisi tehnyt sitä kolmatta.
Juuri sen takia, että ikäero on aika iso kuitenkin ja se kolmas jää ns. yksin. Isompien harrastuksiin ei pääse niin matkaan vaan on vauvan kanssa paljon kotona kahden kun isä on isompien kanssa harrastamassa.
Siinä on niin monia puolia, että on vastuutonta sanoa, että antaa palaa. Kannattaa tosiaan miettiä se, että olet siinä piemimmässä ihan oikeasti kiinni.
Mutta toisaalta, on siinä etujakin. Kun isommat on toistensa kavereita, saat nauttia vauvasta ihan eri tavalla.
Meillä on 4 lasta ja aika pienillä ikäeroilla. Pohdin aikoinaan itse samaa asiaa, että miten vielä neljännen kanssa. Ehtoni oli se, että neljäs saa tulla heti perään, ei isoa ikäeroa kolmannen ja neljännenkään väliin. Saimme neljännen ja en ole päivääkään katunut. Mutta en olisi tehnyt enää iltatähteä siihen, koska olen nauttinut siitä, että olen voinut kulkea yhdessä koko lapsilauman kanssa, eikä ole tarvinnut olla vauvan kanssa erillään isompien lasten touhuista.
Minä taas en henk. koht. ymmärrä sitä, että lapset (vähintään 3) tehdään putkeen. Onhan siinä monia hyviä puolia, kuten se että lapset on kaikki samaan aikaan pieniä eli meneminen on helpompaa kun kaikilla on suht. samat intressit. Myös vauva-aika on nopeampaa ohi kun saa kaikki kerralla isoiksi.
Itselläni kaksi lasta 1v10kk ikäerolla. Jos haluaisin kolmannen, haluaisin sen vasta sitten kun nuorin isommista olisi vähintään 5v. Ajattelen tätä oman jaksamiseni kannalta sekä lasten kannalta. Minusta olisi heitä kohtaan väärin, että äiti on koko ajan väsynyt ja kiukkuinen, ei ole aikaa jne. En myöskään jaksaisi uutta valvomisputkea nyt juuri, kun kumpikin ovat alkaneet nukkua yönsä suht. hyvin.
Lähipiirissäni on paljon näitä perheitä, joissa on kolme alle 5-vuotiasta lasta. Täytyy sanoa, että ei käy kateeksi. Tavallaan on ihanaa, että lapsista on seuraa toisilleen, mutta näen myös isompien lasten oirehtivan aikuisen puutteesta. Äiti imettää vauvaa, äiti kantaa vauvaa, äiti nukuttaa vauvaa...isommat jää väkisin vähemmälle ja vielä kaksin kappalein. Se, että on kaksi pientä, äiti saa sentään antaa aikaa isommalle 100 prosenttisesti kun vauva esim. nukkuu, mutta kolmen lapsen kanssa isommat joutuvat aina jakamaan vanhemman huomion. Minä siis näen parempana, että kaksi isompaa lasta ovat jo sen verran isoja, että äiti ei ole enää se ihan ykkösjuttu elämässä. Myös kuopus saa enemmän huomiota olemalla ainut pieni. Ap:n ikäero kuulostaa aivan ihanalta. Onnea tulevaan!
Meillä on 4 lasta ja aika pienillä ikäeroilla. Pohdin aikoinaan itse samaa asiaa, että miten vielä neljännen kanssa. Ehtoni oli se, että neljäs saa tulla heti perään, ei isoa ikäeroa kolmannen ja neljännenkään väliin. Saimme neljännen ja en ole päivääkään katunut. Mutta en olisi tehnyt enää iltatähteä siihen, koska olen nauttinut siitä, että olen voinut kulkea yhdessä koko lapsilauman kanssa, eikä ole tarvinnut olla vauvan kanssa erillään isompien lasten touhuista.
ap