Mistä syistä teillä on käynnistetty synnytys? Eivät millään halua sairaalassa edes harkita...

Raskautta oli seurattu tuossa vaiheessa jo viikkoja verikokeilla ja äitiyspoliklinikkakäynneillä.

Sain kutsun äitiyspolille kontrolliin aamulla viikolla 38 ja silloin käskettiin ottaa "synnytyskamppeet" mukaan varmuuden vuoksi. Ultrattiin, katsottiin viimeisten verikokeiden tulokset ja arvojen kehittyminen, sekä ultrattiin. Tutkimuksen jälkeen lääkäri vaan totesi, etä eiköhän ala olla aika saattaa tämä vauva maailmaan, koska riskit kasvavat näiden viikkojen jälkeen (hepatoosissa siis) ja käynnistys voi ottaa aikansa.



Vauva oli syntyessään 45 cm/2550 g ja syntyi lopulta 6 h tuosta lääkärin tokaisusta.

Niin ja mulla kumpikin käynnistetty,iso esikoinen syntyi rv 40+4 ja tuo kakkonen 38+3. Ja eka synnytys oli ihan kamala. Toka taas oli ihan tosi helppo. Että en usko että se on siitä käynnistämisestä kiinni miten synnytys menee.

jos äitikin on poikkeuksellisen pienikokoinen vauvaan nähden silloin harkitaan synnytyksen käynnistämistä. Mutta monesti on kivuliaampaa synnyttää pienempi vauva käynnistetyllä synnytyksellä, kuin iso vauva normaalisti! Joten luota myös lääkäreiden kokemukseen ja ammattitaitoon.

vaikka kieltämättä olosi on varmaan tuskainen. Seuraavat varmasti hyvin tilannettasi ja käynnistävät sitten kun oikeasti syytä on. Ja kuten tuossa aikaisemmin jo joku sanoi epäkypsästä tilanteesta käynnistäminen on vain veren kaivamista nenästä. 37 viikkoa on todella epäkypsätilanne. (tietenkin poikkeuksia on, jos kohdunsuu on kypsynyt ennenaikaisesti ja lähtenyt avautumaan).



Vielä sekin, että sinulla on yksi sektio takana, puoltaa synnytyksen luonnollisen käynnistymistä. Jos on sektio takana, vältetään kohdun liiallista "piiskaamista" kohtua supistavilla lääkkeillä vaan toivotaan että synnytys etenisi normaalisti. Jos synnytys käynnistetään, joudutaan jo heti alkuun aloittamaan kohtua supistavat lääkkeet.



Sitten kannataa muistaa että synnytyksen käynnistämisestä puhuttaessa, on oikeastaan puhe käynnistys yrityksistä. Ei ole mitään taetta että synnytys käynnistyisi, varsinkaan viikolla 37! Epäkypsästä tilanteesta käynnistyksen yrittäminen voi johtaa moniin, jopa viikon yöllisiin supisteluihin ilman että synnytys käynnistyisi. Lopulta lääkärit armahtavat ja päättävät sitten leikata, kun ei enää kohtu jaksa kaiken tuon jälkeen supistaa ja vauvakin alkaa olla heikoilla ainaisen turhanpäiväisen supistelun johdosta. Tällaisen jälkeen massiivisen vuodon riski on suurempi kun kohtu ei enää synnytyksen/sektion jälkeen jaksakaan enää supistella.



Lisäksi kun lähdetään käynnistämään synnytys niin että vauva ei ole vielä kunnolla painunut lähtökuoppiin, riski siitä että vauvan pää meneekin väärään tarjontaan on suuri... ja todennäköisyys joutua synnytyksen pysähtymisen vuoksi sektioon kasvaa hurjasti.



Eli lääkärit eivät halua käynnistää, koska:

- ei ole lääketieteellistä syytä

- tilanne ei ole kypsä

- vauva ei ole vielä välttämättä valmis

- sinulla on sype (eivät halua järjestää sinulle kauhu-synnytystä)

- sinulla on aikaisempi sektio takana.

jos vauva on iso ja paikat kypsät. Kovin epäkypsästä ei kannata lähteä käynnistelemään eikä ensisynnyttäjällä. Jos on kalvot puhkaistu niin vuorokauden päästä on pakko tehdä sektio jos synnytys ei etene.



Itse olen erittäin tyytväinen että käynnistettiin. Kyseessä oli toinen lapsi.

Kirjoitin siis että minun synnytyslääkärini sanoi etukäteen, että synnytys pitäisi sitten käynnistää viimeistään viiden päivän kuluttua LA:sta, koska hän on lähdössä lomalle... No onneksi lapsi syntyi itsestään 3 pv ennen LA:ta!



Tämä siis maassa, jossa oma lääkäri hoitaa raskauden ja synnytyksen alusta loppuun.

kivun kannalta. näin ainakin neuvolassa sanottiin. kun sen lääkkeen vaikutus yllyttää niitä supistuksia vaan kovemmiksi ja kivuliaammiksi. Kuullemma silloin jos käynnistyy normaalisti niin supistukset jää paljon lievemmiksi.

En kyllä itse allekirjoita tätä. Mulla vasta kolmas käynnistettiin ja oli ylivoimaisesti helpoin synnytys ja nopein. Sain kyllä tosi maltillisen annoksen cytoteciä. Supistukset tulivat ihan luonnollisina ja kovenivat pikkuhiljaa, eikä kipu koko aikana ollut kovin paha.

Paljon pahempaa on ollut se, kun hyvin käynnissä olevaa synnytystä on varmuuden vuoksi vauhditettu oksitosiinilla (laittavat ilmeisesti tipan aina kun ollaan antamassa epiduraalia?). Paras oli kun kätilö tuuppasi esikoisen kanssa oksitosiinitipan ennen kuin älysi tarkistaa kohdunsuun tilanteen, vauva syntyikin sitten siinä rytinällä ja epiduraalit voitiin unohtaa.

Vauva oli kokoarviossa 4,4 kiloa viikolla 38. Raskausdiabetes ja perintötekijät syynä. Esikoinen syntyi 4,3kiloisena ihan ilman diabetestakin viikolla 38. Kun olin viimeisessä kokoarviossa, ei ultrauslaitteen asteikot riittäneet mittaamaan vauvaa, ja lääkärit suosittelivat lämpimästi käynnistystä. No supistukset alkoivat heti sisätutkimuksen jälkeen, ja myöhemmin puhkaistiin kalvotkin. Synnytys ei ollut yhtään sen kivuliaampi kuin ensimmäinenkään, itsestään alkanut synnytys, vaan eipä kyllä yhtään vähempääkään tuskainen! Sain kolme kertaa epiduraalia ja 14 tunnin jälkeen ponnistin ulos 4978g painaneen vauvan. Hiukan piti väylää leikata auki, muuten säilyin suht ehjänä, eikä ponnistusvaihe sattunut. Raskausviikkoja oli 38 ja 5.



Että onneksi käynnistettiin, olis voinu olla liikaa parin viikon päästä!

Lapsen piti syntyä, että mua päästiin kunnolla lääkitsemään. Verenpaine oli korkea, 180/110, mutta se ei ollut syynä käynnistykseen, koska lapsi voi hyvin. Mulla oli takana kaksi synnytystä ja yksi sektio. Käynnistetty synnytys oli ylivoimaisesti helpoin. Selvisin siitä ilman mitään kipulääkitystä.

mukavuudenhalusta.



Mun kaikki synnytykset on käynnistetty raskausmyrkytyksen takia. Käynnistykset ei oo kyllä olleet mitään pahoja, mutta mullahan ei ole mihin verrata.

Syynä oli lapsiveden vähyys. Ultrassa huomattiin, että kohtu oli lähes vedetön. Kalvot olivat kuitenkin ehjät eli vesi oli vain hävinnyt itsekseen, uutta ei muodostunut. Paikat olivat aivan kiinni ja tilanne muutenkin epäkypsä synnytykseen, kanavaakin oli vielä jäljellä 2cm. Cytotecilla kypsyteltiin, ja lapsi syntyi 2 vrk myöhemmin. Liki 2 vrk siis meni ennen kuin synnytys edes käynnistyi kunnolla. Sen jälkeen sitä vauhditettiin tipalla. Käynnistys oli kokonaisuudessaan ikävä kokemus, lähinnä valvomisen takia. Lopussa supistuksetkin olivat tauottomia ja todella kivuliaita.

Mulla on seuraava tilanne, rv 37, verenpaineet 153/100, kamala turvotus kropassa, nestettä tullut noin 2 kg/vko, nestettä on, ei mitään läskiä. Hyvä kun kengät mahtuu jalkaan, sormet turvoksissa yms.

Ei ole valkuaista virtsassa, eikä muutakaan häikkää, kuin verenpaine ja turvotus. Ja synnytyspelko!

-Mulla oli tällainen tilanne, eikä käynnistetty ennen kuin oli yli lasketun ajan. Silloin lähti liikkeelle niillä jollain emätinpuikoilla eikä tippaa lopulta tarvittu.

Lisäksi taustalla on yksi suunniteltu sektio perätilan vuoksi, eli eka alatie olisi tulossa. Vauvan kokoarvio jo nyt on (rv36+0 arvioitiin) 51cm ja 3550g.

- Vauvasi kuulostaa normaalikokoiselta, siis keskikokoiselta. Ei se viimeisinä viikkoina enää kasva yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Tilaasi varmaan seurataan kuitenkin tarkasti ja lähetetään sairaalaan, jos lisää huolestuttavaa ilmenee.

Mistä syystä teillä on käynnistetty synnytys? Ja sellainen, jolla takana sekä luonnollisesti käynnistynyt että käynnistetty, mitä eroa niissä oikein on, onko se käynnistetty sitten niin paljon pahempi, että sitä sairaaloissa kartetaan viimeiseen saakka?

- Yksi synnytyksistäni on käynnistetty, silloin syynä oli raskausmyrkytys. Ekaani sain ja ensimmäisellä yrityksellä synnytys ei käynnistynyt ollenkaan. Toisella kerralla pari päivää myöhemmin homma sitten onnistui. Sain kivunlievityksen, eikä synnytys ollut paljon kauheampi kuin seuraava poreallas-ilokaasusynnytystäkään, siis noin kipujen mielessä. Koko ajan olin kuitenkin piuhoissa kiinni, joten tuli sellainen toisten armoilla olemisen tuntu, mutta synnytykset ovat jokainen omanlaisiaan.

- Rohkeasti vain eteenpän, kaikki menee varmasti lopulta hyvin.

Mulla käynnistettiin 40+0. Syynä kun ei synnytys käynnistynyt itsestää. Oli vielä sunnuntai, mikä kuulemma on harvinaista, kun viikonloppusin on vähemmän henklö kuntaa.

kun en tuntenut vauvan liikkeitä. Synnytys kesti 15 tuntia, eikä millään meinannut edetä, vaan sitä piti vauhdittaa pariin otteeseen. Ensin puhkaisemalla kalvot, myöhemmin oksitosiinitipalla. "Vauhdittaminen" ei ollut mukavaa, sillä supistukset eivät enää tulleet luonnollisesti, vaan tosi, tosi tiheään, viiden sekunnin välein.



Kun olin vielä osastolla, kuulin kun kätilö sanoi viereisessä sängyssä olleelle, että käynnistetyissä synnytyksissä on aina isommat komplikaatioriskit. Minullakin oli vaarana että jouduttaisiin tekemään sektio, mistä johtuen en saanut syödä enää sen jälkeen, kun synnytys oli käynnistetty (yritin juoda mehua ja toivoin että edes sillä saisi verensokerin nousemaan ja edes vähän energiaa.)



Jaksamisia ap:lle! Kyllä se siitä. :)

Kaynnistys aloitettiin torstai aamuna tableteilla, perjantai iltapaivalla meni lapsivedet, lauantai aamuna tippaan jossa minua pidettiin puoleen yohon asti. Yoksi tipasta pois ja sunnuntai aamuna kokeilivat taas tippaa muttei auttanut. Siis siita lahtien kun tippa laiettiin supisteli mutta avuduin vain 4cm asti.



Laakari vaivautui naytille sunnuntaina klo11.15 ja lapsi syntyi siita puolen tunnin kuluttua.

Nyt vasta pääsin lukemaan viestiketjua, ja onhan sitä tosi erilaisia kokemuksia äideillä käynnistyksestä. Saa nähdä mitä itselle käy, käynnistyykö normaalisti, tuleko käynnistys vai sektio vai mikä.



ap