kuoleeko se rakkaus oikeasti?
Asun avoliitossa ja meillä on 3-vuotias tytär. Parisuhteemme on täysin kuollut... Mies on muuten hyvä isä ja tekee kotitöitäkin, ei juo tai hakkaa, mutta minun tunteeni ovat täysin kuolleet häntä kohtaan. Mietinkin onko se ihan normaalia ja fiksua. Mutta hänen ulkoinen olemuksensakin vain ärsyttää, puhumattakaan teoista joilla hän vähättelee ja loukkaa minua.
Eräs viikonloppu olimme riidelleet ja menimme tyttäreni kanssa Äidilleni yöksi. Tänä aikana mieheni kantoi kaikki hänen ostamat tavarat kuten sängyn, ruokapöydän, tietokoneen, matot ym. pois asunnostamme, siis muutti pois sanaakaan sanomatta. Tavarat olivat siis hänen maksamiaan, yhdessäoloaikanamme, mutta minullahan ei ollut tuloja vanhempainvapaalla, joten miehen mielestä kaikki on hänen. Mieheni ei arvosta minun työtäni kotiäitinä. Ja se ottaa niin päähän!
No lopulta päätimme kuitenkin vielä yrittää yhdessä ja hän muutti takaisin. Joka toinen päivä hän tivaa että milloinkas sitä seksiä sitten harrastetaan? Ei kyllä tule ihan heti mieleen seksi kun suhde on ihan rempallaam, eikä minulla ole mitään seksuaalisia haluja häntä kohtaan. Sitten eräänä aamuna hän oli piilottanut auton avaimet, joten en päässyt töihin. Kiusallaan taas, ja kun auton lyhennyksetkin hän on maksanut niin hänen mielestä koko autokin on hänen! No itku tuli ja hän antoi lopulta avaimet ja kysyi että miltä tuntuu kun pihdataan jotain tärkeää?
Aargh, kun tietäis mitä tekisin nyt?
Onneksi jos ero tulee saamme varmasti selveitettyä ilman riitaa lapsen tapaamiset. Mutta mitenkäs noi raha-asiat? Olin 3 vuotta kotona, joten kai minunkin jotain palkkaa pitäisi saada... tai sitten ei, mutta ärsyttä vaan, ihana kun saa avautua!
?:|
Kommentit (2)
Mielestäni teidän kannattaisi varata aikaa ja keskustella asioista rehellisesti ja riitelemättä. Voisitte ottaa aiheeksi esimerkiksi:
- mitkä asiat teitä puolisossanne viehättää
- missä asioissa kunnioitatte toisianne
- minkälaisia seksuaalisia intohimoja teillä on
- mitä yhteistä aiotte yhdessä tehdä seuraavan 5:n vuoden aikana
- mitä toivotte omalta parisuhteeltanne
Mikäli tällaista keskustelua ette kykene järjestämään tai keskustelu ei millään tasolla toimi, niin sitten ehkä kannattaa miettiä, onko suhteessa enää mitään järkeä.
Voi itku mikä tilanne! Vaikka olisi muuten hyvä mies, mulla ei pinna riitä ymmärtämään sitä, että joku käyttää seksiä (tai sen puutetta) kiristämiseen. Siinä puututaan aikuisen ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Seksi ei ole mikään avio- (tai avo-)oikeus. Vähän mietityttää, sujuisiko lapsen tapaamiseen liittyvät asiat mahdollisen eron yhteydessä niin riidattomasti kuin annat ymmärtää.
Mies tekee kotitöitä eikä hakkaa tai juo (ainakaan häiritsevän paljon) - eikös kaikilla ole oikeus odottaa puolisoltaan tällaista käytöstä? Näetkö miehessä ihmisenä jotain hyvää, jotain, mihin olet aikanaan rakastunut? Näkeekö mies sinussa? Vai haluaako hän vain jonkun, joka pitää kulissit pystyssä ja joka on aina saatavilla - häntä itseään varten? Mielestäni rakkauden tunnistaa mm. siitä, että haluaa tehdä toiselle hyvää odottamatta vastapalvelusta. Onko teillä yhteisiä tavoitteita, päämääriä?
Haluaisin sanoa, että jätä se itsekäs paska, mutta kun toisen ihmisen elämästä on vaikea saada kokonaiskuvaa, neuvoisin sinua kuuntelemaan itseäsi. Mitä mieltä perheesi ja ystäväsi ovat tilanteesta? Luuletko, että joku ulkopuolinen voisi vielä saada solmuja auottua?
Avopuolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuteen eli se, kenen nimissä hankinnat on tehty, se myös tavarat omistaa. Mutta hei, arvo se on itsetunnollakin!