Oletko itse syntynyt sektiolla? Miten olet pärjännyt elämässä?
Kommentit (24)
Joten kuten on mennyt, lukio meni vielä hyvin, mutta opinnoissa tuli vaikeuksia. Sain kuitenkin kahlattua yliopiston joten kuten läpi. Työelämässä on ollut vähän monimutkaista, nyt hankkiuduin äitiyslomalle.
Molemmat olemme suhteellisen korkealle koulutettuja, työelämässä sopivasti menestyneitä ja perhe- ja kotirintamallakin sujuu erittäin hyvin. Vaikeuksia elämän varrella on tullut vastaan, muttei kyllä keskimääräistä enempää... Kummallinen kysymys!
Minä pärjäsin lukiossa hyvin, m-paperit kirjoitin. Tienaan n. 2500/kk veljeni 3000/kk.
Molemmilla on perhe ja olemme mielestämi tasapainoisia ihmisiä, joilla on hyviä ystäviä. En usko että vaikuttaa, tietysti joku hapenpuute saattaa älykkyyteen vaikuttaa. Älykkyystestin tein joskus netissä (en tiedä kuinka luotettava tuo on) mutta äo oli 145.
Jotenkin olen aina tajunnut olevani jumissa, en pääse eteen- enkä taaksepäin. Oli kyse sitten työpaikasta tai ihan ihmissuhteista. Kärsin myös ahtaan paikan kammosta. Minulla on myös outoja iho-oireita, jotka olen ymmärtänyt sektion syyksi, sillä ilmeisesti en saanut oikeanlaista bakteeriflooraa iholleni syntyessäni.
Minun on myös vaikea luottaa ihmisiin. Sen uskoisin johtuvan siitä, että minut otti vastaan ihminen, jolla oli erikuuloinen ääni, kuin mitä olin kuullut kohdussa. Näin minun perusluottamukseni ihmisiin hajosi.
Sektio on tuhonnut koko elämäni!
Lapsi herää kun en voi lopettaa nauramista. Vaikka eihän se sun syysi ole, että hautomakoneesi ei suostunut synnyttämään sua.
Eihän tämä ole oikea kysymys, eihän? Ei kukaan voi olla noin idiootti..?
Mutta kyllä, olen syntynyt suunnitellulla sektiolla. Aina yli ysin keskiarvo, ällän paperit, tohtoriksi asti väitellyt, itsellä kolme lasta, hyvä työ, hyvä mies, olen perusterve ..... mitä kysyjä kuvittelee??????
olen pärjännyt, opinnot on mennyt nappiin. On tosi hyvä työpaikka ja lapsiakin on tullut tehtyä
On omaisuutta ja ystäviä
Tai sitten pelkoäiti on niin hankalam että menee enemmän synnärin henkilökunnan työaikaa rauhoitteluun kuin suunniteltuun sektioon.
Astmaaa ja allergoita on meillä, mutta niin on myös alateitse syntyneillä omilla lapsillani joita olen vielä pitkään imettänytkin.
Sekä mulla että veljelläni on AMK-tutkinto ja olemme molemmat naimisissa tahoillamme ja meillä on lapsia. Olemme ns. kunnollisia ihmisiä.
istun täällä vauva sylissä ja hekotan. Vauva ihmettelee, että mikä tuolle oikein tuli.
Jotenkin olen aina tajunnut olevani jumissa, en pääse eteen- enkä taaksepäin. Oli kyse sitten työpaikasta tai ihan ihmissuhteista. Kärsin myös ahtaan paikan kammosta. Minulla on myös outoja iho-oireita, jotka olen ymmärtänyt sektion syyksi, sillä ilmeisesti en saanut oikeanlaista bakteeriflooraa iholleni syntyessäni.
Minun on myös vaikea luottaa ihmisiin. Sen uskoisin johtuvan siitä, että minut otti vastaan ihminen, jolla oli erikuuloinen ääni, kuin mitä olin kuullut kohdussa. Näin minun perusluottamukseni ihmisiin hajosi.
Sektio on tuhonnut koko elämäni!
sektioon kuin hapenpuute ja synnytyspelko.
Sektio kun tuhosi kaiken lisäksi suhteeni myös äitiini. Miten ikinä voin kunnioittaa ihmistä, jonka vuoksi koko elämäni alku meni pois raiteiltaan?
Nyt kun olen asiaa terapiassa pohtinut jo monta vuotta, olisin kyllä valmis barrikadeille. Niin montaa hyvää elämää on Suomessa hukattu sektion vuoksi. Paljon turhempienkin asioiden vuoksi sitä marssitaan!
T: Kutonen
Lapsi herää kun en voi lopettaa nauramista. Vaikka eihän se sun syysi ole, että hautomakoneesi ei suostunut synnyttämään sua.
Normaalit ylä- ja alamäet on olleet, mutta kai suht hyvin olen pärjänny. Kolme lastakin olen saanut aikaiseksi...
No on niin muitakin syitä sektioon kuin hapenpuute ja synnytyspelko.
Aika harvoin niitä muita syitä on.
No on niin muitakin syitä sektioon kuin hapenpuute ja synnytyspelko.
Äidillä on liian kapea lantio, lapsi on kohdussa väärässä asennossa (muitakin vääriä asentoja on kuin perätila), lapsi on aivan liian iso syntymään alakautta, synnytyksen aikana tulee joku muu komplikaatio kuin hapenpuute (lapsi ei laskeudu, äidillä loppuu voimat pitkässä synnytyksessä jne. jne.), tulossa on kaksoset joista vauva A on väärässä asennossa. Syitä on lukemattomia.
Mä olen liian kauan roikkunut täällä kun tajusin provoksi ennen kuin edes aukaisin linkkiä :-)
Mutta hyvä veto.
synnyttämään alakautta jopa kaksoset, joista toinen oli perätilassa ja toinen tarjosi vain toista kättä. Äiti painoi jotain 130 kg, ei saatu edes happimittareita edes toiselle vauvalle.
Eli aika harvassa tilanteessa sektioon Suomessa päädytään.
t. ap
Mä olen liian kauan roikkunut täällä kun tajusin provoksi ennen kuin edes aukaisin linkkiä :-)
Mutta hyvä veto.
perätilan vuoksi. eihän tää elämä niin ihanaa aina ole mutta sisulla mennään=)
Nuorimmaiseni on myös perätilan vuoksi sektioitu ja näyttäis näppärimmältä koko sisarussarjassa.
Vähän vierestä mutta esikoiseni on syntynyt alakautta mutta oli todella lujassa ja autettiin imukupilla, olen usein miettinyt johtuuko siitä vai onko ihan vain sattumaa mutta poika ei koskaan ole viihtynyt sylissä, jos häntä esim. kutittaa ihan leikillään, saa hirveän kohatuksen, alkaa itkeä ja huutaa kauhuissaan, yhtään ei kärsi pitää hänestä kiinni. Kerran piti huuli liimata ja se oli oikesti show, enemmän pelkäsi kun piti olla hoitaja pitämässä kiinni kuin itse operaatiota johon ei kuitenkaan kiinni pitämättäkään suostunut.
Seitenpaikkaisessa autossa ei pysty istumaan siellä peräkontissa vaan tulee taas mahdoton ahtaanpaikankauhu..
Hyvin olen pärjännyt, samoin siskoni joka myös syntyi sektiolla. Ei sektiolla syntyminen ole mitään vaikeuksia aiheuttanut.
Ihme kysymys???