Kun ei haluta

Olemme mieheni kanssa 4-kymppisiä ja yhteiseloa on takana 15 vuotta. Elämme saman katon alla, mutta aivan kuin emme eläisi yhdessä. Teemme omia juttujamme ja yleinen hyvä fiilis suhteessa on kadoksissa. Ei yhteisiä vitsejä, juttelutuokioita, ohimennen sipaisuja... arkea, järjestelyjä, työasioita ja muuta pinnallista vaan. Miehen työkiireet ja sairastelu kiristävät pinnaa. Halut ovat myös totaalisesti kadoksissa.



Ensimmäistä kertaa olen miettinyt avioeroa, mutta en jaksaisi sen aiheuttamaa tuskaa ja hankaluutta. Sen sijaan laitan itseni narikkaan ja jatkan näin päivästä toiseen. Onkohan tästä enää paluuta..?