Voisitko seurustella itseäsi 29 vuotta vanhemman miehen kanssa?

20v ikäeroa on ihan maksimi. On vaan ihan henk.kont. mielipide.

ihan jos ajattelisin tän toisin päin, niin mun pitäis sit seurustella jonkun poikavauvan kans.. eli liian suurelta tuo ikäero kyllä tuntuu..

mulla menee enemmänkin niinpäin että en voisi ajatella seurustelevani oman ikäiseni saati nuoremman kanssa. Ikäeroa mieheeni on 13 vuotta mutta ei se mua haittais vaikka olisi paljonkin enemmän. Ikä on kuitenkin aika pitkälti numeroita.

en todellakaan voisi seurustella vanhuksen kanssa. Mun tapauksessa 63-vuotias mies on jo toinen jalka haudassa. En ala omaishoitajaksi

ja en kyllä osaa kuvitella vaikka yritän. Kaikki tietämäni tuon ikäiset miehet ovat kyllä aivan liian setiä minun makuuni. Siis tuon ikäinen mieshän on tosi kaavoihinsa kangistunut etc. Ei tule mieleen että mitä yhteistä meillä voisi olla, lähinnä siis kiinnostuksenkohteita ja huumoria mietin. Ei tuu kauppoja, sori....:D

Mä oon nyt 48 ja jos mulla olisi 29 vuotta vanhempi kumppani, niin sehän olisi jo oikeasti vanhus, 77-vuotias, vanhempi kuin mun isäni. Yököttävä ajatus.

8 v vanhempi on mun maximi ja pari vuotta nuorempi minimi.. nyt olen n. 25.. en todellakaan haluaisi olla viisikymppisen kanssa,,, ei kiitos..

viitsisin alkaa sellaseen hommaan. Saisin hyvin pian olla hoitamassa häntä. Ei sen ikäisen kanssa olis itsellä mitään odotettavaa tulevaisuudelta.

Perustelut:



-En tunne seksuaalista vetovoimaa isäni ikäisiin miehiin.

-Vanhat miehet ovat liian ukkoutuneita ja niillä haisee usein henki.

-Ei huvittaisi tutustua hänen kaveripiiriinsä.

Tunnen olevani vielä aika nuori (vaikka en olekaan) ja 73-vuotiashan on elänyt jo sota-ajankin! En mitenkään voisi...en mitenkään!

Minä itse tunnen itseni niin nuorekkaaksi, että pitäisin sitä kenties hieman erikoisena jos joku isäni ikäinen olisi minusta romanttisessa mielessä kiinnostunut. Saan lähinnä nimenomaan sellaista aikuismaista ja isällistä kohtelua sen ikäisiltä.



Vaadin aika paljon kumppaniltani, ja vaikka tuota ikäluokkaa olevat ovat ehkä suuremmalla todennäköisyydellä tavoitteeni täyttäviä, niin en usko että itse olisin viehättynyt sellaisesta joka olisi tuossa iässä viehättänyt minusta :)



En kuitenkaan sano ettei se olisi koskaan mahdollista, vain hyvin hyvin vaikea edes kuvitella.



Esim. 10 vuotta ei olisi ongelma!

ehkä nuorempana ei ikäero tuntuisi niin dramaatiselta mutta nyt nelikymppisenä en voisi kuvitellakkaan seurustelevani seitsemänkymppisen kanssa.

Siis munhan pitäisi siinä tapauksessa olla jonkun 67-vuotiaan kanssa...:(. Yöks ja no thanks! Kaikki tuon ikäiset jotka tiedän ovat kyllä ihan ukkoja... Toki asun maalla ja täällä äijät tulevat nopeasti vanhoiksi. Joku nuorekas tyyppi ois ehkä eri... Mutta silti. 67-vuotias. Mitä mulla ois sen kanssa yhteistäkään?

Ei tulisi mieleeni. Saisi olla aika rikas tms. ja kuolemaa jo tekemässä

tai todella nuorekas pappa. Omat vanhempanikin ovat tuota nuorempia.

Isovanhempanikin on alta 70-vuotiaita, joten ehdoton ei.

Ajatuskin isäänikin vanhemmasta miehestä kuulostaa kammottavalta. (Mun mies on mua nuorempi!)

Ei sytytä vanhat papat!!!

yli 10 vuotta alkaa olla jo aika hurja...vanhuus tulee muuten yksin.



Tietysti jos kevytmielisesti haluaisin "sugar-daddyn" niin voisin ottaa 20 vuotta vanhemman...mutta en yli sitä.

mies oli miellyttävä, tyylikäs, vapaa ja varakas. Saksalainen, asui suomessa, ja oli ihan kuumana muhun. Sain lahjoja, otti mukaan matkoille, ja syötiin hyvissä ravintoloissa, ja opin paljon. Nyt en seurustelisi 80 vuotiaan kanssa. Eli riippuu ihan missä iässä tota tekee. Se mies sai mut tuntemaan itseni todella ihmeelliseksi, kauniksi, suloiseksi, kaikkee mahdollista, en ollu tavannut ketään sen kaltaista, ei ihme että meni jalat alta.

Nyt seurustelen. Se siitä periaatteesta. En olisi myöskään kuvitellut, että voisin tuntea seksuaalista vetovoimaa liki 6-kymppiseen, mutta tämä suhde lähti liikkeelle juuri siitä ja vain ja ainoastaan siitä. Kaveruus ja muu on tullut perässä.



Mutta mitä sitten odotan suhteelta? En ainakaan mitään yhdessä auringonlaskuun ratsastamista ja yhteistä tulevaisuutta. Meidän suhteessamme huomiseenkin on pitkä matka eikä suunnitelmia ole. Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Suhde antaa enemmän kuin ottaa - niin kauan kuin siitä ei pidä melua muissa ympäristöissä. Ympäristön reaktiot eivät ole sallivia, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen voi jo tämän ketjun teksteistä päätellä, saati sitten viime aikojen ikäerokeskusteluista, joille on antanut pontta Niinistön avioliitto.

ei ei ei..... huh

Nyt seurustelen. Se siitä periaatteesta. En olisi myöskään kuvitellut, että voisin tuntea seksuaalista vetovoimaa liki 6-kymppiseen, mutta tämä suhde lähti liikkeelle juuri siitä ja vain ja ainoastaan siitä. Kaveruus ja muu on tullut perässä.



Mutta mitä sitten odotan suhteelta? En ainakaan mitään yhdessä auringonlaskuun ratsastamista ja yhteistä tulevaisuutta. Meidän suhteessamme huomiseenkin on pitkä matka eikä suunnitelmia ole. Olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Suhde antaa enemmän kuin ottaa - niin kauan kuin siitä ei pidä melua muissa ympäristöissä. Ympäristön reaktiot eivät ole sallivia, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen voi jo tämän ketjun teksteistä päätellä, saati sitten viime aikojen ikäerokeskusteluista, joille on antanut pontta Niinistön avioliitto.