Onko kellään kokemusta? mies yhtäkkiä sanoi että tunteet jäätynyt.

Varaapa itsellesi jonnekin aika, että pääset juttelemaan. Soita vaikka neuvolaan ja kysy, että miten he voisivat sua auttaa, kun et todellakaan jaksa.



*voimia*

mut tässä on monta tuntia sen välissä ja hävettää lähtee tonne silmät turvonneena. mä en voi ymmärtää miksei se mies vastaa mulle mitään! Onko se ihan oikeasti yhtäkkiä muka päättänyt et nyt tää on loppu ei muuta

jos miehesi on ollut masentunut, ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Masentuneena tunteet yleensä laimenevat, tai ihminen kokee ettei enää tunne mitään, osaa nauttia mistään tai edes surra mitään. Kaikki on yhdentekevää. Ehkä miehesi olisi hyvä käydä puhumassa jollekin?

Miehelläsi on nyt todella vaikeaa, hän on sairas! Nyt on se aika, kun sun täytyy ryhdistäytyä, pitää huolta itsestäsi, miehestäsi ja lapsestasi. Lopeta itkeminen, itket sitten myöhemmin, nyt pitää toimia.



Pakota miehesi lääkäriin, hommaa terapiaan, lääkitys jne. Kyse ei ole sinusta tai teidän parisuhteesta, vaan miehesi sairaudesta!



Lopeta syyllistäminen toisesta naisesta. Vaikka sellainen olisikin, niin yhtä todennäköisesti miehesi tunteet ovat jäässä, koska hän on masentunut. Sinun pitää tukea miestäsi, ei syyllistää ja pahentaa tilannetta.



Olosi on varmasti todella kurja, eikä raskaus ja lapsesta huolehtiminen helpota tilannetta. Mutta lastesi isä ja ihminen jota rakastat (?) tarvitsee sinua. Sinun pitää olla vahva, muuten perheenne ei selviydy.



Kun mieheni sairastui, tuntui kuin olisin seissyt kuilun partaalla. Jos olisin antanut itseni pudota sinne, olisin vain itkenyt ja itkenyt. Mutta vedin itseni pois kuilun reunalta, koska rakastin miestäni ja hän tarvitsi minua.



Nyt mies on terve ja elämä sujuu hienosti. Selviytymiseen meni kuitenkin monta vuotta ja minä ehdin itkeä vasta paljon myöhemmin.



Ryhdistäydy nainen!

EI suostu lääkäriin! Ei vaan suostu. Mä en tiedä mitä mun pitäisi sanoa, että suostuu menemään. On pahoillaan, että on aiheuttanut mulle tän tuskan ja hänellä itsellään pää niin sekasin. Mut eihän tästä helvetti pääse eteenpäin jos ei mies suostu puhumaan, ei tästä pääse mihinkään.

Otti parranajovehkeet mukaan ja puhtaita viahtovaatteita

.. ja kerro neuvolassa. Kysy neuvoa miten edetä ja paikkoja johon voisit ottaa yhteyttä. Itke huominenkin mutta pakkaa samalla kassisi ja lähde lapsesi kanssa ystävällesi/vanhemmillesi tms. jotta saat piristävää seuraa ja juttelukavereita. Raskautesikin sitä vaatii, että saat vähän rauhoittua.



ILmoita miehellesi mihin menet, ettei tule väärinkäsityksiä ja hän saa tarvittaessa sinut kiinni.



Mieti niin, että haluatko, että olet siellä kotona itkeämässä vielä kolmen viikon päästäkin ja mies on teillä tietymättömillä? Kumpi tuntuu lohdullisemmalta, pysyä kotona muuttumattomassa tilanteessa vai hakea apua ainakin itsellesi, jos miehesi ei kerta ole sitä valmis (vielä) vastaanottamaan?

molemmat, tilanne on vaikea. Mutta niinkuin joku tuolla ylempänä sanoi, sinun olisi nyt hyvä ryhdistäytyä. Painostaminen ei auta, mies vain vastustaa ja sinusta tulee yhä epätoivoisempi. Voit katkaista ainakin tuon kierteen. Masennus on vakava sairaus (minun mielestäni toiset naiset on ihan pikkujuttu siihen verrattuna).

Yritä jättää miehesi rauhaan kun hän tulee kotiin, ettei hän tunne itseään "vainotuksi". Onko jotain mihin voisit keskittyä, työ tms? Kysy neuvolassa mistä saisit apua miehellesi. Hän on nyt sairaslomalla, mitä sen määrännyt lääkäri sanoi, saiko jotain lääkkeitä tai jatkohoitosuosituksia?

Toivoisin kovasti että voisit rauhoittaa mielesi. Elätte kovia aikoja, mutta ne eivät jatku ikuisesti.

ajan itken. Mies ei enää ole sairaslomalla oli kaksi viikkoa, olisi saanut lääkkeitä mutta ei käytä mitään lääkkeitä yleensä eli ei niitä halunnut. En saa mieheen oikeastaan mitään yhteyttä kun on kaverillaan koko ajan. Kävi nyt ja noin 10 min suostui eteisessä seisomaan että vähän sai juteltua. Koitin kysyä, mitä voisin tehdä mutta kukaan ei voi kuulemma auttaa. Koitin monta kertaa pyytää neuvolaan mukaan. Sanoin myös ettei aikuinen ihminen voi näin tehdä, on mullakin ollut masentuneita kausia jolloin on tuntunut etten jaksa miestäni, mutta en ole satuttanut toista näin.

kaverillaan koko ajan jos kerran on niin masentunut. ? Miehesi on vielä kakara, tai sitten kuvioissa on joku toinen.......

Sanoi kyllä että ei pysty olla kotona että masentuu vaan ja kysyin että onko nyt hyvä olla kun ole kaverillas, eipä osannu siihenkään vastata.

mutta syy voi olla joku muukin.. Itsekin masennuksen kokeneena tiedän, että masennus voi aiheuttaa tunteen, että ei rakasta ketään. Syvimmän masennuksen aikaan tuntui, että en rakasta miestäni. Olisi tehnyt mieli vain lähteä pois kotoa. Monesti menikin yksin istumaan puistoon tai autoon ja suremaan pahaa oloani. Lapset hoidin, koska oli pakko, mutta oikein mikään ei kiinnostanut tai tuntunut yhtään miltään. Erään kerran ongelmat kriisiytyivät ja sen jälkeen päätin, että jollen hae apua, niin en voida jatkaa avioliittoakaan. Ja oli siinä tilanteessa miehelläkin kestämistä, kun vaimolle mikään ei merkkaa mitään.



Nyt olemme yhdessä päässeet pahimman yli.. Masennus voi toki uusia, mutta luottavaisin ja iloisin mielin katsotaan tulevaa. Lääkkeet on edelleen käytössä, ja juuri lääkkeet auttoivat minua saamaan tunteeni takaisin. Nykyisin olen iloinen, että pystyn tuntemaan positiivisia tunteita. Minulla masennus osui toisen lapsen syntymän jälkeiseen aikaan.. En osaa ap:ta sen paremmin neuvoa, mutta tuollaisestakin voi yli päästä, mutta avun hakeminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

Jos kyse on toisesta naisesta, niin sitten en osaa asiaan mitään sanoa..

kun ei suostu edes neuvolakäynnille tulla?

tarkoitan masennuksen lisäksi?

Voi sinua, paljon voimia lähetän, kun en muutakaan voi ;(

Myöntääkö mies olevansa masentunut? Tai avuntarpeessa?

sanoo että on ollu ennenki samassa tilanteessa ja meinaa hoitaa asian ihan itse.

Itsellä avunhakemispäätös syntyi, koska tunsin olevani vastuussa siitä, että perheeni voi huonosti. Ajattelin, että olen sen verran velkaa miehelleni ja lapsilleni, että hoidan itseni kuntoon. Ja toki tiesin, että ei mies olisi varmaan minua jaksanut vuosikausia sellaisena kuin olin.



Vaikea on ihmistä auttaa, joka ei apua tai tilanteen parantumista halua.



60

Uskon että miehelläni on masennus, mikään ei tunnu miltään, haluaa olla minun kanssa mutta kotiin ei ole tullut yli kahteen viikkoon vaan on kaverin luona. Pelkään että jos painostan niin tekee jotain itselleen, apua ei suostu hakemaan ja vauvasta kenellekkään kertomaan. Uskon kuitenkin ettei pysty kenenkään muunkaan kanssa olemaan tuossa mielentilassa. En vaan tiedä mitä tehdä.



C

Meillä tilanne kääntyi päälaelleen. Kattelin miehen touhua jonkun aikaa ja yhtäkkiä mies olikin sitä mieltä että rakastaa mua. Olen yrittänyt ja yrittänyt. Sain miehen mukaani psykiatrille, ja psyk. sai miehen ylipuhuttua toisellekin käynnille niin että kahdestaan näkee. Olen vahvasti sitä mieltä, että miestarvitsee lääkityksen. Olen yrittänyt saada miestä ulos täältä, en saa koskea hänen tavaroihin tai "se on mun viiminen teko". Eilen kävi sitten niin että löysinpä miehen deittiilmoituksen netistä ja siitä alkoikin sota. Sanoin että nyt loppui mun auttaminen ja ymmärtäminen ja mies tottakai kertoi että on pari päivää jo miettinyt että haluaa oikeasti olla munkanssa mä olen se jonka kanssa haluaa elää. Mulla meni yli ymmärryksen tää deitti juttu, saa nähdä miten käy, en millään haluaisi olla yksin ja synnyttää ilman miestä, mutta en halua tällasta elämää!

Ap, miehesi on sika. Pyydä sitä pakkaamaan kamansa ja lähtemään.