kenelle purkaa kun kukaan

ensimmäisenä tuli mieleen, että millasia sukulaisia ja ystäviä sulla on jos suoraan sanotaan että eivät halua kuulla asiasta??? Enpä ole koskaan kuullut sentään noin kylmäkiskoisista ihmisistä.

Itsellä oli myös isoja ongelmia raskauden aikana, joista en voinut puhua muiden kanssa, koska en halunnut huolestuttaa läheisiä ja purinkin asiaa neuvolassa. Onneksi sattui ihana ja ymmärtäväinen ihminen jolle oli hyvä puhua peloistaan.

Löytyykö neuvolasta apuja? Entä sinua (ilmeisesti) sydänoireista hoitavasta henkilökunnasta? Tai haluaisitko kentiespuhua tuntemuksistasi ja riskeistä täällä? Myös privaviestiä voi laittaa kuulilja@netti.fi.

kauttaan keskusteluapua esim. psykologilta. Tarvitset todellakin tukea tuossa asiassa. Pystyykö miehesi kuuntelemaan sinua? Lääkärisikin varmasti kuuntelee ja voi järjestää keskusteluapua, kun pyydät. Kaikkea hyvää sinulle!

http://www.sydanlapsetja-aikuiset.fi/fin/etusivu/?id=2

Tuskin eivät halua kuulla asiasta siksi, että ei kiinnostaisi. Jos sinua itseäsi surettaa ja huollettaa, niin kyllähän se heitäkin huollettaa, ehkä liikaakin. Jos heillä ei ole vain voimavaroja tai keinoa käsitellä jotain niin pelottavaa aisaa? Mietipä vaikka äitiäsi. Hänellä on kova huoli lapsenlapsestaan, mutta samalla varmasti myös kamalan kova huoli omasta tyttärestään. Monesti läheiset surevat omaisen puolesta vielä enemmän kuin asianosainen itse vaikka toinen tarvitsisi tukea ja rohkaisua. Ole heile ja itsellesi armollinen ja keskustele jonkun kanssa jolla on siihen voimaa ja keinoja kuten ammattilaisella.

Ymmärrän että monia ahdistaa ajatella, että tämä voi johtaa kuolemaan, mutta silti asian täysi torjuminen saa miettimään asioita. Tuntuisi, että vanhempiani ja muitakin kiinnostaisi edes se, että mitltä tuntuu jne. Neuvolassa en käy koska kaikki hoito keskittyy nyt viikon välein yliopistolliseen sairaalaan. Siellä ei kukaan ei, kardiologi, ei synnytys tai sisätautilääkärikään ole kysynyt, että miten jaksat tai voit. Enemmän ovat puhuneet ett keskeytettäisiin raskaus, mutta ei se enää helppoa ole päättää noin vain kun viikkoja jo 21. Mitään kanavaa ei ole tarjottu, että pää jaksaisi tämän pelon kanssa, joksi odotus nyt muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuntuu, että miehellekään ei voi kauheasti peloistaan puhua, kun sitä ahdistaa minun menettäminen.

Kiitos, ehkäpä pitää osata itse pyytää tuota psykologia tai jotain..

siinä väkivaltaperheessä kun on tapana ollut lakaista kaikki ikävä maton alle.

Ymmärrän että monia ahdistaa ajatella, että tämä voi johtaa kuolemaan, mutta silti asian täysi torjuminen saa miettimään asioita. Tuntuisi, että vanhempiani ja muitakin kiinnostaisi edes se, että mitltä tuntuu jne. Neuvolassa en käy koska kaikki hoito keskittyy nyt viikon välein yliopistolliseen sairaalaan. Siellä ei kukaan ei, kardiologi, ei synnytys tai sisätautilääkärikään ole kysynyt, että miten jaksat tai voit. Enemmän ovat puhuneet ett keskeytettäisiin raskaus, mutta ei se enää helppoa ole päättää noin vain kun viikkoja jo 21. Mitään kanavaa ei ole tarjottu, että pää jaksaisi tämän pelon kanssa, joksi odotus nyt muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuntuu, että miehellekään ei voi kauheasti peloistaan puhua, kun sitä ahdistaa minun menettäminen.

Kiitos, ehkäpä pitää osata itse pyytää tuota psykologia tai jotain..