Keskenmeno vko 4-5, olitko sairaslomalla

Tuohan nyt vain on paskaa säkää, kun tuli testattua liian aikaisin.

vai jatkoitko elämää ja tyontekoa normaalisti?



Minulla oli keskenmeno rv5 ja normaalisti kävin töissä ja harrastuksissa, en osannut muutakaan ajatella.

kyllä se keskenmeno oli, ja ei ollut liian aikaisin testattu. Lasta on yritetty 7 vuotta, kolme viimeisintä vuotta hoidoilla yksityisellä. Tämä oli elämäni ensimmäinen plussa.

saikkua tarvitsis fyysisesti ajateltuna, vaikka keskenmeno tapahtuis vko:lla 10-12 ja olis kaavinnassa. Mutta henkisesti saattaa surettaa niin paljon, et mielummin on pari päivää kotona. Mut saikkua sen johdosta et joku millin morula on poistunut kohdusta... hohhoijaa

Minä testasin sinä päivänä, kun lääkäri määräsi, eli 2 viikkoa alkionsiirron jälkeen. Siitä reilun viikon kuluttua tuli sitten keskenmeno. Ei voinut sekoittaa normaaleihin kuukautisiin..



ap

Tein +-testin kun kuukautiset viikon myöhässä. Parin päivän päästä alkoi järkky vuoto. Tavallaanhan ne oli TOSI tunsaat kuukautiset, mutta silti harmitti kovasti. En hakenut saikkua, ihan töissä ym. kävin normaalisti. Olen pahoillani puolestasi, ap.

saikkua tarvitsis fyysisesti ajateltuna, vaikka keskenmeno tapahtuis vko:lla 10-12 ja olis kaavinnassa. Mutta henkisesti saattaa surettaa niin paljon, et mielummin on pari päivää kotona. Mut saikkua sen johdosta et joku millin morula on poistunut kohdusta... hohhoijaa

Mä sain keskenmenon viikolla 8, ja menetin siinä 1,5 litraa verta. En todellakaan ollut työkunnossa pariin viikkoon.

Fyysisesti paranin 2-3 päivässä, mutta henkinen puoli olikin toinen juttu. Kaavinta tehtiin maanantaina ja sain pyytämällä koko viikon sairaslomaa.

saikkua tarvitsis fyysisesti ajateltuna, vaikka keskenmeno tapahtuis vko:lla 10-12 ja olis kaavinnassa. Mutta henkisesti saattaa surettaa niin paljon, et mielummin on pari päivää kotona. Mut saikkua sen johdosta et joku millin morula on poistunut kohdusta... hohhoijaa

Kuule. Sä olisit tarvinnut tuolla vuotomäärällä punasoluja, niin olisit ollut ihan hyvässä kunnossa jo parin päivän päästä. Ei keskenmeno, eikä synnytyskään oo sairaus fyysisesti ajateltuna. Eikä tarkoitukseni ole aliarvioida keskenmenon psyykkistä puolta. Itsekin olen kokenut keskenmenon viikolla 10.

saikkua tarvitsis fyysisesti ajateltuna, vaikka keskenmeno tapahtuis vko:lla 10-12 ja olis kaavinnassa. Mutta henkisesti saattaa surettaa niin paljon, et mielummin on pari päivää kotona. Mut saikkua sen johdosta et joku millin morula on poistunut kohdusta... hohhoijaa

Mä sain keskenmenon viikolla 8, ja menetin siinä 1,5 litraa verta. En todellakaan ollut työkunnossa pariin viikkoon.

vaikka istukka vastasi sitten samana päivänä vuodon takia ultratessa viikkoa 5. Otin sairaslomaa viikon. Olin todella surullinen. Todellakin ymmärrän, että joku kokee helpommaksi tehdä asioita ja käydä töissä ja harrastuksissa, mutta itse en kyennyt.



Yritystä oli silloin takana vuosi, toiveita monia monia vuosia. Olin tosi surullinen. Nyt uusi raskaus, 6kk tuon jälkeen, ja torstaina ultra. Toivottavasti kaikki kunnossa. Jännittää ihan pirkaleesti.



Kyse ei ollut siitä, etten olisi siis fyysisesti kyennyt töihin, mutta olin niin surullinen että itkin sen koko viikon. Ruokakaupassakin purskahdin itkuun. Jollekin toiselle asia olisi varmasti ollut helpompi, mutta minusta se on rankkaa.



Voimaa ap:lle.

sain itsekin hillittömiä itkukohtauksia missä vaan, en halunnut mennä töihin pillittämään.

Kyse ei ollut siitä, etten olisi siis fyysisesti kyennyt töihin, mutta olin niin surullinen että itkin sen koko viikon. Ruokakaupassakin purskahdin itkuun. Jollekin toiselle asia olisi varmasti ollut helpompi, mutta minusta se on rankkaa.

Tekee se nyt työkavereillekin hämmentyneen olon, kun joku koko ajan pillittää vieressä! :D Olin kyllä niin romuna, että tuntui lihaksetkin voimattomilta.



Ymmärrän, ettei joku sure sitä niin kovasti, mutta jotenkin se on silti vaikea käsittää. Itelle ei ole ollut niin yksinkertaista putkauttaa niitä muksuja maailmaan, niin kyllä se nyt on surettanut sitten. Mutta toki asioita voi käsitellä eri tavoin.. ja voi surra itkemättäkin. Silti, olen itse niin tunteellinen sille päälle sattuessani, että on joskus vaikea ymmärtää miten joku muu ei ole.



11

Kuule. Sä olisit tarvinnut tuolla vuotomäärällä punasoluja, niin olisit ollut ihan hyvässä kunnossa jo parin päivän päästä. Ei keskenmeno, eikä synnytyskään oo sairaus fyysisesti ajateltuna. Eikä tarkoitukseni ole aliarvioida keskenmenon psyykkistä puolta. Itsekin olen kokenut keskenmenon viikolla 10.

Mä sain keskenmenon viikolla 8, ja menetin siinä 1,5 litraa verta. En todellakaan ollut työkunnossa pariin viikkoon.

Olisin saattanutkin olla kunnossa parin päivän päästä verensiirron saatuani, mutta en ota niitä vastaan. Toisekseen, henkisen puolen ja fyysisenkin kunnon takia tarvitsin ja sain 10 pv sairasloman ja palasin sen jälkeen töihin (vaikka Hb oli tuolloin noin 80). Kyllä mulla ainakin oli se henkinen puoli se vaikeampi, kun tuo keskenmeno oli kuitenkin jo neljäs.

sitten oma valinta ja itseaiheutettu olotila, jollei luovutettu veri kelpaa. Voin sanoa, et paljon minäkin olen työssäni nähnyt, metta koskaan en tule ymmärtämään niitä äitejä jotka verensiirrosta kieltäytyvät hätätilanteessa. Siinä on mennyt puurot ja vellit sekaisin, eikä oikeasti ajatella niiden mahd. olemassa olevien lasten elämää.

Kuule. Sä olisit tarvinnut tuolla vuotomäärällä punasoluja, niin olisit ollut ihan hyvässä kunnossa jo parin päivän päästä. Ei keskenmeno, eikä synnytyskään oo sairaus fyysisesti ajateltuna. Eikä tarkoitukseni ole aliarvioida keskenmenon psyykkistä puolta. Itsekin olen kokenut keskenmenon viikolla 10.

Mä sain keskenmenon viikolla 8, ja menetin siinä 1,5 litraa verta. En todellakaan ollut työkunnossa pariin viikkoon.

Olisin saattanutkin olla kunnossa parin päivän päästä verensiirron saatuani, mutta en ota niitä vastaan. Toisekseen, henkisen puolen ja fyysisenkin kunnon takia tarvitsin ja sain 10 pv sairasloman ja palasin sen jälkeen töihin (vaikka Hb oli tuolloin noin 80). Kyllä mulla ainakin oli se henkinen puoli se vaikeampi, kun tuo keskenmeno oli kuitenkin jo neljäs.

ohoh... Onpas aika nasevaa sanailua täällä...

Keneltä se on pois, jos tuemme toinen toisiamme? Yhden mieli on herkempi kuin toisen ja se on meidän elämämme rikkaus. Toinen on vahvoilla toisessa kohtaa, mitä me ollaan toisiamme näykkimään? Kukaan ei voi tietää, millaiset kokemukset ovat muokanneet kenenkin elämää.



Rauhallista mieltä jokaisen talveen, koetuksiin ja iloihin!

- tytti

verensiirtoa EI kuulu antaa, jos tilanne ei sitä vaadi. Jos äiti hoipertelee mieluummin pari viikkoa ja syö rautaa, kuin ottaa verta, niin lääktetieteelliseti se on parempi ratkaisu, koska verensitoihin liittyy komplikaatioita. Ne ovat onneksi harvinaisia, mutta silti mahdollisia. Hätätilanteet ovat asia erikseen, niissä verta tietysti annetaan ja tosi typerää on olla ottamatta.

T:lääkäri

Verensiirto ei todellakaan ole mikään pikkujuttu.

Terveisin 1,7 litraa verta synntyksessä menettänyt. Verensiirtoa ei tehty, koska kunto oli olosuhteisiin nähden hyvä. Se ei tarkoita sitä, että olisin ollut työkykyinen.

sitten oma valinta ja itseaiheutettu olotila, jollei luovutettu veri kelpaa. Voin sanoa, et paljon minäkin olen työssäni nähnyt, metta koskaan en tule ymmärtämään niitä äitejä jotka verensiirrosta kieltäytyvät hätätilanteessa. Siinä on mennyt puurot ja vellit sekaisin, eikä oikeasti ajatella niiden mahd. olemassa olevien lasten elämää.