G: Onko sinusta äidin paikka kotona?

vähintään vuoden ajan, mielellään siihen asti kuin lapsi on kaksi ja parhaimmassa tapauksessa kunnes lapsi on kolme.



Tätä tukee nykyinen psykoanalyyttinen käsitys lapsen kehityksestä ja sen eri vaiheiden haasteista.



Jos joutuisin laittamaan alle kaksivuotiaan hoitoon, etsisin ehdottomasti perhepäivähoitajan tms. hoitopaikan lapselle.

Miksi? Miksi ei? Miksi isän paikka ei ole kotona?

Vanhempien vastuulla on yhdessä kasvattaa lapset ja hoitaa asiansa niin että lapset ja koko perhe voi hyvin.

ja äidin tai isän paikka siellä sen aikaa.

v nykyinen psykoanalyyttinen käsitys lapsen kehityksestä ja sen eri vaiheiden haasteista.

eri suuntauksien psykologit ja psykiatrit ovat keskenään eri mieltä psykoanalyysin alidiudesta ylipäänsä, ja psykoanalyytikot riiteelevät keskenäänkin ihan perusasioista. Joten aika huonoa kirjaa olet lukenut, jos tuommoisen "nykyisen psykonalalyyttisen käsityksen" yksikössä olet jostain löytänyt...

eikä isänkään.



Äidit ja isät ja lapset ovat erilaisia ja jokaiselle heistä on "oma paikkansa" - yleensä useampikin "oma paikka".

Jotain hyvää tässä meidänkin yhteiskunnassa ;)

Mutta meidän perheessä mun paikka on olla kotona koska:



a) meillä vanhemmilla on yhteinen näkemys siitä että haluamme lasten olla rauhassa kotona ekat vuodet (väh 3v asti)

b) miehellä ei ole niin pitkä pinna kuin mulla

c) mies ei osaa samalla tavalla organisoida päivän kulkua lasten kanssa

d) mies ei kestäisi päivittäistä aikuista yksinoloa ja "tekemisen puutetta"

e) minä en haluaisi millään olla erossa lapsistani 40-50h/viikko (kaikkeen varmaan tottuisi mutta jos ei ole ihan pakko niin mielummin olen lasteni kanssa)

f) minä tienaisin 500e vähemmän kuussa

Lapsen kannalta paras vaihtoehto on, että äiti on vihitty aviovaimo ja perheeseen kuuluu myös lapsen isä.

Paras vaihtoehto on, että oma äiti ja omat vanhemmat kasvattavat lapset kotona. Muut ratkaisut ovat huonompia, ja ne ovat usein seurausta välinpitämättömyydestä lasta kohtaan. Lapset ovat suuria persoonallisuuksia pienestä pitäen. Heidän yksilöllisyyttään pitää kunnioittaa ja vahvistaa, ei lannistaa. Kodissa jos missä oppii sosiaaliseksi ja toisista välittäväksi. Vanhempien pitää opettaa myös lapsille epäitsekkyyttä.

Itse aion olla kotiäitinä niin kauan kuin tarve vaatii. Koulusta kotiin palaava lapsi muuten tarvitsee ihan oikeasti äidin kertoakseen ilonsa ja murheensa

Mun mielestä lapsen paikka on kokota 3-vuotiaaksi asti ja kunhan nuo menevät kouluun, niin olen kotona sen ekan ellen toisenkin luokan..töitä ehtii tehdä.

jos äiti on hampaat irvessä kotona niin ei takuulla voi lapsi hyvin. Jos taas tykkää olla kotona niin siitä vaan. Ja sama koskee isää.

Kun on pieniä lapsia, niin on KÄTEVÄÄ jos jompikumpi vanhemmista pystyy olemaan kotona tai tekemään lyhyempää työpäivää. Ei sen tarvitse kuitenkaan olla äiti.

mutta itselleni on tärkeää hoitaa lapseni kotona ainakin parivuotiaaksi. Tästä puhuttiin miehen kanssa jo ennenkuin alettiin raskautta yrittämään, ja molemmilla oli vahvana mielipide että lapsen on hyvä elää varhaislapsuutensa kotona vanhempien hoidossa.

Meillä on miehellä kaksinkertainen palkka minun (sairaanhoitaja) palkkaan nähden, joten ihan senkin vuoksi on luontevampaa että hän on töissä ja minä pojan kanssa kotona. Jos minä tienaisin enemmän, tekisimme varmaankin niin että mies jäisi kotiin.

Se vanhempi voi olla kotona, jolla siihen on halua ja mahdollisuuksia.

Meillä esimerkiksi kumpikaan ei ole täysin kotivanhempana tällä hetkellä. Molemmat tosin ovat vuorollaan olleet täysin kotivanhempanakin.

Olemme molemmat työelämässä, mutta lapsen hoidamme vuorotellen kotona. Toisen ollessa töissä, toinen on lapsen kans kotona.

Harvalla aikuisella on vain pelkkää vanhemman roolia. Yleensä se äitikin on puoliso, sisko, ystävä, rakastaja, jopa vanhempiensa hoitaja, kuntourheilija, työntekijä, johtaja, harrastuskerhon vetäjä jne.



JOs itsensä mieltää pelkästään äidiksi tai isäksi, niin silloin on kyllä elämän avaimet pahasti hukassa.

Tarkoitin, että kotona oleva/lyhyempää työpäivää tekevä vanhempi on KÄTEVÄ siksi, että kun 2 tekee vaativaa kokopäivätyötä ylitöineen, niin kotihommille, lastenhoidolle ja omalle lepäämiselle jää kovin vähän aikaa. Ellei sitten palkkaa siivoojaa tai aupairia.



Me ainakin huomattiin, että elämä oli rennompaa kun olin äitiyslomalla. Ehdin tehdä terveellistä kotiruokaa rauhassa, hoidella juoksevia asioita/erilaisia hankintoja kotitöistä nyt puhumattakaan. Kaikkea sellaista mitä työn ohessa ei aina ehdi tai jaksa.

ja toteuttakoon sen omalla kustannuksellaan.

niin olisi. Jokaisesta ihmisestä on useampaan asiaan samalla kertaa. Jos äidit pakotetaan kotiin, palattaisiin ajassa taaksepäin ja kohta kyseenalaistettaisiin se, miksi naisten ylipäänsä pitäisi päästä edes kouluun, kun jäävät kuitenkin lapsia hoitamaan.



Mielestäni kuitenkin kakkua ei saa sekä säästää että syödä, eli jos perhe valitsee toisen vanhemman kotiinjäämisen, eikä mitään erityisiä syitä olisi, silloin pitäisi kaikki lapset hoitaa kotona eikä lykätä vanhempia muksuja hoitoon. Tällaisilta perheiltä pitäisi vaatia esim. hoitomaksut todellisten kustannusten mukaan. Ja eskari olisi tietenkin poikkeus.

...olen sitä mieltä, että lapsen paikka on äidin/isän/tai muun hyvin läheisen aikuisen hoidossa noin 2,5-3-vuotiaaksi saakka.



Sanotaan ainakin näin, että alle 2-vuotiasta en vieraalle jättäisi hoitoon. Tuon ikäinen kun ei vielä pysty itse asioistaan kertomaan jne., joten vieraalle hoitoon jättäminen olisi karua. Sitten tuosta 2,5-vuodesta ylöspäin hyvä päivähoito on vallan hyvä ratkaisu, mutta ihan nuo ensimmäiset vuodet lapsi tarvitsee kiinteää läheisen ihmisen hoitoa.

vanhempien tehtävästä.



Vanhempien tehtävä on järjestää asiansa niin, että lapset saavat osakseen mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Tähän kuuluu niin vanhempien läsnäolo kuin kodin rakkaudellinen ilmapiiri, terveelliset elämäntavat, riittävä elintaso ja perheen ulkopuoliset ihmissuhteet.



Ei ole absoluuttista totuutta siihen, miten nämä eväät parhaiten lapsille tarjotaan. Minun arvomaailmassani pienten lasten kotihoito on osa pakettia, ja isompienkin kohdalla perheen yhteinen ja arvokas aika silloin kun se on mahdollista.



On kuitenkin syytä muistaa sekin, ettei kukaan äiti tai isä pysty täydellisyyteen. Kaikkien on pakko joustaa jostain ainakin välillä.