Muita joille viikonloppu ei riitä työviikosta toipumiseen?

on sen verrran ahdistavaa toi avioelämä nykyään

Se on aina autuuden paikka, kun pääsee työpaikalle, jossa saa sentään käydä vessassa rauhassa ja kommunikoida ihmisten kanssa, jotka eivät (yleensä) ala itkemään, jos ovat eri mieltä kanssani. Mun puolestani kersat vois ihan hyvin olla seitsemän päivää viikossa hoidossa.

Minua ei stressaa eikä ahdista, kun on jo kokemusta työelämästä.

Pienet lapset ja viikonloppu ei riitä voimaantumiseen. Teen pikkaisen lyhennettyä työaikaa nyt (9-16), mutta harkinnassa on nelipäiväinen työviikko, jolloin saisin yhden lepopäivän lisää.

kun lapset on tuossa kotona niin koko ajan vaan tulee sotkua vaikka kuinka yrittää siivoilla... Arkisin kuitenkin kun ovat koulussa ja harrastuksissa niin eivät pääse sotkemaan niin kamalasti. Ja itsekin haluaisi viikonloput ottaa rennosti, mutta sitten sitä joutuu kärsimään siitä maanantaina, kun kaikki on ihan mullin mallin. Mä pystyn rentoutumaan ainoastaan siten että lähdetään kotoa pois jonnekin lomalle.

Minkäikäisiä lapsia sinulla on? Itse olin kotona kahden lapsen kanssa yli viisi vuotta ja työelämässä nyt reilu puoli vuotta. Vieläkin tuntuu tahmovan, illat menee ohi ihan huomaamatta ja sitä viikonloppua TODELLA odottaa! Heti huomaa merkittävän eron, jos on saanut perjantaille vapaapäivän ja saa viettää vähän pidemmän viikonlopun. Nelipäiväistä olen miettinyt myös, mutta lienee kohdallani mahdotonta :(

Oma lapseni on kuitenkin e-lapsi, ja koen työviikon olevan riittämätön viikonlopun jaksamisen kannalta. Inhoan viikonloppuja ja perjantaina suupieliä jo kiristää. Sunnuntai-iltana hymyilyttää, kun tietää pääsevänsä taas työelämään ja lepoon... Surullista, mutta totta. Toisaalta, ainakin nautin työstäni täysin sydämin.

luulen, että se johtuu siitä, että mulla ei ole ollut viiteentoista vuoteen sellaista viikonloppua tai lomaa, että olisin voinut levätä. En ole koskaan yksin tai miehen kanssa kaksin.