seksielämästä..

tuo ei ole ongelma, jos molemmille on OK olla ilman. Asiasta olisi siis keskusteltava avoimesti. Ja joka tapauksessa miehen olisi hyvä kuulla tarkemmin, mistä on kyse eli että hormonit vaikuttanevat jne., jos hän ei ole sitä jo kuullut. Jos mies kokee asian ongelmaksi, yrittäisin kyllä luultavasti itse joustaa vähän ja/tai mennä lääkäriin puhumaan asiasta.

Seksi ei ole kiinnostanut pätkääkään eka raskauden jälkeen ja lapsi pian 5 vuotias. Tänä aikana olemme ehkä 10 kertaa harrastaneet seksiä eli varsin vähän. Rakastan miestäni mutta intohimo puuttuu.

molemmat siitä touhusta tykättiin..

Mutta siis meillä on 4 lasta ja tää on tapahtunut joka raskaudessa, raskauksien välissä on kyllä ollut vähän aktiivisempiakin aikoja mutta ei lähellekään sitä mitä oli kun aloimme seurustella.

Lapsia tai mitään yövalvomisia tästä ei voi syyttää, lapset käyvät aina aikaseen nukkumaan, nukkuvat omissa huoneissaan ja sängyissään joten aikaa ja voimia seksille kyllä olis, mutta tosiaan... en tunne mitään halua!



Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja hän on kovin ymmärtäväinen ollut ja on tietoinen siitä että tämä kai on väliaikaista ja että johtuu hormooneista.. kai...



Mutta kyllä hänellä tottakai on halunsa ja tarpeensa, tästä asiasta ei olla puhuttu mutta kai hän itse hoitelee itsensä..



Mä luulen että jos mä suostuisin vasten tahtoani, niin se näkyisi kauas että tää ei nyt tahdo oikeesti tätä... ja siinä menis varmaan miehelläkin into..



vaikea tää asia..



ap

korostan vielä, että kyse (ongelma) ei ole miehessä. Tunnen vain joskus syyllisyyttä, kun tiedän että hänen entinen puolisonsa oli niitä, joita nimenomaan raskausaikana halutti tavanomaista enemmän. Miehelle se oli aika kova pala, kun huomasi että tilanne on minun osaltani täysin päinvastainen.

jos niitä on kerta joskus ollut paljon. Voi olla että olet todella väsynyt vaikket kärsikään yövalvomisista. Tai suhteessa on muuten vaan joku murrosvaihe. Kyllä miehelle voi sanoa suoraan, miltä tuntuu. Mä ainaki sanon. Ei se silloin loukkaannu vaikken olekaan täysillä mukana, vaikka tietysti nauttii paljon enemmän jos minäkin nautin.

Lue näitä keskustelupalstoja tai lehtiä. Mika 33 ym. kertoo, että oli pakko etsiä vakipano/huora/yhdenillan suhde, että sai kassit tyhjäksi ja fyysisen kosketuksen. Vaimo ei halua, on löysä, lihava tai mies haluaa vaihtelua muuten vain. Näin se kuulkaa menee! Kuka panee päänsä pantiksi, ettei mies käy vieraissa?

Onhan se nyt kuitenkin sun oma mies, tuttu ja se sama jonka kanssa lapsetkin on tehty. Mua alkaa joskus pitkän kuivankauden jälkeen haluttamaan, kun muutaman kerran suostuu vaikka lahnamaisestikin seksiin. Sanon miehellekin, että älä loukkaannu, mutta mua ei huvita yhtään mutta haluan olla silti sua lähellä. Ei musta ole väärin täyttää toisen tarpeita vaikkei itse syty. Kyllä mä ite loukkaantuisin, jos mies ei haluais mua yhtään pitkiin aikoihin. Tai huolestuisin, mistä on kyse.

mies ei muuten käy vieraissa, vaikka joskus itse asiassa toivoisinkin että kävisi. Hänellä on ihan fyysisiä kipuja puutteen takia. Eli kun vihoviimein jotain teemme, häntä sattuu.

olemme myös hyviä ystäviä kumppanuuden lisäksi.

Rakastamme toisiamme ja myös muuta hellyyttä löytyy, halailua ja suukkoja pitkin päivää..

Mutta tosiaan tuo seksi.. mä luulen, että en kykene siihen jos en itse tippaakaan halua. En haluaisi että käy niin että kesken touhun on ihan pakko lopettaa kun inhottaa. Näin on yhden kerran melkein käynyt, itku kurkussa annoin mennä loppuun saakka ja se ei todellakaan ollut kivaa.



ap

Voisi helpottaa omaa oloa ja saisit varmasti kunnollisia neuvoja.

että jos haluat eroon ongelmasta, niin tarvitsisit ehkä jotain ammattiapua. Kyllä seksin puute voi tehdä teidät aika onnettomiksi.

koska en halua niin en halua ja pärjään ilmankin...

mutta miehen takia kai... ois jotain tehtävä

ap

ap

vain seksiin pitää ryhtyä niin halutkin palaavat. Mielestäni vireä seksielämä kertoo kuinka parisuhteessa menee. Itselläni on takana yli 15 vuotta elämää saman miehen kanssa ja kuivina kausina suoraan sanoen parisuhteen tilakin niin ja näin. Seksielämä tuo yhteenkuuluvuutta ja rakkautta suhteeseen lisää.



Vaikea kuvitella, että suhteessa, jossa on seksiä kerran vuodessa menisi oikeasti hyvin. Ettet ap nyt hukkuisi omaan illuusioosi suhteensa tilasta ja oikeasti miehesi on jo niin masentunut ja väsynyt seksielämänne kuihtumiseen ettei edes viitsi yrittää aloitetta. Eroonhan tuo johtaa. Tuossa on ihan turha lässyttää ettei vain tee mieli. Toisen varmasti tekisi mieli ja parisuhde ilman seksielämää on kaikkea muuta kuin läheinen ja rakastava suhde.

Eli minäkin suosittelen sitä terapeuttia. Voihan olla, että siellä kun saa purettua asioita niin halutkin palaavat ilman mitään pakottamista.

Itse elän seksittömässä parisuhteessa ja se ei todellakaan ole herkkua. Mies on tällä hetkellä terapiassa, joten toivottavasti saamme jotenkin tilanteen ratkaistua.

koska en halua niin en halua ja pärjään ilmankin...

mutta miehen takia kai... ois jotain tehtävä

ap

Ei uskollisuutta tarvitse vaatia, jos uskollisuus on puolisolle itsestään selvää, koska siihen on aikoinaan sitouduttu. En minä voisi kuvitellakaan, että pettäisin miestäni vain, koska hänelle tulisi erektio-ongelmia tms. vaikeutta tyydyttää minun itsekkäitä seksitarpeitani. Se on päivänselvää, että elämäntilanne, terveydentila ja ikä ym. asiat voivat vähentää pitkässä suhteessa kykyjä ja haluja seksiin, enkä näe miten siitä voisi tehdä kynnyskysymyksen suhteen jatkumiselle, kun kerran olen luvannut myötä- ja vastoinkäymisissä.

Toisaalta on aivan eri asia jos kumppanille tulee fyysistä kyvyttömyyttä seksiin, kuin että kieltäytyy kaikesta seksuaalisesta kokonaan. Kuten monesti täälläkin on todettu, seksuaalisia tekoja on monenlaisia ja kumppaniaan voi pitää seksuaalisesti hyvänä eri tavoilla vaikkei muuten haluttaisikaan. Tottakai vakavat sairaustilanteet yms. ovat asia erikseen, ne lienee usein kumppaninkin helpompi niellä koska este on niin vakava.

Ei se silti pitkässä juoksussa seksuaalisia fyysisiä tarpeita poista (ellei sitten vakavasta sairaudesta murehtiminen vähennä niitä?), joten kimurantti kysymys, mutta samalla sellainen jota ei pitäisi käyttää tekosyynä hyväksyä kaikkea halun loppumista vai faktana tai haluavan vikana. Halutonkin voi tehdä paljon jos vain haluaa yrittää ja ymmärtää ajatella ongelmaa myös omana asianaan, ei vain "puutteessa" olevan asiana.

Kyllä minun silmissäni uskollisuusvaatimukseen sisältyy myös ajatus siitä, että molemmat ovat kumppanilleen uskollisia myös seksuaalisessa täyttymyksessä - ei vain siinä ettei harrasteta sitä muualla. Vaatimus että ilman mitään omaa panostusta seksielämään toisen täytyy silti pysyä uskollisena ja vain kärvistellä tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin jos esteenä ei tosiaan ole sitä vakavaa sairautta, onnettomuutta tms.

Silti monet toki haluavat pysyä uskollisina, enkä uskottomuutta hyväksy - lähinnä pelkään että liian usein lopputuloksena on muuhun suhteeseen (Joka voi olla vaikka kuinka hyvä) heijastuvaa katkeroitumista, tunteiden hiipumista ja pahimmillaan se ero.

Sellainen mies ja vaimo, joka ei ole sitoutunut parisuhteeseen eikä kumppaniinsa vaan pelkkään seksin himoonsa, ja olettaa, että se oikeuttaa pettämään, joutaa mennäkin. Mitä sellaisella tekee?

Sellainen mies tai nainen joka ei ole sitoutunut suhteeseensa panostamalla myös seksielämään (poislukien tilanne jossa toinen ei sitä halua)... ei ole sitoutunut parisuhteeseen eikä kumppaniinsa.

Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta se on yksi niistä suhteen osa-alueista joihin kumppaniinsa sitoutunut ja rakastava puoliso panostaa muiden asioiden joukossa.

Se ei tarkoita että "antaa koska vaan", mutta se tarkoittaa sitä että on aktiviisuutta, kompromissihalua, luovuutta ja yritystä ratkoa parisuhteen seksuaalisia tarpeita sen sijaan että vain antaisi vallan omalle haluttomuudelle ja olisi tyytyväinen siihen tilaan - puoliso kärvistelköön.