seksielämästä..

vaan pelkkään seksin himoonsa, ja olettaa, että se oikeuttaa pettämään, joutaa mennäkin. Mitä sellaisella tekee?

Pettäminen on todellakin väärin, mutta...



t. 41

Olen nyt tutustunut kahteen samassa tilanteessa elävään mieheen. Molemmilla tilanne on se, että lasten myötä seksielämää ei ole tai sitä on vain lastentekotarkoituksessa. Vaimoa ei kuulemma vaan kiinnosta.



Toinen miehistä on menettänyt tunteensakin vaimoaan kohtaan ja pysyy liitossa vain lasten takia.



Toinen rakastaa vaimoaan ja omistautuu täysin perheelleen, mutta jotkut asiat klikkaavat.



Kieltämättä pyörittelen mielessäni sitä mahdollisuutta, että jomman kumman kanssa aloittaisin seksisuhteen. Saa nähdä, mitä tapahtuu...

ja fysiikka määrää paljon siitä, mitä kuvittelemme tuntevamme.

Vaikka kuinka on sitoutunut liittoonsa, luonnollisten tarpeiden tukahduttaminen vuosikausiksi ei voi olla oireilematta jollakin tavalla. Siksi täällä on korostettu seksiä eräänlaisena perustarpeena. Kiltti ja kunnollinenkin ihminen voi mennä vähän sekaisin eri syistä: nainen synnytyksen jälkeisten hormonien tai PMS:n ajamana ja mies patoutuneen seksuaalienergian vuoksi. Silloin yksinkertaisesti voi esimerkiksi ihastua johonkuhun toiseen, vaikka näin ei missään tapauksessa kävisi jos perustarpeet olisivat kunnossa. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

vaan pelkkään seksin himoonsa, ja olettaa, että se oikeuttaa pettämään, joutaa mennäkin. Mitä sellaisella tekee?

ja psyykattu itseään ajattelemaan, että rajaton määrä seksiä on minun oikeuteni, se on perustarpeeni, se on minun oikeuteni, se on kidutusta jos en saa seksiä, kärsin jos en saa seksiä, kuolen jos en saa seksiä.

ja psyykattu itseään ajattelemaan, että rajaton määrä seksiä on minun oikeuteni, se on perustarpeeni, se on minun oikeuteni, se on kidutusta jos en saa seksiä, kärsin jos en saa seksiä, kuolen jos en saa seksiä.

Sinuakaan ei olisi olemassa elleivät vanhempasi olisi harrastaneet seksiä. Parisuhteitakaan ei syntyisi, ellei ihmisillä olisi tarve harrastaa seksiä.

Jos seksi on niin vastenmielistä, olisi parasta elää yksin. Sinä tosin varmaan elätkin.

Mutta se, onko oikein _velvoittaa toinen samaan_, onkin sitten eri asia.

Eroa, jos seksi ei maistu. Miksi kiusaat puolisoasi.

Jos kyse on ohimenevästä vaiheesta, niin etteköhän sen kestä!



Mutta mielestäni seksittömyys pysyvänä asiantilana näivettää liiton. Meilläkin on ollut näitä kuivia kausia, jolloin suhde ajautuu kaveri- ja kämppisvaihteelle. Jos se on ok, mikäs siinä, mutta on myös olemassa se riski, että jompikumpi ihastuu kolmanteen osapuoleen, jos romanttista rakkautta ei kotona ole.



Seksielämän saa palaamaan arjen hellyydellä. Suudelmilla, halauksilla, hieromisella, "viattomalla" koskettamisella. Sillä, että ottaa toisen huomioon ja saa toisen tuntemaan itsensä haluttavaksi. Ennen pitkää myös seksi alkaa kiinnostamaan!



Minä itse en pystyisi ajattelemaan suhdetta ilman seksiä. Mulla alkaa pinna kiristymään ja äijä ärsyttämään, jos olen puutteessa.

että aina ei haluta, eikä ruveta esittämään marttyyria tai uhkailemaan erolla ja pettämisellä sen takia. Joskus haluttaa, joskus ei, se on luonnollista. Parisuhteeseen ja perheeseen sitoutuminen on hyvin pinnallisella tasolla, jos se on kiinni seksin määrästä, erektiosta tai naisen hormonitoiminnan heilahteluista silloin kun hän odottaa, imettää ja hoitaa pariskunnan yhteistuumin haluamia ja hankkimia lapsia. Missä on rakkaus jos seksi on elämän tärkein asia? Terapiaa tarvitsee ennemmin te jotka lemppaatte puolisoitanne tuosta noin vain jos teillä on fyysinen tarve. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja pystyy ajattelemaan aivoillaan, ei pelkillä genitaaleillaan.



Seksi on kivaa silloin, kun sitä haluaa molemmat osapuolet, ja sen ymmärtäminen helpottaa halujen palautumistakin, jos ne ovat joskus kateissa.

tai vaikkapa puolison vammautuminen ja täydellinen kyvyttömyys seksiin ei estä ihmistä olemasta parisuhteeseensa aidosti sitoutunut.

perusarvot? En minä ainakaan haluaisi vaammautuessani vaatia miestäni olemaan loppuikänsä ilman seksiä Se olisi pelkästään itsekästä. Jos liittoon mennään yhdessä ja harrastetaan seksiä ja sitten yhtäkkiä toinen laittaa hommalle stopin, niin en ihmettele jos parisuhde ajan kuluessa siitä kärsii. Etenkin jos tilanne jatkuu vuositolkulla. En edes naisena haluaisi olla parisuhteessa, jossa pidellään vain kädestä ja siinä se.

Ei uskollisuutta tarvitse vaatia, jos uskollisuus on puolisolle itsestään selvää, koska siihen on aikoinaan sitouduttu. En minä voisi kuvitellakaan, että pettäisin miestäni vain, koska hänelle tulisi erektio-ongelmia tms. vaikeutta tyydyttää minun itsekkäitä seksitarpeitani. Se on päivänselvää, että elämäntilanne, terveydentila ja ikä ym. asiat voivat vähentää pitkässä suhteessa kykyjä ja haluja seksiin, enkä näe miten siitä voisi tehdä kynnyskysymyksen suhteen jatkumiselle, kun kerran olen luvannut myötä- ja vastoinkäymisissä.



Jos teillä on avoin suhde jossa olet antanut miehellesi luvan mennä vieraisiin (ja hän sinulle) niin se on sitten eri asia.

väheneminen on eri asia kuin kokonaan loppuminen.

koskaan miehesi kanssa asiasta? Minä tunnen mieheni ja tiedän että hän ei haluaisi elää ilman seksiä seuraavaa 40v. En haluaisi itsekään. Mikä siinä on niin hankala ymmärtää?

jos seksiä ei tee mieli niin miehen voi tyydyttää muuten, vaikka suuseksillä tai kädellä liukuvoiteen kera tms.. keinoja on ja mieskin pysyy suht tyytyväisenä, ei tartte vieraisiin juosta kun kotona saa edes jotain.. meillä näin.

Itse olin raskaus- ja imetysaikana niin haluton kuin vain voi olla.

Muutamia kertoja silloinkin sekstailtiin, mutta se tuntui vastenmieliseltä ja ällöttävältä, en saanut orgasmia enkä ollut kiihottunut. Nämä negatiiviset tuntemukset ovat edelleen hyvin muistissani ja nyt ajateltuna koko asia tuntuu ihan uskomattomalta. Miten seksi voikaan ällöttää niin paljon?



Meillä on hyvä ja pitkä parisuhde takana eikä tästä muodostunut sen pahempaa kriisiä, vaikka toki miehellä olisi ollut haluja enemmän.

Itse en yksinkertaisesti pystynyt antamaan miehelle enempää, sillä koko ajatus seksistä tuntui niin inhottavalta.

Asiasta puhuttiin ja mies ymmärsi. Pysyi uskollisenakin, vaikka av: n mukaan se on mahdottomuus ;D



Yllätys... Noin viikko ennen kuin kuukautiset alkoivat (lapsi oli jo lähes vuoden), halut palasivat. Miehen kanssa ihmeteltiin, että mistäs nyt tuulee ja syykin paljastui sitten seuraavalla viikolla kun vuoto alkoi. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Imetys jatkui tässä vaiheessa vielä edelleen, mutta ilmeisesti hormonitoiminta oli jollain lailla kuitenkin muuttunut.



Ap: lle sanoisin, että anna itsellesi aikaa äläkä panikoi.

Puhu asiasta miehen kanssa, jottei välillenne pääse tulemaan selvittämättömiä solmuja seksittömyyden takia.

kysymääsi en osaa ottaa kantaa, mutta voin kertoa meidän tilanteesta.



Minultakin lähti halut heti ensimmäisen raskauden alussa. Harrastimme koko aikana ehkä 2 kertaa seksiä - molemmilla kerroilla kuitenkin vähän vastentahtoisesti minun puoleltani. Liukuvoide oli apuna ja pehmopornoakin jouduttiin katsomaan.



Nyt toinen raskaus, sama tilanne.



Mutta mutta, tuossa välissä on kolme vuotta, joiden aikana tilanne ei ole ollut yhtään erilainen. Eli minulla ei ainakaan halut palanneet vaikka raskaushormonit häipyivätkin. Kun ei vain enää kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Siis mitä mieltä olette, onko seksiä pakko harrastaa parisuhteessa/avioliitossa jos ei halua?! Onko se siis kaikkien mielestä ihmisen perustarve, joka vaatii tyydytystä ja jos ollaan naimisissa on siis pakko naisen suostua seksiin miehensä kanssa vaikka itse ei halua.



Meidän tarina menee jotakuinkin näin.. Mä en oo koskaan raskausaikana halunnut seksiä, halut on aina menneet hyvin alkuvaiheessa ja ne ei liityä mitenkään pelkoon vauvan vahingoittumsesta tms. vaan ihan kai hormoonit vaikuttaa ja se että itse on niin täynnä siitä odotuksesta ja sisällään kasvavasta vauvasta...

Ja sit tietty synnytys ja pikkuvauva-aika ja synnytyksessä mahdolliset "vauriot" pitävät seksin taas jonkun aikaa poissa kuvioista.



Me harrastettiin edellisen raskauden aikana 2 kertaa seksiä ja synnytyksen jälkeen ei olla vielä harrastettu ollenkaan. Eli pikapikaa tein laskelman, että 1½ vuoden aikana toi 2 kertaa. Mä en kaipaa seksiä tippaakaan, se on mielessä vain koska musta tuntuu että mun olis pakko miehen takia!

En ole edes tyydyttänyt itseäni, ei tee sellaistakaan mieli ollenkaan!

Mies ei oo ees enää yrittänyt tehdä aloitetta, tai jotain pientä vihjailua mutta mä vaihdan heti aiheen koska kokoajatus ärsyttää ja ällöttää, en halua väkisin suostua seksiin kun en halua. Mutta mietin että kuinka kauan tässä menee odotellessa omia halujaan?! Joku sanoi joskus mulle, että kun imetys on kokonaan loppu niin alkaa halut palaamaan kun hormoonitoiminta palautuu normaaliksi.

Menetänkö mieheni tän takia vai pitäisikö mun taipua...

Minusta PARISUHTEESEEN kuuluu seksi, tavalla tai toisella.

Tuo asia vaatii varmasti molempien vastaantuloa. Ei ole oikein, että miehesi kärsii ja kärvistelee puutteessa koko ajan.

Ei voi myöskään olettaa, että sinä suostut aina, kun mies haluaa.



Kompromisseja..



Tosin, olen vähän huono neuvomaan, kun meillä ei ole koskaan ollut 2 vkoa pitempää taukoa seksissä.. vai onkohan nuinkaan kauaa. Vaikkakin mulla on ollut just imetysaikana halut ihan hukassa, mutta olen tyydyttänyt miehen muuten.