Lue keskustelun säännöt.
Tämä päivä on taas sellainen, että tunnen suurta surua koska en ole onnistunut saamaan tyttölasta :(
01.02.2009 |
Ymmärrän sua, sun täytyy surra tuo asia ja käydä läpi kaikki tunteet mitä siihen liittyy. Kyllä se siitä ajan kanssa...onko varmaa ettei enempää lapsia teille tule? Ja onhan jokatapauksessa aina se mahdollisuus että joku pojistasi saa sen tyttölapsen jolle saat olla mummo :)
Kommentit (39)
Puit ajatukseni sanoiksi, ehkä oikeampi sana kuvata tätä tunnetta on TYHJYYS. Ei suru.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollaisia tunteita voi väistääkään. Varmasti kaikki pojat ovat yhtä rakkaita, kuin olisi se tyttökin. Varmaan vaan väkisinkin tulee mieleen ajatus tytöstä. En tosin voi sanoa että tietäisin miltä tuntuu, mutta voin kuvitella. Itse olen saanut yhden pojan ja yhden tytön. Enempää tuskin lapsia tuleekaan, niin olen kyllä iloinen että on molemmat.
ja "pojan äiti". Puuttuiskohan omalta elämästä aika radikaalisti sisältö ja tarkoitus kun lapset pitää lajitella sukupuolen mukaan. Sitähän nää tarkoittaa- että mitä ne lapset tuovat teidän elämään.
Itse olen tyttöjen äiti ja hämmästellyt sekä näitä tyttöäitien väheksymisketjuja että nyt tätä ihan käsittämätöntä. Lapset ovat ihmisiä, persoonia, ensisijaisesti.
ei vaihtanut saadakseen tytön. Ja kun raskautta suunniteltiin niin poikaa "tehtiin", eli en voinut muuta kuvitellakaan.
Mietipä tulevaisuutta, kuka on se joka käy tervehtimässä meitä vanhempia vanhainkodissa, huolehtii ja hoivaa? TYTÄR
Kenen lapset tulee teille Jouluna ja muina juhlapyhinä? TYTTÄREN
Ei ole kyse vaan LAPSISTA vaan myös aikuisista lapsista. Lapst kasvavat nopeasti, pojat häipyvät elämästämme nopeasti. Tyttäret säilyvät kauemmin. Joku jo sen tuolla aiemmin mainitsi, poikien elämään mahtuu vaan pullo pallo ja pillu. Valitettavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttäret ei ole mitään, vaan se poika oli jotain ihmeellistä. Poika kuoli tapaturmassa ja sen jälkeen mummo on alkanut miettimään jotain aikaista keskenmenoa, että jos se olisi ollut toinen poika.
Lapsenlapsia on 10, ja kaikki poikia, ja ne ei sitten taas kelvanneet, kun olisi pitänyt tyttö saada. Lapsenlapsenlapsia on molempia, siitä ei voi millään enää nurista.
Aina sitä jotain kaipaa, ja se on ihan luonnollista. Tyttären ja äidin suhde on kuitenkin sellainen tärkeä, ja sen haluaisi kokea molemmilta puolilta.
Eipä sulla kovin kummoista arvostusta omia lapsiasi kohtaan ole :( Mitä jos todellakin keskittyisit siihen että se olet sinä joka elät ja olet vastuussa elämästäsi, ei sun unelmatyttäresi tai edes poikasi.
Mietipä tulevaisuutta, kuka on se joka käy tervehtimässä meitä vanhempia vanhainkodissa, huolehtii ja hoivaa? TYTÄR
Kenen lapset tulee teille Jouluna ja muina juhlapyhinä? TYTTÄREN
Ei ole kyse vaan LAPSISTA vaan myös aikuisista lapsista. Lapst kasvavat nopeasti, pojat häipyvät elämästämme nopeasti. Tyttäret säilyvät kauemmin. Joku jo sen tuolla aiemmin mainitsi, poikien elämään mahtuu vaan pullo pallo ja pillu. Valitettavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onneksi en ajattele ihan näin synkästi joka päivä. Vaan kuten kirjoitin aiemmin, yleensä olen tyytyväinen perheeseeni ja siihen mitä olen saanut.
Arvostan lapsiani, mutta tosiasia on että miehet ja naiset on erilaisia. Ei sitä voi muuksi muuttaa oli vanhemmat millaisia tahansa.
Eiköhän meistä jokainen halua saavuttaa elämässä asiat ,joista haaveilee, ja minun haaveeni on ollut tytär ja kauan.
Ap
Se on tuo äiti-tytär- suhde josta minä jään paitsi. Asiaa ei helpota se, etä siitä kaikki aina mainitsee. Se on ilmeisesti todellakin kokemisen arvoinen asia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan ihan oikeita tuntemuksiani.
Ap
jos ei hän kerran äidistään välitä pätkääkään? Ei kyläile äitinsä luona, ei halua viettää juhlapyhiä siellä, ei ilmeisesti pyydä äitiään teillä kyläilemään tms.? Meillä mies pitää aktiivisesti yhteyttä äitiinsä eikä mulla ole pienintäkään epäilystä siitä etteivätkö meidän pojat tekisi aikanaan samoin. Tosin meillä on kyllä eläkepäiviksi paljon muita suunnitelmia kuin istua kotona odottamassa jos joku lapsistamme suvaitsisi kyläillä, tuntuisi aika hirveältä nyt murehtia jotain sen ajan tapahtumia. Eihän sitä nyt hyvänen aika edes tiedä olenko hengissä silloin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syy sille ettei mieheni äiti meillä käy on se että hän asuu niin kaukana. Toinen syy on se ettei ole kiinnostunut lapsenlapsistaan. Miehelleni kyllä soittelee ja kyselee HÄNEN kuulumisiaan. Ei ole ikinä ostanut meidän lapsille esim. joululahjoja. Mieheni sisko asuu samalla etöisyydellä äidistään, kuin mekin, mutta hänen luona kyllä kyläilee ja hoitaa tyttären tytärtä mielellään. Olen miehen siskon puheista ymmärtänyt, että vähän liiankin innokkaasti.
Eli mieheni ei ole loitontunut äidistään, vaan äitinsä hänestä. Sekä meidän pojista. En ole sanonut etteikö mieheni välittäisi äidistään, varmasti välittää sillä tavalla mikä on miehille tyypillistä, mutta hän on pettynyt äitinsä käytökseen.
Mutta tässä kohtaa vois kai kysyä sen perinteisen lauseen, että onko ne sit vaan hyvät miehet jotka saa tyttöjä ;) Oma mieheni kun ei aina ole se maailman paras.
Ap
joka on rakkaampi kuin mikään muu maailmassa. Mutta kun tahtoo lisää lapsia!!! Kaverit saa koko ajan vauvoja ja mulla tulee joka kerta pistos sydämeen siitä pahasta olosta ja ahdistuksesta kun ei itse voi olla samassa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut samassa tilanteessa lapsettomana.
Ap
En usko että tästä ikinä kenenkään kanssa uskaltaisin puhua kasvotusten.
Silti olen niin monta kertaa ihmisten kasvoilta lukenut sen säälin, kun kerron olevani kolmen pojan äiti. Onko se sitten vähemmän hävettävä tunne?
Ap
Minä vastasin tuolla, että isänäiti voi myös olla lapsenlapsille läheinen. Palaan tähän vielä äiti-tytär -suhteen osalta; sellainen voi kyllä muodostua myös miniään.
Minulla on aivan ainutlaatuinen suhde anoppiini, siis mieheni isään. Hän on upea ihminen, ja monella tavalla minulle läheisempi kuin oma äitini - minusta meillä on myös äiti-tytär -suhdetta muistuttava suhde, tosin vain keskimääräistä parempi ;-)
Jos siis kaipaat äiti-tytär -suhdetta aikuiseen naiseen, niin kannattaa tulevaisuudessa tietoisesti rakentaa rakastavaa, toimivaa anoppi-miniä -suhdetta, ei se ole mahdoton. Vaikea tosin. Minäkin olin aluksi puolustuskannalla anoppini suhteen, en luottanut häneen, vaikka hän vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä, mutta epäilin jotain taka-ajatuksia tms. Nykyään luotan, kymmenen vuoden kokemuksella.
Jos sinua vaivaa toisten ihmisten sääli - niin sinun täytyy todella miettiä omia motiivejasi. Kuulostaa siltä, että olet aika solmussa. Tunteesi ovat varmasti aitoja ja todellisia - mutta jos olisit itsesi kanssa tasapainossa, niin et tuntisi niin kuin tuntisit.
Ja kuten joku sanoi, niin kyllä, olen samaa mieltä: olet kiittämätön.
Sitä paitsi: kaksi kolmasosaa maailman väestöstä kadehtii sinua! Sinä sentäs teet poikia, etkä "mitään tyttöjä".
toivottavasti minäkin pääsen näistä tunteista eroon jonakin päivänä. Ottaa voimille aina välillä olla surullinen tällaisen OIKEASTI pikkuisen asian takia. Kiitos vastauksestasi! Ap