Ensisynnyttäjät & neuvola

Onpas ihmisillä erillaisia kokemuksia. Se mitä tulee siihen että "neuvolla vain tutkitaan onko äiti ja sikiö kunnossa" ei pidä paikkaansa, itse meinaan opiskelen terveydenhoitajaksi ja meille nimenomaan ollaan opetettu että äiti, sikiö, isä ja koko perhe on huomioitava psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Neuvolatädiltä kun jotain kysyy niin vastaus on aina ollu "sehän on yleistä...." tosi kiva..



Meidän neuvolassa tämä ei todellakaan toimi. Koskaan en ole ollut 15min. kauemmin huoneessa. Odotin itsekkin kovasti neuvolakäyntejäni, koska esikoistani odotan, mutta petyin pahasti. Olen itse joutunut selvittää kaikki ja onneksi ystävät ovat valistaneet asioista mitä en itse välttämättä ole osannut ajatella..



Neuvolalääkäri puolestaan oli todella ihana ja aivan oikealla alalla töissä. Mutta on se harmi että näinkin paljon ihmisille negatiivisiä kokemuksia neuvoloista!

Ei pitäisi olla. Työn ei pitäisi olla liukuhihnatyötä... Onneksi löytyi myös positiivisia kokemuksi =)



Naistenklinikalla olen saanut aina (ultrien yhteydessä) hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Kohta on synnytyskin siellä edessä ja toivottavasti sama meininki jatkuu =)



Voimia kaikille ensimmäistään odottaville perheille!!

on tullut olo, kuin hän haluaisi potkaista vauvaa. Piiloaggressiivinen siis.

Käyn neuvolassa ihan normaalikontrolleissa ja puhutaan aina sitä aiheesta, joka kulloinkin on terveydenhoitajan mukaan aiheellista. Mun mielestä täysin OK paikka. Jos mulla olis joku _oikea_ ongelma raskauden suhteen, menisin omalle yksityiselle gynelleni selvittämään sitä, enkä neuvolaan.

osasyynä on (uskallan väittää sillä riskillä että saan haukut) se tosiasia että ennen (10-15v) sitten piti olla kätilö äitiysneuvolassa töissä, nykyään on yhä enemmän terveydenhoitaja. Se on selvä asia että hänellä ei ole sitä kokemusta eri asioista jotka liittyy raskauteen ja synnytykseen kun kätilö joka usein vielä on tehnyt konkreettista salityötä eli hoitanut synnytyksiä. Näin meidän lääkäritkin väittävät. t kätilö

ekalla neuvolakäynnilla oli vähän se meininki että ota tuo ja tuo ja tuo esite ja lue ne kotona. viikkoja oli tosi vähän, sain ajan neuvolaan seuraavaksi päiväksi siitä kun soitin sinne heti testituloksen jälkeen :) olin ihan haltioissani että edes joku julkisessa terveydenhuollossa toimii, tosin jälkeenpäin tuntuu että se oli vaan joku peruutusaika jonka sain tuurilla... terkkari oli aika pessimistinen, korosti kovasti että näin alussa voi tapahtua vielä mitä vaan.



välillä oli sitten kaksi ultraäänitutkimusta sairaalassa eli toinen neuvolakäynti vasta neljän kuukauden päästä ekasta. oli aika turvaton olo siinä välillä...



myöhemminkin on ollut vähän hankalaa kun olen aika ujo enkä osaa oikein kysyä asioita ellei erikseen tule esille - tai siis iltaisin ja yksin kotona olen huolissani kaikesta mahdollisesta mutta ne ei vaan sitten muistu mieleen siellä terkkarin luona. terkkari (vaihtu ensimmäisen käynnin jälkeen) on kyllä tosi mukava, vaikkakin pikainen ja valittelee aina kiirettä. Lääkäri olikin sitten todella kylmä, reilu 5 min sisään-ulos, siinä ajassa ehti tehdä kaikki tutkimukset. ei se mitään varsinaisesti kyselly.



mutta noin yleisesti ottaen koen olevani aika hukassa! onneksi kaikki on mennyt hienosti eikä ole ollut mitään ongelmia eikä laskettuun aikaan ole enää kuin pari viikkoa... mutta jos olisi ollut jotain erityistä, olisin ollut varmasti aika pulassa...

Pistän ap:tä paremmaksi, minä olin huoneesta pihalla useimmiten jo kymmenessä minuutissa... Pissahan piti itse tutkia, samoin käydä puntarilla. Hyvä ettei verenpainettakin pitänyt mitata siinä odotusaulassa itse valmiiksi ennenkuin meni terkkarin huoneeseen...

Kaikkeen (no melkein) mitä kysyin, oli vastaus "jaa-a... niin... mitenhän se olisi.. kuule juuri tuohon en tiedä vastausta.." Ja sen sijaan että hän olisi sanonut "joo, tätä en tiedä. Mutta älä huoli, OTAN SELVÄÄ SEURAAVAKSI KERRAKSI" koko asia vaan unohdettiin enkä ikinä saanut naiselta minkäänlaisia vastauksia oikein mihinkään...

Ammattitaidon puutteesta kuvasti sekin, ettei terv.hoitajalla ollut usein aavistustakaan edes ihan viimeisillä raskausviikoilla miten päin vauva vatsassani köllötti... Sen juuri ja juuri osasi tunnustella, että pää on alhaalla. Mutta siihen se jäikin. "ööö... olisikohan selkä tuossa.. tai onko nuo jalat...? eikun sittenkin peppu.. vai miten?" Eikä vauvan koostakaan osannut sanoa MITÄÄN arviota. Synnyttämään kun menin, kätilö tunnusteli vauvaa ja arvioi painon oikein 10 GRAMMAN TARKKUUDELLA!!!!!

Voi a-pu-a. Kyllä tuli tosi luottavainen olo aina kun siellä kävi...



Ja siis turhauttavaahan tuollainen on.. Olen itse sh ja olisin itse voinut stiksailla pissan töissä, mitata siellä paineet ja mitata hb:n.... Sf-mitta ja sydänäänet oli ainoat mitä en itse olisi luotettavasti saanut itseltäni otettua. Siksi neuvolassa kävinkin.

Mutta muuten kyllä oli niin ala-arvoista toimintaa että huh huh. Harmittaa, kun olin odottanut neuvolalta niin paljon. Jotenkin olin ajatellut että siellä keskustellaan enemmän, kysellään miten on vanhemmuuteen kasvamassa yms... Mutta mitä vielä.

Vai sainko erilaista kohtelua koska olen itsekin alalla töissä?

Minulla ollut AINA ihanat neuvolantädit, sekä äitiys- että lastenpuolella. Kaikesta on voinut jutella ja hauskaakin ollut, viivyn aina neuvolassa niin pitkään kuin mahdollista :D

Neuvolan terkka oli keski-ikäinen, erittäin ammattiaitoinen ja luottamusta herättävä. Loppuvaiheessa kun verenpaineeni nousi, niin käski minut luokseen joka päivä mittaamista varten.



Synnytyssalin kätilö se vasta rautainen mamma olikin - mieskin sanoi meidän kesken, että toihan on KONE (miehen suusta se on kehu).



Ei siis tullut lääkäriä ikävä missään vaiheessa (vaikka toki kävin myös neuvolalääkärillä).

Tutkii vaan että kaikki ok.

Sitä varten lainasin kirjosta synnytystä ja vauvaa aikaa koskevia kirjoja ja luin paljon.

Ja olin eka raskaudessa ja tässä tokassa tosi tyytyväinen neuvolaan. JOKA KERTA on ollut 45 minuutin aika, koskaan ei lyhempi, joskus jopa tunnin pituinen. Aina on ollut hyvin aikaa kysellä kaikkea ja on otettu hempat, verenpaineet, pissakokeet ja kuunneltu vauvan sydänäänet ja olen käynyt vaaàlla punnituksessa. Ja ihan jutellaan kuulumisia ja sen hetkisiä tuntemuksia. Ei kyllä ole valittamista.

Oikeestiko jossain on vain 15 min aikoja?

Olin onnekas, sillä mulla oli ihana neuvolantäti. Ei meuhkannut, aina oli aikaa, neuvoi tosi paljon kaikkea. Jäi tosi hyvät muistot!



Sen sijaan paikkakuntamme terkkukeskuksen lääkäri (jokapaikanhöylä), joka teki jälkitarkastuksen oli HIRVEÄ. Ja on edelleen. En vie lapsiakaan sinne näytille ennenkuin muita vaihtoehtoja ei ole (käytän yksityisellä).

koska ekaa odottaessani sain Helsingissä myös todella huonoa neuvontaa, pelkkää liukuhihnameininkiä alusta loppuun (huipentui Kättärille...)



Nyt pienellä paikkakunnalla koko henkilökunta terveydenhoitajista lääkäreihin ja sairaalaan (ultraus) ottavat sen ajan, mitä tarvitaan. Neuvolassa ollaan vähintään puoli tuntia, ultrauksessa meni jopa tunti. Vaikken nyt sitä neuvoa niin paljon enää tarvitsisikaan, tämä huolehtiminen ja lämmin kiinnostus raskaudesta tuntuu todella hyvältä.

jos siihen sattuu sairastumaan. Joudut terveydenhoitajan silmätikuksi, ja uhkaillaan lastensuojelulla. Hohhoijaa... tein valituksen johtajalle ja hankin lastentautien erikoislääkärin lausunnon, joilla laitoin akan kuriin.

lukea. Kaikki tieto on kyllä helposti saatavilla - terveydenhoitajalla tuskin on aikaa alkaa selostaa itsestäänselvyyksiä. Hän vain tarkkailee sinun ja sikiön vointia.

Meillä neuvolassa ei tunnu olevan koskaan kiire, olen joskus mennyt sinne sillä ajatuksella, että asiat äkkiä selväksi ja ulos. Silloinkin on tullut helposti jäätyä juttelemaan voinnista yms. Ja apua on saanut aina, kun on tarvetta sekä voinut rauhassa kysellä tyhmiä. Ihan kaikkeen neuvola ei ole tiennyt vastausta, mutta nekin asiat ovat jotain kautta selvinneet, joko itse tai sitten on laitettu lähetettä eteenpäin. On myös todella myötätuntoinen terkka. Kaiken lisäksi hänet on yleensä saanut hyvin kiinni. Ainoa isompi hankaluus on, että lääkäriaikoja on huonosti, joten kun on tullut poikkeuksellista, ei ole välillä ollut mahdollista päästä sitä kautta lääkäriin viikkoon.

Siihen työhön kuuluu kuule PALJON muutakin.

lukea. Kaikki tieto on kyllä helposti saatavilla - terveydenhoitajalla tuskin on aikaa alkaa selostaa itsestäänselvyyksiä. Hän vain tarkkailee sinun ja sikiön vointia.

Muistan kesän jälkeen kun kerran sydänääniä ei kuulunut, sain heti lähetteen ja pyysi soittamaan ja kertomaan miten kävi. Jätin vastaajaan viestin ja seuraavalla päivällä soitin päivystysaikaan ja hän oli niin onnellinen että kaikki oli hyvin.

Nyt on ollut paljon ongelmia, olen saanut rampata viikoittain lääkärissä ja silloin ei tarvi neuvolassa käydä, joten en ole käynyt siellä kuin kerran tänä vuonna, joulukuussakin kerran ja on häntä ihan oikeesti ikävä.

Helsingissä ollaan, eli täälläkin voi saada erilaista palvelua. Mutta minä olen vaan enemmän kuin tyytyväinen. Loistavan neuvolatädin olen saanut. Ainut ongelma on että en ole yksin tämän ajatuksen kanssa, välillä on HYVIN vaikea päästä läpi puhelinajalla, esim viime pe en päässyt tunnin aikana läpi. Mutta uudelleen kokeillaan maanantaina.

Sekä lasten- että äitiysneuvolassa käytetään enin osa ajasta siihen, että keskustellaan että mitä kuuluu ja kuinka kukin on voinut. Hyviä vastauksia olen saanut, tietysti en aina ole samaa mieltä.



Aikoinaan ihan killerineuvo lastenneuvolassa oli esikoisen kanssa, että jos vaan mahdollista, niin ei kannata nukuttaa vauvaa, vaan yrittää opettaa nukahtamaan itse. Ei tietysti joka lapsella toimi, mutta kannattaa yrittää.