Lue keskustelun säännöt.
Itsenäisyyspäivä pilalla minulla ja pojalla
06.12.2008 |
Minut oli lapsineni kutsuttu vanhemmilleni itsenäisyyspäivälounaalle. Lapseni ovat erittäin vilkkaita ja omapäisiä kaikki kolme. Mieheni on työmatkalla, joten ajattelin, että kyläily isovanhemmille piristäisi meidän kaikkien mieltä. Vierailemme siellä muuten ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa. Kahden tunnin vierailun jälkeen poikani 6 v. alkoi renkkaamaan olohuoneen liukuovea edestakaisin. Muutaman kieltämisen jälkeen isäni nousi paikaltaan ja erittäin kovasanaisesti käski poikaani lopettamaan. En keittiöstä nähnyt tilannetta, mutta poikani kertoi jälkeenpäin, että pappa oli läppäissyt häntä kädelle. Isäni komentaminen kuulosti sen verran kurjalta kaikkien läsnäolijoiden korvaan, että vaihdoimme pikaisesti pitkiä katseita ja minä totesin, että nyt on aika lähteä kotiin. Puimme ja jo autossa poikani alkoi purkaa pahaa mieltään. Kotiin saavuttua hän itki, että hänelle oli tullut asiasta kovin paha mieli. Vanhempani ovat pyytäneet meitä jouluksi luokseen, mutta tämän tapauksen jälkeen päätin, että vietämme joulun kotona. Jos vanhempani eivät jaksa kahta tuntia hermostumatta lapsiani, en halua pilata enää meidän kaikkien joulua. Itsenäisyyspäivä meni jo. Olen kovin loukkaantunut, sillä tietäen lapsieni temperamentin ja vanhempieni sietokyvyn, yritän pitää heitä erossa toisistaan, ettei tämänkaltaisia tilanteita syntyisi. Vanhempani kuitenkin aina kovin syyllistävästi moittivat minua siitä, että en tuo lapsia sinne kylään tarpeeksi usein. Sanonko nyt suoraan, että tämä kaikki on syynä. Vai vienkö jatkossa edelleen kerran kuussa kylään, mutta viivymme vain puoli tuntia, ettei konflikteja synny? Ja otan vastaan lisää moitteita, että vierailemme liian harvoin.
Kommentit (57)
Tai anteeksi, miten ihmeessä opettajat meinaavat pärjätä.
Eikö se ole hienoa, että isovanhemmatkin osallistuvat kasvatukseen? Eikö ole mukava, ettei sinun aina tarvitse olla se pahis, vaan muutkin komentavat lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten pitäisi vähän palata takaisin omaan lapsuuteen ja ymmärtää lasten käytöstä. Kieltämisenkään ei tartte aina olla tosikkomaista ja vihaista, eikä ainakaan mennä fyysiselle tasolle. Saan vaikutelman, että vanhempasi odottavat lapsilta aikuismaista hillittyä käytöstä. Se on todella rasitavaa.
Väärinhän se on paikkoja renksutella, mutta mitä sitten... Ei siihen pitäisi koko maailman kaatua. Elämässä on isompiakin ja pahempia asioita.
Mutta totta joulu on varmasti helpompi viettää kotona lasten kanssa, kuin että menette istumaan kuin tiput orrella vanhempiesi luokse. Hyvää Joulua teille!
lapset saa olla lapsia, mutat asuntoa ei saa rikkoa
jotka ymmärtävät sinua :)
Ensinnäkin. Jos isovanhemmilla vieraillaan harvoin ( kuten meillä välimatkan takia ), niin lapset hakevat isovanhemmiltaan huomiota. Meillä ainakin tulee tukalia tilanteita ruokapöydässä tai kahvipöydässä, jos kestitys kestää liian kauan, tai pöytään mennään heti sisään tultuamme. Samoin jos ihmisiä on paljon ja isovanhempien aika menee muiden kanssa seurusteluun.
Ja minä en kyllä pidä liukuovella leikkimistä verrattavissa ikkunoiden rikkomiseen. Tai " talon hajottamiseen ". Tottakai on vanhempien tehtävä vahtia ja kieltää lapsiaan. En minä ainakaan saanut ap:n tekstistä käsitystä ettei hän näin toimisi. Ja onpa teillä tottelevaisia 6 - vuotiaita, jos kerta kaikki tottelee ekalla tai toisella sanomisella. Onnea teille! Kyllä minä ainakin joudun useinkin poistamaan tilanteesta tai laittamaan pisteen oman 5 v tyttöni toiminnalle. Aina ei sanomiset riitä.
Ja jos kylässä ruvetaan ( vaikkakin mummolassa ) karjumaan minun lapsilleni, niin en minäkään siitä pitäisi. Jos ukki kerta huomasi ettei sanomiset toimi, niin olisi ollut aikuinen ja mennyt ottamaan pojan tilanteesta. Huutamatta ja läpsimättä. Jälleen kerran kummastuttaa tämä myönteinen suhtautuminen lapsen läpsimiseen! Lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty! Ja se koskee myös isovanhempia.
APn tunteet. Itsellä samanlainen tilanne, lapset on villejä (olen epäonnistunut äiti) ja sukulaisia nähdään harvoin. Tulen tosi pahalle mielelle kun vanhemmillani/sisaruksillani menee hermot meidän lapsiin, usein jo heti kättelyssä.
Tottakai saa (ja pitääkin!) kieltää ja komentaa, mutta just se kun huomaan et on kokonaan hermot mennyt tulee tosi surkea ja ei-toivottu olo. Nähdään vain muutama kerta vuodessa ja tuntuu et sekin on liika, siis isovanhemmille, eikä itsekään voi jälleennäkemisistä nauttia kun pitää jännittää millon meidän kamaliin kurittomiin kakaroihin taas kyllästytään. Eikai ap:lla se et lähtee pois sitten oo mikään "Kosto", mut kun yksinkertaisesti huomaa et papalla on mitta täynnä niin pakkohan se on mennä.
Muilla vastaajilla on varmaan sitten tosi kiltit ja hyvin kasvatetut lapset. Onnea vaan. Multa se ei oo onnistunut, mut en halua viettää elämääni kuunnellen haukkuja ja valistuksia joten teen kaikkeni et saan pysyteltyä pois teidänkin tieltänne enkä takuulla tule kylään .... ja nautin elämästä villien kersojeni kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärpäsestä tuli härkänen, ja varmasti se alkoi sitten ahdistamaan lastakin. Kun tilanne olisi selvitetty paikan päällä, niin lapsi olisi varmasti ollut tyytyväinen siihen, että rajat asetettiin hänen odottamallaan tavalla.
Mutta ap:n piti sitten loukkaantua niin syvästi, että lopetti vierailun kesken. Eihän poika ovea ränkätessään voinut aavistaa, että asiasta tulisi näin suuri juttu. Eikä varmaan kukaan muukaan olisi sitä arvannut.
Eli itse, ap, paisutit asian niin suureksi, että siitä tuli pojallekin murhemieli. Itsenäisyyspäivän pilaantuminen ei johtunut pojan eikä ukin käytöksestä, vaan sun omasta ylireagoimisestasi.
Kärpäsestä tuli härkänen, ja varmasti se alkoi sitten ahdistamaan lastakin. Kun tilanne olisi selvitetty paikan päällä, niin lapsi olisi varmasti ollut tyytyväinen siihen, että rajat asetettiin hänen odottamallaan tavalla.
Mutta ap:n piti sitten loukkaantua niin syvästi, että lopetti vierailun kesken. Eihän poika ovea ränkätessään voinut aavistaa, että asiasta tulisi näin suuri juttu. Eikä varmaan kukaan muukaan olisi sitä arvannut.
Eli itse, ap, paisutit asian niin suureksi, että siitä tuli pojallekin murhemieli. Itsenäisyyspäivän pilaantuminen ei johtunut pojan eikä ukin käytöksestä, vaan sun omasta ylireagoimisestasi.
Tähän ei voi mitään lisätä. Täydellinen vastaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat kyvyttömiä kasvattamaan jälkikasvuaan, curling on päivän sana.
Jos joku muu erehtyy kasvattamaan hänelle annetaan sapiskaa keskustelupalstalla tai jopa paikan päällä. Lisäksi loukkaannutaan ja paetaan yms.
Haluaisin tietää missä nämä lapset voisi oppia tapoja jos äiti ja isä on kyvytön kasvattajaksi. Ne lapset jotka on päiväkodissa oppivat sentään jotain mutta ne jotka on kouluikään asti kotona ovat surkeimmassa asemassa.
Kun nämä erityisen vilkkaat ja omapäiset aloittaa koulutaipaleensa koko luokka kärsii ja sääliksi pistää opettajaa.
Lasta pitää kieltää jo pienestä alkaen ja niin että todella tottelee. Tämän tapauksen äiti kertoi kieltävänsä päivän mittaan sata kertaa ja ilmeisesti ilman tulosta. Jos ihmiseltä puuttuu auktoriteetti on tuloksena tällaisia "vilkkaita ja omapäisiä".
Kärpäsestä tuli härkänen, ja varmasti se alkoi sitten ahdistamaan lastakin. Kun tilanne olisi selvitetty paikan päällä, niin lapsi olisi varmasti ollut tyytyväinen siihen, että rajat asetettiin hänen odottamallaan tavalla.
Mutta ap:n piti sitten loukkaantua niin syvästi, että lopetti vierailun kesken. Eihän poika ovea ränkätessään voinut aavistaa, että asiasta tulisi näin suuri juttu. Eikä varmaan kukaan muukaan olisi sitä arvannut.
Eli itse, ap, paisutit asian niin suureksi, että siitä tuli pojallekin murhemieli. Itsenäisyyspäivän pilaantuminen ei johtunut pojan eikä ukin käytöksestä, vaan sun omasta ylireagoimisestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatusta.
Meillä on kaksi villiä lasta ja heille riittää pari kolme kieltoa päivässä ja niitä on toteltava. Äidin ei on EI ja sen jälkeen ei todella kiipeillä verhoissa.
Kotona ja keskustellaan miten vierailulla käyttäydytään, tosin isovanhemmat meillä antavat sellaisia etuoikeuksia mitä kotona ei saa eli meillä mummolassa saa kiipeillä verhoissa, jos isoäiti ei kiellä isoisää kiipeämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi toimi suurinpiirtein oikein, parempi olisi ollut oikein kunnon luunappi klopin otsalle.
Mielipiteilläsi kertomuksessasi näytit omat kykysi lasten kasvatukseen ja oikeudenmukaisuuden ymmärtämiseesi, jotka normaalijärkisessä oikeusvaltiossa johtaisivat lapsiesi välittömään huostaanottoon.
Lastesi vahingoksi ja epäonneksi Suomi ei enää ole normaali eikä myöskään oikeusvaltio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brutaalia ja sivistymätöntä. Ukki joskus murisi, ei sen kummempaa. Vaari tentitti miten luetaan hienosti kirjastohuoneen isoja kirjoja tai tutkittiin postimerkkikokoelmia.
Tai ku ukin kanssa tuli muurattua 2v vanhana (kuoli ollessani 3v), sain antaa kiviä mutten laittaa paikoilleen. Häntä ku siinä seurasin hetken laitonkin sitten yhden kiven paikalleen muuriin.. et sää saannu.. nosti pois, pyöritti kiveä ja totesi että olin kyl ihan oikean kiven oikeaan paikkaan laittanu. Ensi kesällä sitten muurausapulaiseksi kun vuoren kävelyreittejä ja viljlmiä vahvistettaisiin.
No eihän mitään tullu ku joulukuussa tähän aikaan kuoli..
Ehkä kyseinen kersa osaa jo käyttäytyä, tai sitten ei-joku kaivaa vanhoja ketjuja esille
Poikasi potee nyt syyllisyyttä siitä että hänen takiaan jouduitte lähtemään pois mummolasta. Arvaa vaan kuinka helppo poikasi on mennä sinne seuraavan kerran kylään kun hän kuvittelee ettei häntä sinne haluta. Ja sinä varmaan tulkitset sen niin että poika loukkaantui ukin käytöksestä...Kannattaisi tosiaan mennä mahdollisimman pian käymään ja istuttaa poika ja ukki juttelemaan ja sopimaan keskenään. Tällä hetkellä on meinaan pojalla ja ukilla kaikista pahoin mieli, ei sinulla vaikka niin kuvittelet.