Lue keskustelun säännöt.
Kuka teillä määrää kaapin paikan: isä, äiti vai lapset?
30.01.2009 |
Olen kurkkuani myöten täynnä vanhempia, joiden selitys kaikkeen on, että kun ei meidän lapsi halua, ei meidän lapsi jaksa, ei meidän lasta huvita jne. aikuisten elämä pyörii lasten sanelun ja halun mukaan!
Missä ovat oikeat ja kunnon vanhemmat?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se merkkaa, että lapset määräävät, jos äiti ei viitsi pakottaa lapsia aina jonnekin tai johonkin. Lapsien pitää totella koko ajan, mutta aina se pakottaminen ei ole vaivan väärti.
Sitä paitsi, lapsia on kiva ja helppo käyttää tekosyynä, kun ei viitsi itsekään tehdä jotain. Vaikka että "ei lapset jaksa lähteä kylään", kun tosiasiassa "mua ei huvita tulla teille kuuntelemaan sun iänikuista omakehua".
Sitä paitsi, kunnon vanhempi osaa myös joskus tinkiä omasta mukavuudestaan ja haluistaan, jos oikeasti lapsi joutuisi joustamaan liikaa. Se on aikuisuuden mitta, että aina ei tarvitse olla niin "kivaa". Välillä voi jäädä kotiin nuhaisen lapsen kanssa, eikä sitä tenavaa tarvitse raahata rockkonserttiin vaan sen takia, että "minähän en mukavuudestani lapsen takia tingi ja meillähän ei aikuisten elämä pyöri lapsen sanelun mukaan!"
Mun mielestä harva aikuinen nykyään yhtään miettii, mitä lapsi haluaa tai tarvitsee. Vanhemmat eroavat kun kyllästyvät, ottavat uuden puolison perheenjäseneksi, menevät heti töihin kun vain pääsevät, ettei tarvitse olla lapsensa kanssa, matkustelevat kaukomailla ja raijaavat pienet vauvatkin mukaan (nauttivat suuresti pitkisät lennoista), viettävät todella vähän oikeasti aikaa lasten kanssa jne. Nämä kaikki suuret kysymykset ratkaistaan ihan itse, sekuntiakaan miettimättä, mikä sen vaikutus on lapseen.
Ei meidän aikamme ongelma ole, että lapset määräisivät asioista. En tunne yhtäkään vanhempaa, joka aidosti olisi lastensa pomotettavissa. Sen sijaan tunnen monta egoisti-äitiä, jotka viisveisaavat lapsiensa tarpeista.
-5-
Mun mielestä harva aikuinen nykyään yhtään miettii, mitä lapsi haluaa tai tarvitsee. Vanhemmat eroavat kun kyllästyvät, ottavat uuden puolison perheenjäseneksi, menevät heti töihin kun vain pääsevät, ettei tarvitse olla lapsensa kanssa, matkustelevat kaukomailla ja raijaavat pienet vauvatkin mukaan (nauttivat suuresti pitkisät lennoista), viettävät todella vähän oikeasti aikaa lasten kanssa jne. Nämä kaikki suuret kysymykset ratkaistaan ihan itse, sekuntiakaan miettimättä, mikä sen vaikutus on lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lasten kans totellaan. Ainakin useimmiten.
Meillä kaapin paikan määrää äiti eli minä. Tavoitteena on tasa-arvoinen parisuhde miehen kanssa, mutta joudun kyllä välillä pakottamaan miestä tasa-arvoisuuteen, kun se niin mielellään mukautuisi mun pillini mukaan tanssimaan...
Lapset ei todellakaan saa määrätä perheessä. Vanhemmilla on velvollisuus ottaa lapset joka asiassa huomioon, se on vain hyvää vanhemmuutta, mutta heillä on myöskin velvollisuus antaa lasten olla huolettomia lapsia eikä päällepäsmäreitä. Lapsuuden ihanuudesta olennainen osa on sitä, että ei tarvitse itse päättää tai kantaa huolta asioista, että voi luottaa vanhempien tekevän päätökset!
Tuon yhden vastaajan heittoon, että vedotaan lapsiin kun ei itse jaksaisi... Aika törkeää on käyttää lapsia tekosyynä mihinkään! Haluatko todella, että ihmiset alkavat karsastaa "pilalle hemmoteltuja kakaroitanne"! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjaimellisesti ota paitsi ap:n kaltainen tosikko. Lausehan tarkoittaa vain, että koko perhe ei jaksa sitä vaivannäköä, että esim. lähtee jonnekin. Voisi lähteä, mutta ei maksa vaivaa!
Tuon yhden vastaajan heittoon, että vedotaan lapsiin kun ei itse jaksaisi... Aika törkeää on käyttää lapsia tekosyynä mihinkään! Haluatko todella, että ihmiset alkavat karsastaa "pilalle hemmoteltuja kakaroitanne"! ;)
Lapsella ei ole viimeistä sanaa. Perheen säännöistä yms. päätetään perhekokouksissa yhdessä, mutta aikuiset osaavat kyllä halutessaan ohjata päätöksentekoa.
Mies päättää, mihin mennään ja mitä tehdään koko perheenä. Minä päätän, mihin rahat pannaan eli sitä myötä muun muassa asuinpaikan ja ruokalistan.
En muista koskaan perustelleeni mitään sillä, että lapsi ei halua. Tietenkään en esim. laita jatkuvasti ruokia, joita hän inhoaa, mutta se on aika itsestäänselvää minusta.
En voi käsittää niitä vanhempia jotka antavat lapsien määrätä ja tosiaan vedotaan tuohon että kun meidän lapsi ei halua, haloooo!!! Meilläkin löytyy näitä vanhempia tuttavapiirissä.
En nyt nosta itseäni tai miestäni jalustalle (että olemmeko nyt niin oikeat ja kunnon vanhemmat) mutta voin kertoa että meillä ei missään tilanteessa ole eikä tule lapset määrämään! Lapsille on opetettu että aikuinen (oli se sitten ope, päivähoidon täti, mummo, pappa yms...) on se jota kunnioitetaan ja totellaan.